Vieraskynä: Suomen päihdehuoltoa ohjailee tiedon sijaan retoriikka

6,48 euroa päivässä vauvasta vaariin! Jopa 13.000 000 000 euroa vuodessa verovaroja, yksityisten ja yritysten maksuja. Tämä on suurin huostaanottojen syy ja lastensuojelun kuormittaja. Puolet teho-osastoillamme on jatkuvasti hoidossa ja tarkkailussa tästä syystä, vaikka siitä ei mediassa otsikkoja revitä ja ”koronagraafeja” julkaista. Tehohoitopäivän hinta on 2365 – 4 000 euroa, vaativan tehohoitopotilaan tehohoitopäivä 3 425 – 4465 euroa (Lehtinen, A-M. 2021. Treen yliop.). Lastensuojelun kokonaiskustannukset olivat kuutoskaupungeissa (kuusi suurinta) 443,9 miljoonaa euroa vuonna 2021 (Kuusikko-työryhmä, 1/2022). Tämä syö siis paljon sote- ja hoitohenkilöstön jaksamista ja resursseja. Ja juuri heistä on pula. Pula on myös ratkaisumalleista, miten selviämme sote-rahoituksesta uusilla hyvinvointialueilla?

Edellä mainittuihin ongelmiin on keksitty ratkaisumalli Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Mistä on kyse? Vastaus on; päihteiden haitoista ja haittakustannuksista. Päihdepalvelusektorista, missä retoriikka ja indoktrinaatio (harhaoppi-tiedottaminen) on ohjannut suomalaisen julkisen rahan ja veikkausvaroin hankitun vallan ansioista toimintaa, tiedottamista, tutkimusta ja koulutusta jo 60-luvulta asti.

Tehokasta hoitoa olisi tarjolla

Oli vuosi 2000 marraskuu, kun Minnesota-mallin hoito pelasti henkeni. Sain vaikuttavaa, tehokasta hoitoa sairauteeni, päihderiippuvuuteen (ICD 10.2.) ja vältin täpärästi alkoholistin ennenaikaisen kuoleman. Tätä Minnesota-mallin hoitofilosofiaa oli käytetty jo tuolloin muissa Pohjoismaissa valtion virallisina hoitomuotoina vuosikymmeniä. Mallin tehokkuus löi läpi hoito- ja koulutustyössä jo 50-luvulla Norjassa sekä Islannissa. Alkoholikuolleisuus on ollut Suomessa 4-20 kertainen verrattuna Ruotsiin, Norjaan ja Islantiin.

Perustuslaki velvoittaa hoitamaan asiat paremmin

Perustuslain 19§ 3.mom. kertoo: ”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.”

Tätä perustuslain kohtaa suomalaisen päihdepalvelujärjestelmän tehottomuus rikkoo kalliilla, mutta ”maan tavalla”. Kaikki tarvittavat sote-säästöt sekä suunnattomat helpotukset sote-, hoitaja- ja hoitoresursseihin olisi mahdollista saavuttaa lopettamalla valtaa pitävä tehoton päihdepalvelujärjestelmä ja ottamalla vaikuttavuuden datan, puolueettoman tieteen johtamaan tutkimusta, sote-koulutusta ja hoitotyötä. Väitän, että saadessamme päihdehoito ja -koulutussektorin samalla tasolle kuin ed. mainituissa Pohjoismaissa, säästämme satojen suomalaisten hengen lisäksi tuhansia traumatisoivia perhetragedioita, ammatin ja työn menetyksiä, satoja sote-työvuosia, sekä miljardeja rahaa. Siis joka vuosi.

Yrittäjän täytyy pitää puoliaan

Oma yrittäjäurani alkoi jo v. 1989 perustettuamme perheyrityksen Tampereelle. Uskon, että yrittäjyyden ja omakohtaisten elämänkokemusten ja selviytymisen tuoma halu oli liikkeelle paneva voima, joka sysäsi minut tälle tielle missä olen nyt, Avominne klinikoiden perustajana ja sote-alan yrittäjänä. Jo hoitoni aikana minussa heräsi kysymys. Miksi tätä tietoa ja tällaista hoitoa, missä läheisetkin otetaan huomioon ei ole yleisemmin Suomessa? Miksi Suomessa kuollaan hyvän hoidon puutteeseen ja tiedon sekä tieteen blokkaamiseen?

