Yrittäjäeläkkeissä tarvitaan tilaa harkinnalle

Toimittaja Jari Hanska vaati Iltalehdessä (Iltalehti 14.8.2022) yrittäjiltä pois mahdollisuutta säätää eläkemaksunsa suuruutta ja vaati mallia, jos yrittäjien tulot määräävät maksut automaattisesti. Vaatimus osoittaa puutteellista käsitystä yrittäjän työn luonteesta.

Iltalehti jatkoi aiheesta haastattelemalla minua (lltalehti 15.8.2022). Esitän jutussa YEL-järjestelmän kokonaisuudistusta.

Haluan lisäksi tässä blogissa kerrata muutaman perusasian, jotka on hyvä huomioida YEL-keskustelussa.

Yrittäjän työ poikkeaa tavallisen palkansaajan työstä monella tapaa. Työ on usein vaihtelevaa eikä tulovirta ole tasaista, saati varmaa. Joskus yrittäjä tekee pitkään töitä, mutta laskutusaika tulee myöhemmin. Lisäksi yrittämistä tapahtuu eri yhtiömuodoissa, millä on iso vaikutus tulonmuodostukseen.

Tulorekisteriin ilmoitetaan palkat. Yksityiset elinkeinoharjoittajat – joita on kaupparekisterissä lähes 240000 – eivät voi maksaa palkkaa itselleen eikä heidän tietojaan ole tulorekisterissä.

Yhtiömuodossa taas yritykset voivat päättää, miten paljon maksavat yrittäjälle palkkaa. Osakeyhtiöissä voi myös suunnitella, miten paljon ottaa tuloja, ja siten vaikuttaa pakolliseen sosiaalivakuuttamiseen. On siis hyvin vaikea sanoa, mitkä ovat yrittäjän ”todelliset ansiot”.

Yrittäjän työpanosta on pidetty parempana eläkemaksuperusteena, mutta sekään ei ole ongelmaton, sillä yrittäjän työpanoksen määrittely palkansaajien ansioiden kautta on aina enemmän vai vähemmän mielivaltaista mm. yrittäjän työn luonteen, erilaisten tehtävien ja vaihtelun vuoksi.

Täydellistä mallia ei ole. Eläkemaksun optimoinnin ei pitäisi kuitenkaan ohjata yhtiömuotovalintaa.

Hanskan mukaan yrittäjät ovat epäonnistuneet eläkeasioidensa hoitamisessa. Joku on epäilemättä epäonnistunut ja siksi vailla riittävää eläketurvaa. Myös monilla palkansaajilla on heikko eläketurva.

Samalla pitää muistaa, että monet yrittäjät hoitavat eläketurvaansa muuten kuin YEL-järjestelmän kautta. Yli kolmanneksella on vapaaehtoinen lisäeläke. Yli puolet varautuu vanhuudenpäiviin sijoittamalla tai muilla järjestelyillä.

Miksi sitten monet eivät maksa riittävää YEL-maksua, vaikka laki sitä edellyttää?

Joillekin maksu on liian suuri huomioiden yrityksen tulot. Kuukausipalkalta on helppo käskeä nostamaan hintoja. Jotkut varmasti myyvät liian halvalla, mutta monella kilpailutilanne tai asiakkaiden maksukyky tai -halu ei mahdollista hintojen nostoa. Jos hintoja nostaa liikaa, yritystoiminta voi loppua.

Monet taas eivät luota YEL-järjestelmän eläkelupaukseen tai pitävät YEL-maksua huonona sijoituksena, ja siksi ostavat lisäeläkkeitä, varautuvat muuten ja maksavat liian pientä YEL-maksua.

Epäluottamus ei ole ihme, sillä maksuihin kohdistuu kova nousupaine, järjestelmä ei ole kovin tehokas, eläkeikää on jatkuvasti nostettu ja monet sijoitusmuodot tuottavat paremmin.

Yrittäjäjärjestön mielestä YEL on mainettaan parempi. Monelta yrittäjältä unohtuu, että se turvaa myös työuran aikaista ja yrittäjän perheen sosiaaliturvaa, myös työkyvyttömyyden varalta.

Yrittäjä päättää työaikansa, lomansa ja myös sen, mitä asiakkaaltaan laskuttaa. Siksi olisi luontevaa lisätä yrittäjän vapautta pakollisen eläkevakuuttamisen alarajan yläpuolella.

Muutos nykysäätelyyn olisi iso ja vaatii huolellisen valmistelun. Siksi seuraavalla vaalikaudella on syytä tehdä YEL-järjestelmän kokonaisarvio ja sen pohjalta kehittämissuunnitelma. Siinä on syytä arvioida myös mahdollisuuksia yrittäjäeläkkeiden rahastointiin.

Mikael Pentikäinen

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja