Vuoden yksinyrittäjän hevostilalla pärjäävät kokemattomatkin – ”Koulutan hevoset itse, ja tunnistan sopivat luonteet”

Vuoden yksinyrittäjällä Henna Viikilällä on 23 hevosen tila Merikarvian maaseudulla.

– Pyöritän ratsastustoimintaa yksin. Maatila on mieheni kanssa yhteinen, ja sitä hoidamme yhdessä, Viikilä kertoo.

Viikilän hevostilalla tehdään paljon muutakin kuin ratsastetaan. Ratsastustunteja Viikilä toki ohjaa lähes päivittäin, mutta niiden lisäksi hän järjestää hevosleirejä, kasvattaa ja kouluttaa suomenhevosia sekä ohjaa viikoittain sosiaalipedagogista hevostoimintaa. Se tarkoittaa syrjäytymisen ehkäisyyn ja hyvinvointiin tähtäävää hevosten kanssa toimimista. Käytännössä toimintaan osallistuvat erityislapset ja -nuoret, joita Viikilän luona käy säännöllisesti niin yksityisasiakkaina kuin pienryhminä.

Viikilän hevostilalla hevoset ovat rauhallisia, sosiaalisia ja hyvin koulutettuja. Niiden kanssa erityisryhmien on turvallista toimia.

– Koulutan hevoset itse. Tunnistan nopeasti ne luonteet, jotka sopivat sosiaalipedagogiseen toimintaan. 

– Hevonen on pakoeläin, joka säikähtää äkkinäisiä ääniä ja liikkeitä, mutta hevosen myös voi kouluttaa niin, että se sietää niitä.

Unelma pienestä pitäen

Viikilän hevostilalla puitteet monipuoliseen toimintaan ovat kohdillaan. Tilaa ympäröivät laajat metsämaastot jonne mennä maastoratsastamaan, ja lisäksi meren ranta on niin lähellä, että hevosia voi viedä sinne uimaan. Äskettäin valmistuneessa maneesissa on hyvä pitää ratsastustunteja, vaikka ulkona olisi millainen sää. Kesäisin paikalle tulee leiriläisiä kaukaakin, isoista kaupungeista.

Hevosten kanssa toimiminen on ollut Viikilän unelma pienestä pitäen. 

– Kun olin lapsi, meidän kesäpaikkamme lähellä Siikaisissa oli talli. Olin kuullut, että siellä on hevosia, ja halusin lähteä sinne katsomaan niitä. Sille tielle jäin.

Viikilä tiesi haluavansa hevosalan ammatin jo yläasteella. Maatalouskouluihin ei kuitenkaan päässyt suoraan yläasteelta, koska niihin vaadittiin 18 vuoden ikä. Siispä Viikilä kouluttautui ensin suurtalouskokiksi ja tekikin niitä töitä tienatakseen rahaa tulevaisuutta varten.

– Tein niitä hommia jonkin aikaa, ja hankin aika pian itselleni jo ensimmäisen hevosen. Se oli tamma, jolla teetin varsan, ja pikkuhiljaa niitä alkoi olla enemmän. 

Noihin aikoihin Viikilä ja hänen miehensä asuivat rakentamallaan maatilalla, jossa oli myös muutaman hevosen talli. Nykyiselle tilalle Merikarvialle he muuttivat 2008, kun alkoivat tarvita lisää tilaa.

– Tänne rakennettiin kaikki, talli, aitaukset, ratsastuskenttä. Hevosia alkoi tulla lisää, niin hoitoon kuin omiakin.

Tulevaisuus näyttää hyvältä

Varsinkin korona-aika nosti ratsastamisen suosiota, ja monet tuona aikana tulleista asiakkaista ovat jääneet.  

– Ratsastaessa unohtuvat työt ja arjen ongelmat. Hevosen kanssa toimiessa ei voi miettiä mitään muuta. Moni on sanonut saavansa siitä valtavasti voimaa ja energiaa, jotta taas jaksaa arkea, kun käy välillä hevostelemassa.

Viikilä arvioi, että  tilan tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikka energiakriisi koettelee eritoten maatiloja.

– Uskon, että näihin juttuihin saadaan ratkaisu ja päästään eteenpäin. Meillä on ainakin käynyt asiakkaita ihan hyvin. Suomenhevosten arvostus on noussut, ja niidenkin kannalta kasvatukseen kannattaa panostaa. 

Henna Viikilä valittiin Vuoden yksinyrittäjäksi lauantaina Yrittäjäpäivillä Tampereella.

– Uskomaton juttu, että yrittäjäpalkinto myönnetään juuri minulle! Kiitollinen saa olla oman perheen sekä ystävien tuesta ja mahtavasta yrittäjäjärjestöporukasta.