Lausunto valtioneuvoston periaatepäätöksestä M4/2001 vp Teollisuuden Voima Oy:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamsisesta

Eduskunnan työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnalle

Lausunnon sisältö

Suomen Yrittäjät ry:n mielestä uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen ja sen toimintaan tarvittavien ydinlaitosten rakentaminen ja laajentaminen, sellaisina kuin Teollisuuden Voima Oy:n valtioneuvostolle tekemässä hakemuksessa esitetään, on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Lausunnon perustelut

1. Ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen parantaa työllisyyttä vaikeilla työttömyysalueilla

Hakemuksen tekijän Teollisuuden Voima Oy:n arvioiden mukaan uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen kestää noin viisi vuotta. Ensimmäisten kahden vuoden aikana pääosin rakennustöitä tekevien henkilöiden määrä vaihtelee parin sadan ja tuhannen välillä. Seuraavien kahden vuoden aikana työvoiman määrä on noin 1500-2000 henkilöä ja työt pääosin asennustöitä. Vielä viidentenä vuonna työmaa työllistää noin sadasta yli tuhanteen henkilöön.

Rakennusvaiheen työllisyysvaikutukset ovat erityisen merkittävät, kun otetaan huomioon, että kumpikin mahdollisista rakennuspaikoista, sijaitsevat vaikeilla työttömyysalueilla: Olkiluoto sijaitsee Satakunnassa, jonka työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueen työttömyys on jo pitkään ollut eräs Suomen vaikeimmista. Loviisa taas muodostaa Uudellamaalla poikkeuksellisen vaikean työttömyysalueen.

Hankkeen rakentamisvaiheen välittömät työllisyysvaikutukset ovat 11.000-13.500 henkilötyövuotta. Lisäksi hanke työllistää välillisesti alihankkijoita ympäri maata.

2.Ydinvoimalaitosyksikön tuottama sähköenergia on tarpeellista työllisyyttä parantavan talouskasvun turvaamiseksi

Ydinvoiman lisärakentamisen työllisyysvaikutusten arvioinnissa olennaisinta on ydinvoimalla tuotetun sähkön edullisuus. Kohtuuhintainen sähkö merkitsee energiavaltaisen tuotannon (ja sen työpaikkojen) säilymistä Suomessa. Lisäksi kansantalouden energiakulujen kohtuullisuus vaikuttaa myös muihin aloihin: sähkön kulutuksessa säästetyt varat voidaan käyttää muuhun kysyntään.

Eri energiavaihtoehtojen taloudellisuudesta on esitetty lukuisia erilaisia arvioita. Usein erilaisten arvioiden taustalla on oletuksia, joiden tarkistaminen tai ennalta arvioiminen on vaikeaa. Sen vuoksi mahdollinen riskin ottaminen tulisi jättää niille tahoille, joiden tavoitteena on tuottaa energiaa kannattavan liiketoiminnan muodossa. Taloudellisen tuen antaminen jollekin energiavaihtoehdolle merkitsee päätöksentekoa, jossa riskinotto ja liiketaloudellinen hyöty eivät kohtaa toisiaan.

Useimmissa energian lisätuotannoksi esitetyissä vaihtoehdoissa edellytetään taloudellisen tuen lisäämistä. Esimerkiksi tuulivoimalle edellytetään rakentamisen ja käytön aikaista tukea ja maakaasulle (energian tuotantoon suhteutettuna) alhaisempaa verotasoa. Ydinvoimalaitosyksikön rakentamiselle tai käytölle ei edellytetä suoraa tukea.

Suoran tuen ohella keskustelua on herättänyt ydinvastuulain (484/1972) mukainen vahingonkorvausvastuun rajoittaminen: vaikka ydinvoiman tuottajat joutuvat keräämään merkittäviä rahastoja vahinkojen korvaamiseksi, on valtio lain nojalla sitoutunut korvaamaan näiden rahastojen maksukyvyn (ja vakuutuskorvausten määrien) ylittävät vahingot. Tätä vastuun rajoittamista on pidetty merkittävänä epäsuorana taloudellisena tukena ydinvoiman käytölle.

Arvioitaessa ydinvastuulain mukaista valtion korvausvastuuta on otettava huomioon seuraavaa:

· Tavanomaisessa vahingonriskiä aiheuttavassa toiminnassa tapahtuvan vahingon todennäköisyys on arvioitavissa. Niinikään vahingonkorvaukseen mahdollisesti oikeutettujen joukko ja näiden todennäköisten vaatimusten enimmäismäärät voidaan kutakuinkin luotettavasti arvioida. Niinpä esimerkiksi tieliikenteen vahinkojen todennäköisyys voidaan arvioida tilastojen perusteella ja vahinkojen kohteeksi voidaan arvioida tiellä liikkujat. Myös vahinkojen enimmäismäärät voidaan kohtuullisella luotettavuudella arvioida. Vahinkoriskin kustannusten siirtäminen kaikille tieliikenteessä ajoneuvoa käyttäville pakollisella vakuutuksella on mahdollista ja tarkoituksenmukaista.

