Yrittäjäperheen Thaimaan loma sai karmean käänteen – lopputulema olisi tosin voinut olla vielä paljon synkempi

Tampereen Hyhkystä löytyy Runopuu-niminen yritys, jonka tuotanto keskittyy kotimaisen puun jalostamiseen. Verstaalla taivutaan moneen, sillä aviopari Kreetta ja Harri Mäkisen yrityksessä syntyy niin soittimia kuin koruja. – Laserleikkaus ja -kaiverrus sekä soitinrakennus, niihin meidän toimintamme tänä päivänä kiteytyy, Mäkiset esittelevät verstastaan. Kolme vuotta sitten Mäkisen perhettä kuitenkin kohtasi toisella puolella maapalloa vakava onnettomuus, joka uhkasi lopettaa Kreetan osalta kaiken tekemisen. Matkavakuutus oli sillä reissulla enemmän kuin tarpeen, vaikka ikävä tapahtumaketju edelleenkin jonkin verran tekemiseen vaikuttaa.

Yrittäminen on ollut vahvassa roolissa Mäkisten perheen arjessa jo pidemmän aikaa. Kokemusta on kerätty useasta toimialasta. Vuosina 2004–2008 pariskunnalla oli Porissa mainostoimisto, joka myytiin eteenpäin, kun Kreetta alkoi odottaa parin toista yhteistä lasta. Seuraavalla vuosikymmenellä pariskunta puolestaan elätti itsensä musiikilla. Heidän pyörittämänsä ohjelmatoimiston nimi on Hertta.

– Vuodet 2013–2016 pääsääntöinen työmme oli pop ja rock-musiikki ja keikkailu, pariskunta vahvistaa.

Esiintymisessä työnjako oli selvä, Harri vastasi kitarasta ja taustalaulusta, Kreetta puolestaan oli pääsolisti, jonka instrumenttina toimi Cajon-rumpu.

Nimi löytyi Sastamalasta

Keikkailu vaihtui puuverstaaksi vuoden 2016 lopulla. Tarkalleen ottaen Runopuu perustettiinkin alun perin ohjelmatoimiston rinnakkaistoiminimeksi, ja sellainen se on edelleen. Puutekemiseen löydetty romanttinen nimi tulee Sastamalasta. Harrin vaarin pitkäaikainen asuinpaikka on Ellivuoren kupeessa sijaitseva Runonnokka.

– Haimme ensimmäiset puut silloin verstasta perustettaessa sieltä. Näistä haetuista tervalepistä syntyi myös ensimmäinen Kreetan korusarja. Se sai nimen Runokka.

Kreetan mielestä parasta yrittämisessä on vapaus.

– Kyllä se on se, että voi itse tehdä mitä ja milloin haluaa. Me olemme molemmat aika idearikkaita ja luovia ihmisiä, ja koska se luovuus ei välttämättä tule juuri 8–16 ja siksi on hienoa voida itse päättää työaikansa, Kreetta toteaa.

Jos Runopuun tuotanto kiinnostaa, Kreetan töitä pääsee lähitulevaisuudessa näkemään ainakin Suomen Kädentaidot messuilla sekä Tampereen Joulutorilla.

Monta rautaa tulessa

Verstaalla Harrin vastuualueella ovat soittimet, käytännössä näppäilysoittimet kuten kitarat ja bassot. Varastoon Harri ei soittimia tee, vaan ainoastaan tilauksesta. Varsinaisen valmistuksen lisäksi Harria tosin työllistävät myös soitinkorjaukset, joiden rooli on liiketoiminnassa keskeinen.

– Tänä päivänä kaksi kolmasosa tulee korjaamisesta, hän kertoo.

Osaamistaan hän on myös opettanut. Harri toimii parhaillaankin soitinrakennusopettajana sekä Ahjolassa että Tampereen seudun työväenopistossa.

Toinen puolikas

Siinä missä Harrin puolella verstasta valmistuu soittimia, on Kreetan puolikas verstaasta pyhitetty pääasiassa lahja- ja sisustustuotteiden valmistukseen. Omien tuotteiden lisäksi hän tekee alihankintana esimerkiksi puun- ja nahanleikkausta koruvalmistajille. Tampereella Kreetan omia tuotteita on myynnissä esimerkiksi Tallipihalla. Kreetan tuotannon kannalta avainasemassa on laserleikkuri, joka ostettiin aikanaan firmaa perustettaessa.

