Lausunto yrityksen saneerauksesta annetusta laista (OM 18/41/2004 )

Oikeusministeriölle

Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:n lausuntoa vuonna 1993 voimaan tulleen yrityssaneerauslain muutostarpeista. Suomen Yrittäjät on osallistunut 22.9.2004 pidettyyn yrityssaneerauslainsäädännön toimivuutta ja kehittämistarpeita käsitelleeseen keskustelutilaisuuteen ja haluaa nyt kirjallisesti lausua asiasta kunnioittaen seuraavaa.

Yleistä

Lain alun perin hyvä tarkoitus tarpeettomien konkurssien välttämisestä ei ole toteutunut odotetulla tavalla. Vuosittaisten konkurssien määrä ylittää jatkuvasti moninkertaisesti vireille laitettujen saneeraushakemusten määrän. Voidaan olettaa, että konkurssien kautta menetetään jatkuvasti yrityksiä, joiden toiminta olisi ollut tervehdytettävissä riittävän varhaisella puuttumisella ongelmiin. Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä hakea keinoja, joilla taloudellisissa vaikeuksissa olevat mutta tervehdyttämiskelpoiset yritykset saataisiin nykyistä suuremmassa määrin saneerausmenettelyn piiriin ja näin edistettäisiin yrityskannan säilymistä ja myös uusien yritysten perustamista. Seuraavassa esitetään eräitä yrityssaneerauslainsäädännön kehittämistarpeita, joihin tulevassa uudistustyössä toivotaan paneuduttavan.

Saneerausmenettelyn aloittaminen

Saneeraushakemuksiin annettujen kielteisten päätösten taustalla on monenlaisia tekijöitä. Monessa tapauksessa kielteiseen päätökseen vaikuttaa jo se, että yritys on liian myöhään hakeutunut saneerausmenettelyyn. Tavanomaista on, että konkurssihakemus on jo ehditty saattaa vireille kun velallinen tekee päätöksen saneeraushakemuksen jättämisestä tuomioistuimelle. Velallisen käyttäytymiselle on löydettävissä useita syitä. Velallisella ei ole riittävästi käytössään tietoa ja ohjausta saneerauksen mahdollisuuksista ja saneerausmenettelyyn hakeutumisesta. Yrityssaneeraus samaistetaan useimmiten pienissä yrityksissä konkurssiin tarkoittaen yrittäjän täydellistä epäonnistumista omassa liiketoiminnassaan. Saneeraus herättää yrittäjissä pelkoa leimautumisesta, mikä vaikeuttaa saneerausmenettelyyn hakeutumista hyvissä ajoin eli siinä vaiheessa kun edellytykset yrityksen tervehdyttämiseen olisivat vielä selkeästi olemassa.

Myöhäisestä saneeraukseen hakeutumisesta seuraavien ongelmien korjaaminen johtaa ajatukset pohtimaan kannustimien kehittämistä ja saneeraukseen hakeutumisen helpottamista ylipäätään. Yritykset tulee saada aikaistamaan menettelyn käynnistämistä. Saneerausmenettely merkitsee parhaimmillaan vastuun ottamista oman yrityksen taloudellisesta tilanteesta ja siten kasvattaa yrittäjän sitoutumista liiketoiminnan tervehdyttämisprosessiin.

Myöhään tehdyn saneeraushakemuksen johdosta hakemusasiakirjat ovat usein hyvin puutteellisia ja hakemukseen annetut kirjalliset lausumat tasoltaan huonoja. Saneerausmenettelyn aloittamisharkintaa leimaa myös ”vastustavien velkojien lausumille” annettu kohtuuttoman suuri painoarvo ja niiden asettaminen ikään kuin todisteen asemaan. Velallisen tekemään saneeraushakemukseen tuomioistuin on velvollinen pyytämän lausumat ainoastaan merkittäviltä velkojatahoilta, joilla käytännössä tarkoitetaan yksinomaan suurimpia velkojia (YrSanL 70.1 §). Tuomioistuin voi kyllä harkintansa mukaan kuulla pienempiäkin velkojia, mutta tämä mahdollisuus on todellisuudessa jäänyt harvoin käytetyksi. Näiden ns. intressivelkojien lausumat dominoivat päätösharkintaa, vaikka kaikkien velkojien yhdenvertainen kohtelu pitäisi pystyä kuulemisessa turvaamaan. Suomen Yrittäjien mielestä myös pienempien velkojien oma-aloitteellisille lausumille tulisi antaa niiden asianosaisaseman mukaista painoarvoa.

