Pääministeri, Kaipola ja työllisyys

30.8.2020 | 12:50

Pääministeri, Sdp:n puheenjohtaja Sanna Marin arvosteli lauantaina Ylen Ykkösaamussa UPM:n suunnitelmaa sulkea Kaipolan paperitehdas, puolusti aiemmin esittämäänsä työajan lyhennystä sekä tarjosi työllisyyslääkkeeksi irtisanomisten vaikeuttamista.

Marinin esiintyminen herätti vilkasta keskustelua, johon itsekin Twitterissä osallistuin. Arvelin, että ”tällä tiellä yrityksillä on tässä maassa kylmä kyyti”. Totesin myös, että sinivalkoisinkin työnantajayrittäjä miettii, onko tämä maa, jossa kannattaa ottaa riskiä ja työllistää.

Avaan hieman paria twiittiä pidempään ajatuksiani ja huoliani.

Kaipolan sulkeminen on valitettavaa

Ensiksi on valitettavaa, että UPM suunnittelee Kaipolan paperitehtaansa sulkemista. Se vie satoja työpaikkoja tehtaalta ja sitä palvelevalta arvoketjulta, johon kuuluu paljon yrittäjiä, mm. metsänhoidossa, puunkorjuussa ja kuljetuksissa. Tehtaan sulkeminen on kova päätös Jämsän seudulle.

Tiedän, että UPM ei ole tekemässä päätöstä kevyin perustein. Yhtiö tietää vastuunsa.

Kyse ei ole myöskään siitä, ettei Kaipolan väki olisi tehnyt hyvää työtä. Tiedän tehtaan paperia käyttäneitä lehtiä vetäneenä, että Kaipolan paperi on ollut laadukasta.

Kaipolan tehdas toimii valitettavasti supistuvassa markkinassa. Sanomalehtipaperin kysyntä on laskenut jo vuosikymmeniä, ja koronan vuoksi lasku on kiihtynyt.

Kun on ylikapasiteettia, on pakko miettiä vaihtoehtoja. Jos näköpiirissä ei ole keinoja tilausten voittamiseksi ja tilanteen korjaamiseksi, lakkautus on valitettava polku.

Osinkokin on yhteiskuntavastuuta

Toiseksi on tärkeää, että jokainen yritys kantaa yhteiskuntavastuuta. Se kuuluu myös UPM:lle, joka oman käsitykseni mukaan on sitä kantanut hyvin – mm. huolehtimalla ympäristöstä.

Tärkeä osa yhteiskuntavastuuta on pitää yritys kannattavana. Kannattava yritys voi työllistää, investoida ja maksaa veroja.

Myös osingonjako on yhteiskuntavastuun kantamista. Osinko on monelle omistajalle tärkeä tulolähde. Se harvoin jää omistajien tilille vaan päätyy yleensä investointeihin ja kulutukseen.

UPM:n kyky jakaa osinkoa on tärkeää laajalti suomalaisille työntekijöille, koska työeläkeyhtiömme ovat yhtiön suurimpia omistajia.

Työajan lyhennys ei ole ratkaisu

Kolmanneksi on olennaista ymmärtää, että Suomen talous ei elvy eikä työllisyys parane suomalaisten työaikaa lyhentämällä. Sen vaatiminen ei myöskään lisää Suomen houkuttelevuutta investointikohteena tai yritysten ympäristönä.

Tiedän, että nykyhallitus ei ole lyhentämässä työaikaa. Yritykset eivät kuitenkaan investointeja miettiessä katso vain nykyistä hallitusta vaan myös tulevia.

Sanna Marin on Sdp:n vastavalittu puheenjohtaja ja hänen puolueensa on gallupeissa johdossa. Se, mitä hän nyt puhuu, voi olla seuraavassa hallitusohjelmassa. Se, mitä hän sanoo, luetaan tarkasti investointeja miettivien yritysten johdossa ja hallinnossa.

Yrittäjien mielestä työajoista pitäisi sopia mahdollisimman laajalti paikallisesti työpaikoilla. Joskus voi olla paikallaan työajan lyhentäminen, joskus pidentäminen. Yleinen työajan lyhennys ei ole kuitenkaan lääke Suomen talousongelmiin.

Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju tiivisti sen vaikutukset hyvin Talouselämässä: hintojen nousua ja konkursseja.

”Tämä tuhoaisi Suomen talouden, jos se menisi läpi. — Jos työaikaa lyhennettäisiin, yritykset nostaisivat hintoja, koska pitäisi palkata lisää ihmisiä ja tuntipalkat nousisivat. Hintataso nousisi ja eriarvoisuus kasvaisi”, Kangasharju sanoi.

Irtisanomisen vaikeutus veisi työtä

Neljänneksi haluan varoittaa irtisanomisten vaikeuttamisesta.

On totta, että joissakin maissa irtisanominen on Suomea vaikeampaa taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Toisaalta henkilöperusteisen irtisanomisen kynnys on Suomessa korkea.

Yksikään yritys ei irtisano mielellään. Palkkaus on investointi, jonka toivotaan kestävän ja luovan arvoa.

Yritykset toimivat kuitenkin kilpailutilanteessa, joka elää maailman muuttuessa. Joskus tulee tarve sopeuttaa. Tähän pitää olla joustava mahdollisuus. Samalla pitää muutosturvan avulla tukea työntekijöitä, jos irtisanomisiin joudutaan.

Kun yritys miettii sijoituspaikkaansa ja rekrytointejaan, se tekee riskiarvion. Varsinkin nopeasti muuttuvilla aloilla hakeudutaan maihin, joissa työehdot ovat kilpailukykyiset ja toimintaa voidaan sopeuttaa nopeasti ja tehokkaasti. Siksi irtisanomisen vaikeuttaminen vähentää työpaikkoja.

Tarvitaan hyvää yhteistyötä

Lopuksi totean, että Suomessa ei tarvita hallituksen ja yrityselämän vastakkainasettelua. Meillä on valtavia haasteita, joita pitää ratkoa yhteistyössä.

Ensimmäinen haaste on koronan toisen aallon hallinta siten, että taloutta ei tarvitse sulkea. Se vaatii, että testaus toimii nopeasti. Se vaatii kirkasta viestintää. Se edellyttää sitä, että Suomeen voi matkustaa sekä työasioissa että lomalle.

Toinen haaste on työllisyyden vahvistaminen. Siihen tarvitaan erityisesti toimia, jotka eivät lisää julkisia menoja. Paikallisen sopimisen lisääminen on yksi välttämätön toimi.

Kolmas haaste on rakenteelliset uudistukset, joita pitää tehdä Suomen talouden uudistamiseksi. Emme voi vuositolkulla ottaa lisää velkaa ja elää lastemme piikkiin.

Mikael Pentikäinen
toimitusjohtaja
Suomen Yrittäjät