Yrittävästä Lakeudesta poimittua: Kun korona iskee yrittäjään
Julkaistu alunperin Yrittävässä Lakeudessa 1-2021
Viime vuoden marraskuussa korona iski voimalla Lehtimäelle. Pahimmillaan karanteenissa oli joka viides lehtimäkeläinen ja paikallisen Nesteen yrittäjätkin joutuivat laittamaan yrityksensä ovet pariksi viikoksi kiinni.
Lehtimäen Nesteen yrittäjäveljekset Ari ja Juha Yli-Kesäniemi ovat aktiivisia sopimuspalokuntalaisia. Marraskuun eräistä harjoituksista molemmat saivat koronatartunnan.
– Oltiin torstaina treeneissä tekemässä kohdetutustumista Hot-Steelillä. Lauantaina Arilla olisi ollut täällä työvuoro, mutta hän soitti olevansa kuumeessa. Minä tulin sitten tuuraamaan häntä ja maanantaina tuli soitto, että hänen koronatestinsä oli positiivinen. Sehän tarkoitti tietenkin sitä, että minä ja meillä töissä ollut Matti jouduimme karanteeniin, Juha kertoo.
Yrityksen ovet laitettiin pariksi viikoksi kiinni ja asiasta tiedotettiin heti avoimesti yrityksen Facebook-sivulla.
– Olemme saaneet vielä jälkikäteenkin paljon hyvää palautetta, että kerroimme asiasta nopeasti ja avoimesti, Juha sanoo.
Juhan mielestä yrityksissä kannattaa pohtia suunnitelmia karanteenien ja tartuntojen varalle.
– Jos mahdollista, niin kannattaa esimerkiksi miettiä työvuorot siten, että eri työvuoroissa olevat työntekijät eivät kohtaa keskenään. Vaikka joku vuoro joutuisi karanteeniin, niin toimintaa ei jouduttaisi kuitenkaan keskeyttämään, Juha pohtii.
Hädässä yrittäjä tunnetaan
Juhalla korona alkoi kuumeella ja flunssaan viittaavilla oireilla, mutta parin päivän päästä oireet alkoivat muuttua pahemmiksi. Kuumetta oli yli 39 astetta, lepopulssi näytti lukemia 120 ja happisaturaatio vaihteli 86–91 välillä.
Kovan kysynnän vuoksi happisaturaatiomittaria ei saanut terveyskeskuksesta kotiin, joten Juha alkoi selvittää, olisiko lähialueiden apteekeissa mittaria saatavilla. Mittari löytyi ja apua sai yrittäjäkollegalta.
– Kuortaneelta löytyi yksi mittari apteekin sivupisteestä ja varasin sen heti itselleni. Soitin Kuortaneen Nesteen yrittäjäkollega Vesa Jaskarille ja kysyin voisiko hän käydä noutamassa mittarin apteekista ja minä noutaisin sen sitten hänen postilaatikostaan. Nora Pesonen lupasi käydä hakemassa mittarin, mutta he eivät Vesan kanssa antaneet minulle lupaa lähteä autoilemaan, vaan toivat mittarin meille kotiin asti oven taakse. Mittarin lisäksi oven takana odotti kolme Kotipizzaa ja Fazerin suklaalevy, Juha kiittelee.
Kaksi viikkoa sairaalassa
Oireiden alkamisesta oli kulunut kymmenen päivää, kun Juhan happisaturaatio oli enää 82. Silloin tuli lähtö sairaalaan.
– Minut vietiin keuhko-osastolle eristykseen ja sain heti happiletkut nenääni. Ensimmäisinä päivinä sairaalassa happisaturaatio oli todella alhainen ja lääkärikin tuntui olevan huolissaan. Pelkästään neljän metrin matka sairaalapediltä vessaan tuntui raskaalta, Juha muistelee.
Sairaalassa Juha osallistui tutkimukseen, jossa selvitettiin viruslääkkeen tehoa. Tutkimuslääkettä annettiin kymmenen päivää tipan kautta. Tämän lisäksi Juha sai antibioottia suoneen viikon ajan kolme kertaa päivässä.
13 päivän kuluttua sairastumisesta koitti ensimmäinen kuumeeton päivä. Verikokeella otettu happisaturaatioarvo oli kuitenkin vain 80, joten lääkäri määräsi Juhalle superhappiviikset.
– Superhappiviikset olivat minulla yötä päivää nenässä. Uudessa keuhkokuvassa tilanne näytti jo vähän paremmalta, mutta olin sairaalassa vielä toisenkin viikon, Juha kertoo.
”Yhtään ei potuta, kun seuraava verolappu tulee”
Suuren kiitoksen Juhalta saa Suomen terveydenhuoltojärjestelmä sekä hoitohenkilöstö.
– Jo eristyksessä kotona ollessa minusta pidettiin hyvää huolta. Sairaanhoitaja soitti joka päivä ja kyseli vointia. Jos oireet olivat menneet pahemmiksi, niin myös lääkäri otti yhteyttä, Juha sanoo.
Sairaalassa henkilökunta joutuu tekemään valtavan työn koronapotilaan huoneeseen mentäessä, oli kyseessä sitten hoitaja tai vaikkapa siivooja.
– Sairaalassa henkilöstö joutui näkemään kovan vaivan joka kerta, kun he tulivat käymään huoneessani. Pienen käynnin takia he joutuivat pukemaan ylleen kaikki suojavarusteet eli suojavaatteet, käsineet, maskin, hiussuojuksen ja visiirin sekä tekemään tarvittavat desinfioinnit. Ja jos mennään oikein siellä äärirajoilla, niin letkuissa ja piuhoissa makaavan potilaan kääntämiseenkin tarvitaan kuuden ihmisen työpanos. Meillä on niin hyvä tämä järjestelmä, että yhtään ei potuta, kun seuraava verolappu tulee, Juha toteaa.
Töihin toivuttu
Sairaalasta Juha pääsi kotiin joulukuun alkupuolella ja sairauslomaa hänelle määrättiin kuukausi. Kuntoutuminen alkoi muutaman kymmenen metrin kävelylenkeillä.
– Sairaalasta lähtiessä 50 metrin kävelymatka autolle oli niin pitkä, että välillä piti pysähtyä huilaamaan. Pääkin tuntui siltä, kuin olisi ollut vähän huppelissa, Juha hymähtää.
Pikkuhiljaa toipuminen eteni ja yleiskunto lähti paranemaan niin, että Juha saattoi jo piipahtaa huoltoasemallakin.
– Tapasin siellä meidän asiakkaitamme ja kyllähän se yrittäjän mieltä lämmitti, miten moni oli ollut minusta huolissaan, Juha toteaa.
Nyt Juha on jo pari kuukautta ollut takaisin työn ääressä ja kaikki oireetkin ovat pääsääntöisesti hävinneet. Kova tauti sai kuitenkin yrittäjän miettimään asioita.
– Kun muutaman metrin kävely tuntuu pitkältä, niin kyllähän siinä miettii, että selvitäänkö tästä ja että mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää, Juha päättää.
