Lausunto komission digiveroehdotuksista

Valtiovarainministeriö

Valtiovarainministeriö on pyytänyt lausuntoa 21.3.2018 annetusta komission ehdotuksista neuvoston direktiiviksi koskien merkittävän digitaalisen läsnäolon verotusta COM(2018) 147 ja neuvoston direktiiviksi koskien tiettyihin digitaalisiin palveluihin liittyvän liikevaihdon verotusta COM(2018) 148.

Komission esittää siten kahta erillistä lainsäädäntöehdotusta digitaalisen liiketoiminnan verottamiseksi. Ensimmäisellä ehdotuksella olisi tarkoitus luoda pysyvä ratkaisu, jolla annettaisiin jäsenvaltiolle oikeus verottaa sen alueella saatuja voittoja ilman fyysistä läsnäoloa. Ehdotuksessa säädettäisiin merkittävästä digitaalisesta läsnäolosta, jonka perusteella verotusoikeus syntyisi. Uusilla säännöillä muutettaisiin myös sitä, miten voitot jakautuisivat jäsenvaltioiden välillä.

Ennen pysyvän ratkaisun voimaansaattamista komissio ehdottaa väliaikaista kolmen prosentin liikevaihtoon kohdistuvaa välillistä veroa. Vero koskisi tiettyjä digitaalisia palveluja ja kohdistuisi yrityksiin, joiden vuotuiset kokonaistulot globaalisti ovat yli 750 000 000 euroa ja EU:n alueella yli 50 000 000 euroa.

1. Lausunto

1.1 Merkittävä digitaalisen läsnäolon yritysverotus

Määritelmät (3 artikla)

Ehdotuksen 3 artiklassa ja liitteessä II määriteltäisiin ne digitaaliset palvelut, joihin direktiiviä sovellettaisiin. Lisäksi liitteessä III luetellaan palvelut, jotka eivät sisälly direktiivin tarkoittamien digitaalisten palvelujen käsitteisiin.

Näkemyksemme mukaan ehdotuksen ajatusta digitaalisesta liiketoiminnasta muusta toiminnasta erillisenä kokonaisuutena voi olla käytännön yritystoiminnan kannalta hankalaa rajata. Ehdotuksen mukainen digitaalinen liiketoiminta voi olla osa yrityksen muuta toimintaa ja digitaalinen palvelu liittyä esimerkiksi jonkun tavaran myyntiin. Samoin yrityksen myymä palvelu voi sisältää sekä ehdotuksen mukaista digitaalista palvelua, että muuta palvelua. Epäselväksi jää, miten tällaiset liiketoimintamallit voidaan huomioida komission ehdotuksessa.

Merkittävä digitaalinen läsnäolo (4 artikla)

Direktiivissä säädettäisiin ns. virtuaalinen kiinteä toimipaikka ja tulon kohdentamissäännöt, jolla verotusoikeus voisi syntyä valtioon ilman fyysistä läsnäoloa. Ehdotuksen mukaan merkittävän digitaalisen läsnäolon käsitteellä on tarkoitus vahvistaa verotuksellinen side jollakin lainkäyttöalueella. Siksi sitä tulisi pitää kiinteän toimipaikan täydennyksenä. Ehdotuksen mukaan verotuksellinen side jäsenvaltioon syntyisi digitaalisten palvelujen suorittamisesta saataviin tuloihin, digitaalisten palvelujen käyttäjämäärään tai digitaalisia palveluja koskevien sopimusten määrään.

Edellä mainituilla käyttäjälähtöisillä perusteilla jäsenvaltion verotusoikeus koskisi yrityksiä, joiden digipalveluita käyttää vuodessa yli 100 000 käyttäjää, tai joiden digitaalisten palveluiden liikevaihto on yli 7 miljoonaa euroa vuodessa tai yrityksen ja yrityskäyttäjien välillä tehdään yli 3000 digitaalipalvelua koskevaa sopimusta verovuoden aikana. Ehdotus koskisi siten myös kyseiset rajat ylittäviä pk-yrityksiä.

Virtuaalisen kiinteän toimipaikan syntyminen jäsenvaltioon merkitsisi kyseisen jäsenvaltion verotusoikeuden syntymisen lisäksi paikallisten ilmoittamis- ja muiden hallinnollisten velvoitteiden syntymistä.

Kuten ehdotuksessakin todetaan, digitaaliset toimintamallit ovat erittäin heterogeenisiä. Lisäksi niiden käyttäjäpohja sekä käyttäjien panoksen tuottama arvo saattavat vaihdella paljonkin. Esimerkiksi digitaalisen palvelun käyttäjämäärä saattaa ylittää 100 000 käyttäjän raja-arvon, mutta käyttäjien maksama suoritus palvelun käytöstä saattaa olla hyvin alhainen.