Suomen Yrittäjät kannattaa, että suhteellisen tuoreisiin korkeimman oikeuden ratkaisuihin sisältyvät oikeusohjeet menettelyn aloittamisedellytyksistä tulisi saada kirjatuksi lakiin (KKO 2003:109 ja 110). Saneerausmenettely tulisi voida aloittaa ns. dominantin velkojan vastustuksesta huolimatta, ellei selkeää esteperustetta ole voitu osoittaa. Tällöin turvattaisiin ns. vähemmistösuoja muille kuin suurimmille velkojille, kun tänä päivänä kuulemisen volyymi on osittain tuomioistuimen vapaassa harkinnassa eikä velkojien yhdenvertaista kohtelua voida näin taata. Yrityksen jatkamiskelpoisuuden lopullinen selvittäminen tulisi voida tehdä vasta myönteisen saneerausmenettelypäätöksen jälkeen. Mikäli on todennäköistä, että liiketoiminta olisi tervehdytettävissä tulisi saneerausmenettely aina sallia.

Myös tuomioistuinten liian pitkät käsittelyajat ilman rauhoitusaikaa ovat koituneet monien hakijoiden saneerausmenettelyyn pääsemisen esteeksi. Tervehdytettävissä olevien yritysten kohdalla tilanne ehtii merkittävästi huonontua odotusajan venyessä, mistä on usein seurauksena saneerausedellytysten menettäminen. Suomen Yrittäjien mielestä saneeraushakemuksen samoin kuin ohjelmaehdotusten käsittelylle tulisi saada tuomioistuimeen selkeät määräajat. Käsittelyn tehokkuuteen vaikuttaa osaltaan myös se, ettei tuomioistuimissa ole tavallisesti asiaan erikoistuneita tuomareita, jotka omaisivat riittävästi taitoa ja kokemusta käsitellä saneerausasiat sujuvasti. Suomen Yrittäjät näkee että saneerausasiat tulisi keskittää yksinomaan saneerausasioihin erikoistuneille tuomareille.

Edelleen Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä hakemusvaiheen ajallisena nopeuttajana sitä, että saneeraukseen hakeutumisessa suosittaisiin selkeästi nykyistä enemmän velallisen ja velkojan yhteishakemusta (YrSanL 6§), jolloin yrityssaneerausmenettely voitaisiin aloittaa ilman laajempaa kuulemismenettelyä.

Suomen Yrittäjät on kuitenkin sitä mieltä, toisin kuin velkojapuolelta on esitetty, että konkurssihakemuksen vireilläolo ei saa missään tilanteessa koitua saneeraushakemuksen esteeksi.

Väliaikaiset kiellot

Suomen Yrittäjät katsoo, että yrityssaneerauslain 22 §:ään kirjattu väliaikainen kielto tulisi olla haettavissa ja määrättävissä ennen saneeraushakemuksen vireille tuloa. Se tulisi voida määrätä kiireellisenä ilman velkojien kuulemista, kun se nykyään käytännössä edellyttää velkojilta saatua erillistä suostumusta.

Nykyiseen säännökseen sisältyvä sanamuoto ”voidaan määrätä” tulisi korvata määreellä ”tulee määrätä”. Tämä menettely olisi myös velkojien edun mukaista , jotta velkojien yhdenvertainen kohtelu ja väliaikaiskiellon aikana syntyneiden uusien velkojen maksu voidaan turvata. Väliaikaiskiellon käsittely tulisi saada tuomioistuimessa nopeammaksi, ettei velallinen menetä saneerausedellytyksiään odotusajan kuluessa.

Edellä esitettyä muutostarvetta tukee OTT Tuomas Huplin väitöskirjassaan esittämä ajatus ”puhtaasta selvitysrauhoitusajasta”. Sen kuluessa velallinen ei maksaisi saneerauksen piiriin kuuluvia velkoja eikä häneen saisi kohdistaa minkäänlaisia perimistoimia. Uusien rauhoitustilan aikana syntyvien velkojen maksuun ei kiellolla kuitenkaan voitaisi vaikuttaa maksuja lykkäävästi. Puhdas selvitysrauhoitusaika tulisi tehdä mahdolliseksi myös ennen saneeraushakemuksen vireille tuloa. Tällöin velallisella olisi riittävästi aikaa harkita, mihin menettelyyn sen olisi yrityksen taloudellinen tilanne huolellisesti arvioiden tarkoituksenmukaisinta ryhtyä (saneeraus, konkurssi, yksityishenkilön velkajärjestely). Selvää on, että maksukykyinen tai yksinomaan maksukyvyttömyysvaarassa oleva yritys tulisi aina voida saattaa saneeraukseen konkurssin sijaan.

Lisäksi Suomen Yrittäjät haluaa korostaa, että velallisyrityksen toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi ennakkoperintärekisteriotteen tulisi voida säilyä keskeytyksettä voimassa väliaikaisen kiellon aikana (vrt. EPL 26 § ja YrSanL 19§). Ennakkoperintärekisteristä poistaminen on aiheuttanut monessa tapauksessa velalliselle tärkeiden asiakassuhteiden ja toimeksiantosopimusten menettämisen sekä leimautumisongelman, jolla sittemmin on ollut kielteisiä vaikutuksia liiketoiminnan jatkamisedellytyksiin ylipäätään saneerausmenettelyn aikana.