– Sen suhteen olimme vähän uhkarohkeita, sillä melko vähäinen oli meidän aikaisempi kokemuksemme siitä, Kreetta myöntää, kun kiertelemme verstaalla.

Likipitäen verstaalle syntynyt

Harrille yrittäjyys on tullut oikeastaan geeneissäkin, sillä hänen isänsä oli toiminut yrittäjänä jo pidemmän aikaa Harrin putkahtaessa maailmaan.

– Tarina kertoo, että kun äiti aikanaan pääsi kanssani sairaalasta kotiin, tulimme ensin koko poppoo verstaalle ja kotiin menimme vasta työpäivän jälkeen, hän naurahtaa.

Tätä haastattelua tehdään isän aikanaan perustamassa verstaassa. Isän perustamasta verhoomosta tuli sittemmin veneistuimiin keskittynyt Ergo-istuimet, joka pystytti komeat toimitilat Hyhkyn Pättiniemenkadulle. Siellä toimii nyt myös Runopuun verstas. Ja löytyypä samasta osoitteesta myös perheen asunto.

Muusikot varovaisina

Jonkin verran koronakin toiminnassa on näkynyt. Etenkin soitinpuolella muusikot olivat hyvin varovaisia, koska heidän omat keikkansa olivat tauolla.

– Yritimme esimerkiksi sitä, että laitoimme soittimet kuntoon ja annoimme pitkiä maksuaikoja, mutta eivät muusikot siihenkään oikein uskaltaneet lähteä. Toisaalta pienenä ja ketteränä toimijana olemme nopeita liikkeissämme ja pystyimme muuttamaan toimintamallejamme. Valmistimme esimerkiksi betonivalumuotteja alihankintana, Harri kertoo.

Loma sai karmean käänteen

Perheellä oli kuitenkin ennen koronaa huomattavasti suurempiakin murheita, sillä oikeastaan tasan vuosi ennen koronan rantautumista Suomeen perhettä kohtasi onnettomuus, joka olisi voinut saada huomattavasti heikommankin lopputuleman. Liikenneonnettomuuteen joutuminen ei ole toivottavaa tietenkään missään päin maailmaa, mutta Mäkisten perhettä moinen kohtasi keskellä Thaimaassa vietettyä kahden viikon pitkään odotettua lomareissua. Loma kuvankauniissa tropiikissa sai ikävän käänteen.

Liikkeellä oltiin isolla porukalla, sillä Kreetan, Harrin ja heidän kahden poikansa lisäksi matkassa oli myös Kreetan sisko. Omatoimimatka oli aloitettu Bangkokista, josta oli sitten jatkettu matkaa Thaimaan länsirannikolle, Krabin maisemiin. Kahden viikon reissua oli jäljellä enää muutamia päiviä, ja seurueen suunnittelema päiväreissu paikalliselle Tiikeriluolatemppelille oli yksi koko matkan viimeisiä kohteita. Vaihtoehtona oli ollut matkan tekeminen taksilla, mutta kun tutuksi tullut pariskunta oli kertonut tehneensä matkan onnistuneesti skoottereilla, päätti myös Mäkisen perheen porukka lähteä matkaan kaksipyöräisillä. Sellaiset vuokrattiin hotellilta.

Paluumatkalla rysähti

Päivä oli nätti ja Thaimaalle tuttuun tapaan kuuma. Perille kohteeseen päästiin hienosti ja saavutettiinpa myös se temppelin huippu, vaikka korkealle kukkulalle piti melkoinen rivi portaita askeltaakin. Paluumatkalle lähdettiin siis kuitenkin oikein hyvällä mielellä. Se tosin vähän viivytti paluumatkan aloitusta, että yhdessä skoottereista oli tyhjä rengas. Se kuitenkin saatiin täytettyä lähellä olevalla huoltamolla. Takaisin lähdettäessä perhe sattui myös todistamaan moottoripyöräkolaria.

– Ja etenkin sen jälkeen tuumattiinkin, että ajetaan nyt oikein varovasti, Kreetta muistelee.