Ehdotuksen seurauksena suomalaisille yrityksille saattaisi syntyä nykyistä useammin kiinteä toimipaikka EU:n alueelle. Kiinteiden toimipaikkojen syntyminen EU:n alueella saattaisi heikentää pk-yritysten kilpailukykyä sekä lisätä hallinnollista taakkaa.

Lisäksi komission ehdottama määritelmä ”merkittävä digitaalinen läsnäolo” olisi EU-tason määritelmä, joka ei vastaisi sitä, mitä verotusoikeuden jaosta verosopimuksissa on sovittu. Käsityksemme mukaan komission suositus jäsenvaltioille pyrkiä neuvottelemaan vastaava säännös kolmansien maiden kanssa tehtyihin verosopimuksiin voisi käytännössä osoittautua hankalaksi, koska säännös ei olisi osa OECD:n malliverosopimusta.

Merkittävään digitaaliseen läsnäoloon liittyvät voitot (5 artikla)

Direktiivissä ehdotettaisiin uusia sääntöjä siihen, miten yritysten voitot jakautuisivat jäsenvaltioiden välillä. Ehdotetut säännöt koskevat sitä, missä yrityksen arvon katsotaan syntyvän digitaalisen liiketoiminnan osalta, ja missä tehty voitto jatkossa verotettaisiin.

Ehdotuksen mukaan kaikki taloudellisesti merkittävä toiminta edistää arvonmuodostusta digitaalisissa liiketoimintamalleissa ainutlaatuisella tavalla ja on erottamaton osa näitä malleja. Voitonjakomenetelmän katsotaan siksi yleensä olevan sopivin tapa kohdentaa voitot merkittävään digitaaliseen läsnäoloon. Mahdolliset jakotekijät olisivat mm. tutkimus-, kehittämis- ja markkinointimenot sekä käyttäjien lukumäärä ja kerätyn datan määrä jäsenvaltioittain.

Ehdotuksen mukaiset digitaalisen liiketoiminnan verotukseen tehtävät muutokset koskisivat kaikkia raja-arvot ylittäviä yrityksiä. Suomessa on tällä hetkellä vahvaa digitaalisen liiketoiminnan osaamista, jota suomalaiset yritykset myyvät ulkomaille. Ehdotetussa mallissa esimerkiksi tuotekehityksen sijaan verotuksen painopiste näyttäisi siirtyvän sinne missä asiakkaat ovat.

Käsityksemme mukaan ehdotettu jakokaava ei heijastelisi sitä, missä arvo syntyy. Suomessa verotulot voisivat pienentyä esitetyn kaltaisessa tilanteessa eikä ehdotusta voida pitää tältä osin kannatettavana.

Lisäksi ehdotuksen osalta on tulkinnanvaraista se, miten johonkin tiettyyn digitaaliseen liiketoimintaan liittyvät kulut tultaisiin kohdentamaan virtuaaliseen kiinteään toimipaikkaan.

1.2 Digitaalisesta toiminnasta saatuja tiettyjä tuloja koskeva väliaikainen vero

Ennen pysyvän ratkaisun voimaan saattamista komissio ehdottaa myös tilapäistä ratkaisua, jossa vero kohdistuisi vain osaan digipalveluista ja olisi kolmen prosentin vero liikevaihdosta. Väliaikainen vero koskisi vain tietyt liikevaihtorajat ylittäviä yrityksiä.

Ehdotus on näkemyksemme mukaan ongelmallinen, sillä vastoin verotuksen perusperiaatteita väliaikainen ratkaisu verottaisi nettotulon sijaan liikevaihtoa. Lisäksi väliaikaista ratkaisua ei voida mm. lainsäädännön ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden kannalta pitää kannatettavana.

1.3 Verotuksen kehittämiseen tarvitaan globaali ratkaisu

Ehdotuksessa on kyse tiettyjen liiketoimintamallien verotusoikeuden jakamisesta eri jäsenvaltioiden välillä. Ehdotetut muutokset merkitsisivät nykyiseen järjestelmään verrattuna huomattavaa muutosta. Lisäksi muutokset koskisivat vain EU:n alueella harjoitettavaa toimintaa, joka saattaisi asettaa EU:n jäsenvaltioiden yritykset eriarvoiseen asemaan EU:n ulkopuolisten toimijoiden kanssa.

Direktiivin säännöksiä voitaisiin myös soveltaa eri valtioissa eri tavoin. Ehdotus lisää näkemyksemme mukaan kaksinkertaisen verotuksen riskiä sekä niistä mahdollisesti seuraavia veroriitoja.

Digitaalisen liiketoiminnan verotuksen kehittäminen on sinänsä ajankohtainen ja tärkeä asia. OECD:n on tarkoitus valmistella ehdotusta digitalouden verottamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Näkemyksemme mukaan verotuksen kehittämiseksi tarvitaan kuitenkin globaali ratkaisu, joka vaatii pitkäjänteistä, huolellista valmistelua.

Suomen Yrittäjät

Mika Kuismanen Sanna Linna-Aro
pääekonomisti veroasiantuntija