– Mulla ei ole koskaan ollut mitään mielenkiintoa olla toimari, eikä ole tänäkään päivänä. Voisin tehdä jotain muutakin. Olisin mieluusti koneiden ja laitteiden kanssa pihalla, Toni Keinänen sanoo. Kuva: Meeri Utti
24.11.2022 klo 08:06
Uutinen

Toisen polven yrittäjä Toni Keinänen on ylpeä alastaan – ”On kiva olla romukauppias. Toimitusjohtajia on joka nurkalle, mutta meitä ei”

Toni Keinänen on toiminut Romu Keinäsen toimitusjohtajana vuodesta 2019, vaikka pesti ei aluksi oikein houkutellut. Romukeisarina tunnettu isä Jyri Keinänen on ollut tukena, mutta välillä maata kuopivat Mersut ovat lähteneet vastakkaisiin suuntiin, kun on otettu kunnolla yhteen.

Romu Keinäsen pihamaalla on vaikuttavan näköisiä läjiä. Ne koostuvat autoista, akuista, kuparista ja, no jostain, jonka mukana on ainakin lasten polkupyörä. Valokuvaajan kamera laukoo nopeaan tahtiin, sillä romuläjät ovat visuaalisuudessaan rikkaita.

Toni Keinänen, 33, ei jaksa vaikuttua, vaan kiipeää litistetyn auton päälle tottuneesti. Onhan hän tehnyt työuransa 17-vuotiaasta asti isänsä perustamassa yrityksessä.

– Silloin on tehty virallinen työsoppari, mutta olen jo yläasteen seiskalla tullut koulun jälkeen auttamaan faijaa ja saanut vähän taskurahaa. Eihän se oikeaa työtä ollut. Olin joko pahanteossa tai töissä, Keinänen naurahtaa.

Ajattelin, että olen vuoden ja jatkan sitten koulua. Vuosi venyi toiseksi ja kolmanneksi.

Samoilla motiiveilla ura urkeni, kun ammattikoulun levyseppähitsaajan opinnot eivät oikein napanneet: tienestiä ja isän ilmoitus, että jos ei viihdy koulussa, pitää tehdä töitä.

– Ajattelin, että olen vuoden ja jatkan sitten koulua. Vuosi venyi toiseksi ja kolmanneksi. Vuonna 2014 sitten minulle soitettiin koulusta, että olenko tulossa takaisin, johon totesin, että en taida.

Keskusteluja saunan lauteilla

Viisi vuotta sitten oli jännittävää aikaa Romu Keinäsellä, sillä isän, Romukeisarina tunnetun Jyri Keinäsen ja pojan saunareissuilla oli alettu sivuta aihetta sukupolven vaihdoksesta.

Finanssikriisin jälkeen yritys oli lähtenyt kasvuun, ja nuorempi Keinänen saattoi valita, mitä teki. Pihassa oli kuorma-autoa ja konetta jos jonkinlaista. Sen kun hyppäsi rattiin.

Yksiköitä oli kaksi. Espoossa romupiha ja Karjaalla tuotantolaitos. Jyri Keinänenkin ajoi koneita firman pyörityksen ohessa.

– Todettiin, että jos isä lähtisi tekemään oikeita töitä ja minä katsoisin pihan perään. Minusta tuli sellainen pihaesimies, vaikka mitään titteleitä ei ollut.

Toinen vastuutehtävä tuli eteen vuonna 2015, kun Karjaalle valittu työnjohtaja ei sopinutkaan tehtävään ja tilalle tarvittiin väliaikaisesti paikkaaja. Pesti venähti muutamaan vuoteen ja oli tärkeä, sillä tuotantolaitos toi tuolloin noin 80 prosenttia yrityksen liikevaihdosta. Karjaalla Romu Keinänen leikkasi rautaa, toimitti sen Inkoon satamaan ja myi maailmalle.

Kasvun myötä yritys oli kerännyt investointivaraa, joten kolmas laitos rakennettiin 11 kuukaudessa Vantaalle vuosina 2017–2018. Projektin vetovastuu oli Toni Keinäsellä, ja hän on itse piirtänyt hallin pihan perällä.

Vuonna 2017 syntyi myös purkutöihin erikoistunut tytäryhtiö Purku-Keinänen.

Eri suuntiin sutivat Mersut

Sitten sukupolvenvaihdosta alettiin miettiä tosissaan.

– Minulla ei ollut mitään mielenkiintoa ryhtyä toimariksi, eikä ole vieläkään. Voisin tehdä jotain muutakin. Tämä istuminen ei ole minulle parasta. Olisin mieluusti koneiden ja laitteiden kanssa tuossa pihalla. Jumppasin sitä päätöstä pitkään, ihan lähtien vastuusta.

Näitäkin keskusteluja isä ja poika kävivät saunassa. Toimitusjohtajaksi Keinänen kuitenkin ryhtyi vuonna 2019.

– Mulla oli muutama toive, joista yksi oli se, että hallitus menee uusiksi. Yritykseen piti saada ulkopuolisia ihmisiä ja isä jää rivijäseneksi. Me katsomme omaa maailmaamme ikkunasta, mutta emme ylhäältä päin.

Hyviä ihmisiä löytyi, joista Keinänen on kiitollinen. Hänellä on ollut isänsä tuen lisäksi muita asiansa osaavia ihmisiä, joilta on voinut kysyä neuvoa.

Monta kertaa on yksi Mersu lähtenyt sutien oikealle ja toinen vasemmalle. Mutta aamulla olemme aina keskustelleet.