Raitistuttuani, kesällä 2001 aloin itseopiskelemaan kansainvälisistä tutkimuksista, eri tieteen aloilta riippuvuussairauksien mekanismeja, etiologiaa (syy-seuraussuhde) ja toimivia, vaikuttavuutta tuottavia metodiikkoja riippuvuussairauksien hoitoon. Halusin muuttaa suomalaista päihdehoito- ja koulutusjärjestelmää muiden Pohjoismaiden suuntaan ja tasolle. Toimia esimerkkinä. Vein ja olen vienyt opiskelemaani tietoa, mitä ei suomalainen koulutusjärjestelmä tuottanut, eikä tuota vieläkään johtuen valtajärjestelmästämme, yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta aina ministeritasolle asti.

Vuonna 2005 perustin Tampereelle ensimmäisen Avominne klinikan lähinnä työelämässä oleville ihmisille sekä heidän läheisilleen. Ennen hoitotyön aloittamista nivoin sen pohjaksi kaikesta opiskelemastani holistisen, ytimekkään, tieteeseen perustuvan päihderiippuvuuden sairauskäsityksen, joka oli ainakin siihen aikaan Pohjoismaiden modernein. Liitin ensimmäisenä epigenetiikan teorian mukaan päihderiippuvuuden kehittymisen teoriaan. Epigenetiikka löydettiin noihin aikoihin uutena genomin muotona.

Yritykseni alkuaikana tein Kilpailuvirastoon selvityspyynnön palveluntuottaja-viranhaltija rooleista. Virastosta tuli selkeä ohje kunnille: ”On esitetty, että nykyisellään joissakin kunnissa hoitoon ohjaus tapahtuisi alalla toimivan palveluntarjoajan, esimerkiksi A-klinikan kautta. Tällainen menettely ei olisi kilpailuneutraali ja kyseisten kuntien olisi huolehdittava sen purkamisesta, jos tällaista esiintyy. Samoin olisi huolehdittava siitä, ettei palveluiden tilaajan ja toimittajan kesken ole keskinäisiä riippuvuussuhteita esimerkiksi päättävien elinten jäsenten virka-aseman kautta.” (Kilpailuvirasto: Dnro927/61/04).

Tuolloin yksityisen A-klinikkasäätiön toiminnanjohtaja istui RAY:n hallituksessa jakamassa Veikkausvaroja ja A-klinikan hallitukseen sekä valtuuskuntiin istutettiin suurimpien kuntien päihdepalveluista vastaavat. On selvää, että leijonanosa Veikkauksen rahoista meni A-klinikalle. Toiminnan vaikuttavuudella ei ollut pientäkään merkitystä rahaa jaettaessa. Humaanilta kuulostava taitava retoriikka ohjasi tätä ”maan tapa” näytelmää. Raitistumistulokset olivat L. Keson tutkimuksessa nykyään n. 10.000 euroa/ kk maksavassa A-klinikan laitoshoidossa 1,9% vuoden raittiudella mitattuna (L. Keso 1989). Tampereen Avominnen vastaavat hoitotulokset ovat olleet yli 60% (Mavrodiev, E. & Purujoki, T. 2017. TAMK). Nykyään THL:n tutkimusprofessori istuu A-klinikka Oy:n ja -säätiön hallituksien puheenjohtajana.

6,48 euroa päivässä, vauvasta vaariin. Hinta tämän järjestelmän tehottomuudesta. Tehottomuus olisi purettavissa vapaalla kilpailulla ja monituottajamalleilla. Siinäpä vinkki hyvinvointialueiden palvelustrategioihin.

Kirjoittaja on Avominne klinikoiden perustaja-yrittäjä Mika Arramies.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 16.8.2022