Maanantaipäivä oli ehtinyt jo kääntyä iltapäivään, kun seurue saavutti ison risteyksen. Ensimmäisenä kolmesta sen olivat ohittaneet Harri kyydissään Jimi, seuraavana puksutteli Kreetan sisko ja letkan viimeisenä sitten Kreetta yhdessä Jerryn kanssa. Matka oli taittunut siihen saakka ihan hyvin, vaikka Thaimaan meidän näkövinkkelistä katsottuna toispuoleinen liikenne olikin vaatinut ekstrahuolellisuutta. Kreetta oli jäänyt risteyksessä muista vähän jälkeen, koska oli epäröinyt isossa risteyksessä liikkeellelähtöä. Kovin kauaksi hän ei liikenneympyrässä ehtinytkään ennen kuin muistikuvat katkeavat.

Inhottava ääni

Harri oli ehtinyt jo parin sadan metrin päähän ja jäänyt sinne odottelemaan perässätulijoita, kun hän kuuli rysäyksen.

– Ääni oli samanlainen, pahankuuloinen, jonka olimme vähän aikaisemmin kuulleet siinä todistamassamme kolarissa.

Nyt suoraa näköyhteyttä kolaripaikkaan ei ollut, joten Harri lähti heti takaisin peläten pahinta. Se, että skootteri oli törmännyt lava-autoon, kävi selville vasta myöhemmin. Kuten olettaa saattaa, näiden kahden kolarissa skootteri oli jäänyt altavastaajaksi. Sen verran kova isku oli ollut, että Kreetta oli lentänyt kymmenkunta metriä oikealle kolaripaikasta, ja 9-vuotias Jerry puolestaan siitä nelisen metriä vasemmalle. Täydellistä selvyyttä kolarin kulusta ei ikinä ole saatu, mutta kaikesta päätellen pahimmin osuman sai Kreetta.

– Onnesi niin, hän itse toteaa ja viittaa siihen, että samassa kyydissä ollut poika selvisi helpommalla. Tai no, kyllä Jerryltäkin katkasi kolarissa reisiluu, minkä lisäksi olkapäässä oli kaksi murtumakohtaa.

Hatarat muistot

– Kun me muut saavuimme kolaripaikalle, päätimme välittömästi, että minä menen Jerryn ja Netta siskonsa luo, Harri muistelee.

Joku oli ehtinyt soittaa jo ambulanssin, joka saapui Harrin mukaan melko nopeasti – joskin silloin ajantajuun ei voinut keskittää kummoistakaan huomiota. Kreetan muistikuvat kolaripaikalta ovat edelleenkin hyvin katkonaiset, ”välähdysmäiset”.

– Sen muistan, että olin heräävinäni hotellihuoneessa, mutta ihmettelin kyllä, miksi siellä oli niin kova meteli. Ja sitten kun tajusin, mitä oli tapahtunut, en pystynyt muuta kuin huutamaan Jerryn nimeä. Se auttoi, että joku kertoi minulle hänen olevan kunnossa, Kreetta muistelee. Varsinaista kipua hän ei itse muista tunteneensa.

– Ainoa muistamani kipu oli se, että selkä oli tulessa, mutta se johtui enemmän polttavan kuumasta asfaltista, hän kertoo. Kreetta diagnosoitiin jo paikalla vakavammin loukkaantuneeksi, joten ambulanssikyyti varattiin hänelle.

Todellinen monivamma

Seuraavassa varsinaisessa muistikuva Kreetalla on teho-osastolta, missä hän oli ensimmäiset kolme päivää.

– Muistan, että maistoin veren maun suussa, enkä saanut hengitettyä. Silloin jouduin paniikkiin, ja Harri pyydettiin paikalle. Mitään muuta en oikein teho-osastolta muistakaan, hän kertoo.

Jerryn reisiluu oli leikattu jo samana yönä, mutta Kreettaa ei tuossa vaiheessa uskallettu leikata. Riskit olivat liian suuret. Kreetan saama tälli oli todellinen monivamma. Se, mitä kaikkea kolari tuotti, hänen pitää tarkastaa puhelimeltaan. Lista on nimittäin pitkä.

– Olkapää oli revähtänyt minkä seurauksena vasempaan käteen tuli hermovaurio sekä revähdysvamma. Olkapää operoitiin Suomessa, häpyluu murtunut, lapaluussa oli kolmessa kohdassa murtuma ja vasen keuhko oli läsähtänyt tyhjäksi, hän aloittaa.

– Lisäksi minulla oli vasemman jalan varpaat murtuneet, oikean jalan nilkka murtunut kahdesta kohtaa, munuaisvamma, kämmenluun murtumia, lonkkamurtuma sekä 14(!) murtunutta kylkiluuta, hän listaa.

