Varsinais-Suomen vuoden yksinyrittäjä on saunakulttuurin edistäjä – Kuppari-Hanna tarjoaa hoivaavia elämyksiä

Saunalla, hieronnalla ja kuppauksella on tietenkin myös hyviä terveysvaikutuksia. Sen näkee jo asiakkaiden kasvoilta hoidon jälkeen, Hanna kertoo.

– Ihmiset näyttävät jotenkin niin onnellisilta täältä lähtiessään. 

Vaikka kuppauksessa puhutaan hyvinvointihoidosta, Hanna näkee oman työnsä pääasiassa hoivaavan elämyksen tuottamisena, tietynlaisena rituaalina. Sairauksiaan jokaisen tulee hoitaa terveydenhuollossa.

– Pyrin kohtaamaan ihmiset niin, että he kokevat että täällä on kaikki hyvin. Hoitolassa ei murehdita maailman menoa, vaan ihminen saa rauhan. 

Saunaan tullaan rentoutumaan. Hieman syrjäisempi sijainti saariston rauhassa on vain hyvä asia. Jos toimitilat sijaitsisivat Turun keskustassa, vaarana olisi se, että moni varaisi itselleen hoitoja liian tiukkoihin väleihin.

– Tietenkin tänne täytyy viitsiä tulla. Ja moni viitsiikin, minulla käy yli kaksisataa asiakasta vuodessa. Kaupungissa hoitoon saatettaisiin tulla levottomampana ja se tekisi tekemisestä paljon kiivastahtisempaa.

Kuppaus kiinnostaa

Hannan aloittaessa 20 vuotta sitten kuppaus ei ollut muodissa. Asiakasvirrassa on vuosien mittaan ollut vaihtelua, mutta nyt saunahoidot näyttäisivät olevan taas nousussa. 

– Aiemmin täällä kävi iäkkäämpää väkeä, mutta 10 vuotta sitten tapahtui muutos. Silloin ulkomaalaiset matkailijat kiinnostuivat kuppauksesta ja samalla nuorempi väki löysi meidät.

Kansainväliset matkailijat ovat Hannan mukaan auttaneet ymmärtämään, miten upea suomalainen saunakulttuuri on. Meille saunominen on usein hyvin arkista, eikä lauteilla aina hifistellä. Ensikertalaiselle saunominen on kuitenkin kokonaisvaltainen kokemus. Löylyjen lisäksi erityisen jännää on vihtominen. Hannan saunassa tarjolla on koivuisen klassikon lisäksi myös muista puulajeista tehtyjä vihtoja.

–  Kaikkea löytyy katajasta lähtien! Kataja kutittelee ja stimuloi kroppaa ihan eri tavalla kuin tavallinen vasta, se on vähän sellainen kokovartaloakupunktio. On se kiva perinne, Hanna huokaa.

Seikkailijoiden lisäksi Hannan lauteille tulee paljon vakioasiakkaita. Hän muistuttaa, että kuppaus ei ole sellaista, että siinä käytäisiin joka viikko, vaan ehkä kerran, kaksi vuodessa. 

– On hauskaa ajatella, että minulla on 15 vuoden ajan treffit kerran vuodessa jonkun kanssa. Hoitojen lomassa sitten vaihdetaan kuulumiset.

Yksinyrittäjä vaan ei yksin yrittäjä

Yksinyrittäjänä toimivan Hannan ei ole tarvinnut yrittää yksin. Hirrenveistäjänä työskentelevä puoliso Timo on myös yrittäjä. Yhteinen yrittäjämatka alkoi jo vähän päälle parikymppisenä, kun he ostivat maatilan Livonsaarelta.

– Ostimme 60 hehtaarin maatilan ja perustimme sille yhteisökylän. Peltoviljely siirrettiin luomuun ja metsät jatkuvaan kasvatukseen, ja tila kaavoitettiin 20 määräalalle. Nyt ne kaikki ovat täynnä! 

Yrittäjyyttä on takana jo melkein 20 vuotta. Palkkatyötäkin Hanna on ehtinyt tehdä, mutta yrittämisessä itsemäärämisoikeus ja vapaus tehdä itse vetävät puoleensa. Hanna kertookin pariskunnan olevan elämäntapayrittäjiä. 

– Me olemme tällaisia itsetekijöitä. Koemme, että jos draivia riittää perehtyä vaikka hakukonemainontaan, niin miksi siitä pitäisi maksaa toiselle.

Vahvasta yrittäjämentaliteetista kertoo myös Hannan itselleen antama 40-vuotislahja.

– Perustin syntymäpäivien kunniaksi uuden pyrografiatöitä ja luu- ja sarvikoruja valmistavan osakeyhtiön, Hanna nauraa. Kaikki lähti harrastuksesta, mutta kun Naantalin kaupunki tilasi häneltä kaksi isompaa taideteosta uuteen kouluun Velkualla, kipinä iski.

– Ajattelin että totta kai voin tehdä tätäkin! Ei minun yrittäjän ole pakko keskittyä vain hoitolaani, Hanna sanoo. Kahden oman yrityksen lisäksi häntä työllistää myös miehen hirsiveistämö, jonka markkinoinnista ja palkanlaskennasta hän huolehtii.

Perinnehoitola on kuitenkin Hannan lempilapsi. Se on yrityksistä se, johon hän on koko yrittäjäuransa panostanut ja jota hän on kehittänyt intohimoisesti. 

– En kyllä nuorena ajatellut, että tekisin tällaista ihmistenkohtaamistyötä. Hyvin on mennyt, vaikka aloittaminen pokkaa vaatikin!