Muutos ei kuitenkaan ollut helppo. Jyri Keinänen oli tottunut pyörittämään yritystä ruutuvihossa tai päässään vaimonsa Kaisa Syrjän avustuksella. Piti kehittää järjestelmiä, seurantaa ja hinnoittelua sekä kaiken automatisointia, koska arki oli kankeaa. Esimerkiksi maksettavia hintoja ei ollut ylhäällä ruutuvihon ulkopuolella.

Keinäset ottivat myös yhteen.

– Olemme molemmat Mercedes-fanaatikkoja. Monta kertaa on yksi Mersu lähtenyt sutien oikealle ja toinen vasemmalle. Mutta aamulla olemme aina keskustelleet. Asioiden kanssa tässä ollaan painittu, ja olemme aina halunneet päästä eteenpäin. Viimeksi otettiin yhteen 2020, kun korona oli alkanut. Sen jälkeen Jyri on luopunut paljosta,

Siirtymäaika oli hankalaa myös työntekijöille, kun yksi Keinänen sanoi yhtä ja toinen toista. Työntekijät eivät tienneet ketä uskoa.

– Yritys on sittemmin muuttunut paljon yhden miehen yrityksestä nykyhetkeen.

Vaikeat asiat tehty ratkottaviksi

Kysymykseen siitä, mikä muutoksessa on ollut helppoa tai vaikeaa, Keinänen ei ensin osaa vastata. Helppoja asioita ei rekisteröi, ja vaikeat asiat on tehty ratkottaviksi.

–  Olihan siinä lapussa aika monta nollaa, kun rakennettiin neljättä laitosta, mutta sitten helpotti, kun oli nimi paperissa. Sitten se on menoa vaan. Toimariksi ryhtyminen on ainoa asia, jota olen miettinyt. Muuten olen vastannut puhelimeen ja lähtenyt Karjaalle ilman sen kummempia ihmettelyjä.

Kun oikein miettii, on asioita, joita olisi voinut tehdä toisin. Ensimmäisellä myyntireissulla Aasian Keinänen oli buukannut kymmenen lentoa viikon sisään, mikä oli liikaa. Oli ihme, että yksikään lento ei ollut myöhässä tai suunnitelma muuten romuttunut.

Yhtenä kesänä kesälomat tuli suunniteltua niin, että lopulta hän oli itse aamusta iltaan töissä muutaman muun työntekijän rinnalla.

Olen päässyt ihmeellisiin paikkoihin asiakkaiden luo, tutustumaan kulisseihin. Olen päässyt oppimaan, mitä muut tekevät ja miten asiat syntyvät. Se on huippuhommaa. 

Toimitusjohtajana suurinta sopeutumista on vaatinut istuminen sekä sähköpostien lukeminen ja niihin vastaaminen joka päivä.

Työ ja toimiala itsessään ei kyllästytä.

– Tämä on joka päivä erilaista. Runko on toki sama, romua sisään ja ulos. Mutta siinä välissä tapahtuu aina jotain hyvässä ja pahassa. Olen päässyt ihmeellisiin paikkoihin asiakkaiden luo, tutustumaan kulisseihin. Olen päässyt oppimaan, mitä muut tekevät ja miten asiat syntyvät. Se on huippuhommaa. 

Romukauppias ennen toimitusjohtajaa

Romu ei kaikkien suussa ole kaunis sana, mutta Keinäsillä siihen suhtaudutaan rakkaudella ja ylpeydellä.

–  Kun sain käyntikorttini ensimmäisen vedoksen, siinä luki toimitusjohtaja. Sanoin, että tuommoista korttia minä en ota. Siinä pitää lukea ensin romukauppias ja sitten vasta toimitusjohtaja. Olen ylpeä siitä. Mun mielestä on kiva olla romukauppias. Toimitusjohtajia on joka nurkalle, mutta meitä ei.

Romukauppiaiden liitto on Suomen Yrittäjien toimialajärjestö. Romu Keinänenkin kuuluu liittoon ja kannustaa asiakkaita katsomaan, että palvelua tarjoavalla yrityksellä on velvollisuudet hoidettuna.

–  Meitä valvotaan tarkasti. Alalla on virallisia romukauppoja, joilla on ympäristöluvat, asfaltoidut pihat ja jäteveden käsittely kunnossa. Sitten on onnenonkijoita ja epärehellisiä kauppiaita. Niiden kanssa kannattaa olla tarkkana.

Kierrättämistä on tehty siitä asti, kun rautaa tai pronssia on valettu.

Keinänen on hyvillään siitä, että romukauppiaita arvostetaan koko ajan enemmän, eikä heitä pidetä enää likaisina roistoina.

Kierrättämiseen ja kiertotalouteen hänen suhteensa on käytännönläheinen.

–  Kierrättämistä on tehty siitä asti, kun rautaa tai pronssia on valettu. On ollut helpompi sulattaa vanha miekka ja valaa uusi, kuin kaivaa malmia maasta. Meidän etumme kierrättämisessä on se, että se on rahanarvoista. Meillä on positiivinen arvo, ja olemme tärkeä osa jätehierarkiaa.

Teksti: Elina Hakola

Toni Keinänen

Ikä: 33

Kuka: Romu Keinäsen toimitusjohtaja

Perhe: Avovaimo ja 4-vuotias poika

Harrastukset: Mökkeily ja matkustelu

Mitä seuraavaksi: Odotan meidän neljännen tuotantolaitoksemme valmistumista ja harjakaisia maaliskuussa. On hieno tunne päästä vetämään päävirtakytkimestä valot päälle. Silloin pidämme juhlat työntekijöille.

Muita kiinnostavia aiheita