Myös reiteen oli tullut iso vaurio, ja vasemmassa kädessä oli kaikkiaan 35 tikkausta vaatinutta haavaa. Näiden lisäksi myöhemmin selvisi myös aivovamma, joka oli johtunut kovasta päähän osuneesta iskusta. Sitä ei kuitenkaan heti osattu paikallistaa, sillä vaikka verta ympäriinsä olikin, päästä sitä ei varsinaisesti valunut.

Puhelimesta tuli paras mahdollinen viesti

Ei tällä tarinalla välttämättä mitään opetusta ole, mutta jos siitä sellaisen haluaa etsiä, niin kai se on se, että matkavakuutus kannattaa olla olemassa – aina.

– Luojan kiitos meillä oli Fennian matkavakuutus, pariskunta toteaa. Sitä, jos vakuutusta ei olisi ollut, he eivät oikein halua edes ryhtyä ajattelemaan, Kreetta kertaa. Vakuutuksen olemassaoloa kun tiedusteltiin jo heti sairaalaan saavuttaessa. Ja vasta kun paperit olivat selvillä, alkoi tapahtua. Fennia on osa SOS International -nimistä kansainvälistä vakuutusyhteenliittymää, joka on olemassa juuri tämänkaltaisia tapauksia varten. Puhelimessa Harrille annettiin juuri se viesti, jonka tuossa vaiheessa haluaakin kuulla.

– Keskittykää toipumiseen, me hoidamme kaiken, Harri kertoo.

Etälääkäri mukana Suomesta käsin

Turvaa toipumiseen toi myös se vakuutusyhtiöiden tällaisissa tapauksissa omaksuma käytäntö, jonka kautta perheelle osoitettiin suomalainen lääkäri, Mikko. Käytännössä kaikki Thaimaassa tehdyt tutkimukset, kuten röntgenkuvat lähetettiin aina suoraan hänelle, ja hän oli yhteydessä Kreetan perheen kansa päivittäin. Se loi paitsi turvaa, myös käytännön apua. Esimerkiksi kipulääkitystä annettiin ilmeisesti thaimaalaisten kehonmittojen mukaan, ja se taas on selvästi kookkaampien länsimaisten ihmisten lääkityksessä auttamattoman vähän.

– Lääkäri-Mikko käski minun käydä apteekissa hankkimassa lisää, Harri muistelee.

Kolme viikkoa lasaretissa

Hoidon suhteen ei ollut valittamista. Krabin kansainvälinen sairaala oli valmistunut vasta viitisen vuotta aikaisemmin, ja se vastasi kaikin puolin länsimaista sairaalaa. Teho-osaston jälkeen Kreetta pääsi tavalliselle osastolle, ja hänet sijoitettiin viereiseen huoneeseen poikansa kanssa. Kaikkiaan sairaalassa oltiin kolme viikkoa. Harrille se tiesi majoitusta lyhyehköllä keinonahkasohvalla. Vakuutusyhtiö olisi kyllä kustantanut hotellinkin, mutta käytännössä se ei ollut mahdollista, sillä kahdessa potilaassa oli sen verran paljon hoitamista, että sairaalassa oleskelu koettiin helpommaksi.

– Minä olin Jerryä auttamassa ja Jimi sitten auttoi äitiä, Harri kertoo. Kreetan siskokin oli apuna muutaman päivän.

Koneeseenkin vaadittiin tohtori

Sen verran kovat kolhut olivat, että Suomeen paluuta ei voitu muutamaan viikkoon edes ajatella. Ongelmana oli eritoten hengityksen vaikeutuminen sen lysähtäneen keuhkon takia. Lentokoneen ilmanpaineistus saattaisi aiheuttaa siis ongelmia. Se tehtiin jo varsin varhaisessa vaiheessa selväksi, että lennolle piti saada mukaan lääkäri.

– Meille tarjottiin myös mahdollisuutta odottaa suomalaista lääkäriä, mutta päätimme, että englannilla pärjätään, joten lopulta saimme mukaan bangokilaisen naislääkärin, joka oli tehnyt vastaavia matkoja aikaisemmin. Oli hän kuulemma Suomessakin käynyt vastaavalla keikalla, Harri kertoo.

Reilut kolme viikkoa myöhemmin Bangokin kentällä nousi kyytiin neljä perheenjäsentä, joista kaksi oli liikkeellä pyörätuolilla.