· Ydinvoimalaitosyksikön käytöstä aiheutuva vahingon todennäköisyys on tähänastisten tilastojen (ja teknologian kehityksen) perusteella vaikea arvioida: vahinkotapahtumia on niin vähän, että todennäköisyyslaskennan tulos ei ole käyttökelpoinen. Toisaalta vahingonkorvaukseen oikeutettujen joukon ja enimmäisvahinkojen arviointi on käytännössä mahdotonta. Vahingonkorvausjärjestelmän (ja vahingonkorvausvelvollisuutta täydentävän vakuutusjärjestelmän) toteuttaminen aiheuttaisi niin suuria transaktiokustannuksia, ettei sitä ole perusteltua pitää mielekkäänä vaihtoehtona. Julkisen vallan toteuttama transaktiokustannusten alentaminen erityisellä vastuujärjestelmällä on ainoa toimiva ratkaisu.

3. Ydinvoimalle vaihtoehtoiset mallit sähköenergian hankinnassa tuottavat heikommat työllisyysvaikutukset

3.1. Sähkön tuonti

Sähkön tuonnin osuus on pitkällä tähtäyksellä (1990-luvulla) vaihdellut 5 ja 17 prosentin välillä. Vaihteluun on ratkaisevasti vaikuttanut keskeisten tuontimaiden (Ruotsin ja Norjan) vesivoimatilanne: hyvänä vesivoimavuonna tarjonta on kasvanut, hinta laskenut ja tuonti kasvanut.

Barcelonan 15.-16.3. huippukokouksessa vahvistetun EU:n (ja ETA-maiden) energiamarkkinoiden yhdentymisen vauhdittuminen merkitsee askelta yhteisten eurooppalaisten energiamarkkinoiden suuntaan. Sähkön osalta energiamarkkinoiden yhdentymisellä on kahdensuuntaisia vaikutuksia Suomeen: Toisaalta suuremmat markkinat mahdollistavat kokonaiskapasiteetin hyväksikäytön nykyistä tehokkaammin ja tällä tavoin alentavat sähkön hintaa. Toisaalta EU-maiden yleinen sähkön hintataso on korkeampi kuin Pohjoismaiden hintataso ja näin ollen EU:n nykyistä keskitasoa alempi sähkön hinta olisi Suomen nykyistä hintatasoa korkeampi. Sähkön tuonnin kustannukset kasvaisivat. Venäjän sähkön vientimarkkinat laajenisivat ja hinta nousisi.

Sähkön tuonnin lisäämistä on sinänsä perusteltua pitää tärkeimpänä vaihtoehtona ydinvoimalla tapahtuvan tuotannon vaihtoehtona. Sen dynaamiset työllisyysvaikutukset ovat kuitenkin heikot: Jo nykyisellä, kohtuullisella hintatasolla tuontisähkön maksaminen heikentää vaihtotasettamme ja vähentää Suomen kansantaloudessa käytettäviä tuloja. Mahdollisesti nousevan tuontisähkön hinnan vaikutus lisäisi haittoja taloudelle ja työllisyydelle.

3.2. Maakaasun tuonti

Maakaasun tuontiin liittyy lähtökohtaisesti samoja ongelmia kuin sähkön tuontiin: tuonnin maksaminen vähentää Suomen kansantaloudessa käytettävissä olevia tuloja. Kaasu on lisäksi viime aikoina kallistunut nopeasti.

Maakaasun osalta tuontihinnan tulevaan hintaan liittyvä riski on erityisen merkittävä: Suomi saa kaiken käyttämänsä maakaasun yhdeltä ainoalta toimittajalta. Monopolin perusta on lisäksi luonnollinen, kaasua on saatavissa vain yhden kaasuputkiston välityksellä.

Mikäli Suomessa sijoitettaisiin merkittävästi pääomia maakaasun hyödyntämiseen, voisi maakaasun monopolitoimittaja korottaa tuontihintaa pysyvästi. Kaasun toimittaja tietäisi, että tehtyjen investointien käyttämättä jättäminen tulisi kalliimmaksi kuin korkeidenkin muuttuvien kustannusten kattaminen.

3.3. Bioenergian käyttö ja muut vaihtoehtoiset tuotantomuodot

Metsäteollisuuden ansiosta Suomi käyttää biomassaa energiantuotannossa selvästi enemmän kuin muut teollisuusmaat. Rajat taloudellisesti mielekkäälle biomassan hyödyntämiselle tulevat vastaan kahdesta suunnasta: toisaalta metsän vuotuisen kasvun nykyistä tarkempi hyödyntäminen on nykyistä selkeästi kalliimpaa ja toisaalta hankitun puuraaka-aineen hyödyntäminen enemmän energian tuotannossa vähentää metsäteollisuuden varsinaisesta päätuotteesta (sanoma- ja aikakauslehtipaperi) saatavia myyntituloja.

Tuulivoiman käyttö ei ole Suomessa yleistynyt oletetulla tavalla. On niinikään syytä panna merkille, että ilmastostrategiasta keskusteltaessa esimerkkinä yleisesti käytetty Tanska on päättänyt ajaa alas kannattamattomaksi ja epäluotettavaksi todettua tuulivoimaohjelmaansa.

Kunnioittaen

Pertti Rauhio
suunnittelupäällikkö
SUOMEN YRITTÄJÄT RY