Pysyviä vaurioita

Kylkiluista on jäänyt pysyvämpikin ongelma, sillä niistä kaksi on edelleenkin irtonaisina, ja ne aiheuttavat edelleen kipua. Niiden osalta oli jo sovittu leikkauskin, mutta se jätettiin kuitenkin tekemättä. Operaatio olisi ollut sen verran mittava, että kolmen lääkärin aivoriihen mukaan siitä voisi koitua enemmän haittaa kuin hyötyä. Mahdollista kuitenkin on, että joku päivä se operaatio on kuitenkin vielä edessä.

Toinen pysyvä haitta kolarista on aivovamma. Se on kategorisoitu lieväksi, joskin siinä mittakaavassa asteikon korkeampaan päähän. Käytännön elämän kannalta se on aiheuttanut monenlaista haittaa, etenkin muistivaikeuksia.

– Uusien kasvojen muistaminen on vaikeaa , ja lisäksi minulla saattaa olla pahoja vaikeuksia tavaroiden löytämisen kanssa. Myös tuttujenkin laulujen sanat ovat kadonneet, hän kertoo.

Toisaalta yrittäjä on kuitenkin onnellinen siitä, että on selvinnyt näinkin pienellä. Vaihtoehto paljon vakavammasta vauriosta saatikka sitten kuolemasta ei ollut kuin muutamasta millistä kiinni.

Työelämään paluu sai odottaa

Suomessa Kreetta tosiaan vietti vielä viikon lasaretissa ja palasi kotiin Hyhkyyn vasta sen jälkeen. Jonkin verran kodissa jouduttiin tekemään käytännön järjestelyitä, sillä alkuun perheen koti piti muuttaa kahden pyörätuolin kuljettavaksi. Töihin palaaminen edellytti vielä ensin toipumista, sillä vasen käsi oli pitkään käytännössä pois pelistä. Vasta kun sen hermosto alkoi palautua normaaliksi, saattoi Kreetta palata kahden käden käyttöön, mikä on luonnollisesti käsityöammatissa varsin tarpeellista. Taloudellisesti tämä pakkotauko oli tietysti yrittäjälle vaikea paikka.

– Meidän oli pakko ottaa uusi laina selvitäksemme kaikista menoista. Ja koska olimme aloittaneet vasta 2016, ei meillä ollut oikein vielä kovin suuria tuloja vuoden 2019 alussa, Kreetta kertoo.

Tätä on todellinen optimismi

Matkavakuutuksen Mäkiset olivat onneksi ottaneet, mutta valitettavasti voimassa olevaa yrittäjän tapaturmavakuutusta Kreetalla ei ollut. Sen myötä toipilasaika olisi ollut taloudellisesti helpompi. Nyt ainoaksi tuloksi jäi YEL-maksumäärien mukaan maksettava Kelan sairaspäiväraha, jolla ei kyllä kuuhun mennä.

– Sosiaalityöntekijä siellä Aivopolilla sanoikin, että yrittäjä on näissä asioissa väliinputoaja. Jos olisi halunnut saada toimeentulotukea, olisi minun pitänyt myydä pois kaikki omaisuus. Käytännössä se ei ollut mahdollista, sillä tuolloin työkalut olisivat lähteneet, mutta velat jääneet, Kreetta kertoo.

Hän on kuitenkin selvästi enemmän optimisti kuin pessimisti.

– Uskon, että osasyy siihen, miksi olen nyt näinkin hyvässä kunnossa, on se korkea motivaatio palata töihin. Jos olisin lopettanut yritystoiminnan, en varmasti olisi toipunut yhtä nopeasti, hän kertoo.

Vakuutusyhtiön toiminta akuutissa ongelmatilanteessakerää yritykseltä kehut, mutta sen sijaan jälkimainingit ovat vielä kesken. Kreetan onnettomuuden seurauksena tehty pysyvän haitan vaurio on edelleen FINE:n käsittelyssä, johon saattaa hyvinkin mennä 1,5 vuotta.

– Kyllä minä silti haluan, että tässä tarinassa on onnellinen loppu. Olen minä onnellinen siitäkin, että olen yrittäjä, sillä kaikilla näillä vaivoillani minun olisi vaikea olla 8–16 työssä toisaalla. Tosiasia on, että väsähdän edelleen välillä, ja jotkut päivät ovat parempia kuin toiset. Yrittäjän vapaus siis korostuu tässäkin, hän hymyilee.

Kuvat: Mäkisten perheen arkisto, Ville Kulmala

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 18.10.2022