Selvittäjä

Suomen Yrittäjien mielestä saneerausmenettelyn alaisen yrityksen selvittäjäksi tulisi aina määrätä laaja-alaisimmalta velkojaryhmittymältä kannatuksen saanut henkilö. Nykyisin saneerausta vastustavien (suurimpien) velkojien etuoikeusasema on ilmeinen niin selvittäjäehdokkaan nimeämisessä kuin hänen valinnassa. Suomen Yrittäjät kannattaa, että myös pienempien velkojien näkemykset tulisi valinnassa huomioiduiksi ja myös velalliselle annettaisiin oikeus vaikuttaa selvittäjän valintaan. Nykyisessä käytännössä ei voida pitää yleisesti hyväksyttävänä käytäntöä, jossa saneerausta vastustava velkoja esittää ns. omaa selvittäjää ko. tehtävään. Tämän kaltainen asetelma saattaa helposti johtaa selvittäjän omaksumaan enemmänkin ”pesänhoitajan” kuin ”tervehdyttäjän” roolin ja siten vaikeuttaa saneerausohjelman toteuttamista. Selvittäjän tulisi olla mahdollisimman puolueeton tehtävässään.

Selvittäjän asiantuntemuksen tasoa arvioitaessa voidaan yhtyä siihen, mitä edellä on tuomareiden osalta asiasta todettu. Selvittäjältä tulee voida vaatia nykyistä parempaa liiketaloudellista osaamista niin teorian kuin käytännön tasolla. Suorastaan ensisijaisena voitaisiin pitää selvittäjän ammattitaitoa yritystalouden ja liiketoiminnan osaamisessa.

Suomen Yrittäjät katsoo, että selvittäjän palkkioiden tulisi olla nykyistä selkeämmin suhteutettuna saneerattavan yrityksen kokoon. Asianajaja Markku Savolaisen laatiman tutkimuksen mukaan mitä isommasta yrityksestä on kysymys sitä vähemmän saneerauksesta syntyvät kulut nousevat suhteessa pesänhoitajan kuluihin. Selvittäjän kulujen on siis nähty olevan kiinteämmät kuin konkurssipesän pesänhoitajan kulut ja toisaalta määrältään noin puolet pesänhoitajan palkkiosta. Tämä viimeksi mainittu tutkimustulos osoittaa, että saneeraus on myös velkojien näkökulmasta taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto kuin konkurssi.

Todettakoon vielä, että selvittäjän palkkioiden määrittelyä helpottaisi, jos niiden määräytymisperusteista olisi olemassa selkeä ohjeistus. Suomen Yrittäjät suosittaakin, että konkurssiasiain neuvottelukunta laatisi selvittäjän palkkioista vastaavanlaisen suosituksen kun se on antanut konkurssipesän pesänhoitajan palkkioista. Myös velkojatoimikunnan aktiivisempaa roolia saneerauksessa tulisi pohtia. Velkojatoimikunnalla on tärkeä rooli velallisen ja velkojien intressien yhteensovittamisessa ja se päättää selvittäjän palkkiosta. Velkojatoimikunnan käyttö pienempien saneerausyritysten kohdalla ei välttämättä kuitenkaan ole useinkaan käytännön syistä tarpeellista tai perusteltua.

Muutoksenhaku

Muutoksenhaku saneerausmenettelyn aloittamisesta annettuun päätökseen tulisi olla mahdollista toteuttaa ilman, että velallinen menettää oikeuden ns. konkurssisuojan ja rauhoitusajan jatkumiseen. Valitusprosessin aikana velallista ei saisi hakea konkurssiin eikä väliaikaiskieltojen voimassaoloa katkaista. Velalliselle tulee antaa mahdollisuus säilyttää saneerausedellytykset voimassa aina lainvoimaiseen päätökseen saakka.

Asiantuntemuksen merkitys saneerausmenettelyssä

Kuten edellä on jo esitetty saneerausmenettelyn toimijoista niin tuomareiden kuin selvittäjienkin kohdalla tulisi liiketoiminnan ja taloudellisten asioiden tuntemusta parantaa, jotta mahdollisimman monelle saneerauskelpoiselle yritykselle taattaisiin oikeudenmukainen menettely.

Saneerausohjelman muuttaminen ja ennenaikainen pois maksaminen

Saneerausohjelman muutosedellytykset tulisi voida toteuttaa niin kuin ohjelmaa vahvistettaessa (vrt. YrSanL 54 §). Saneerauslaki ei anna tähän kohtaan suoraa vastausta, mutta käytännössä yksikin velkoja voi ehkäistä kokonaan ennenaikaisen poismaksun. Päätökset ennenaikaisesta velkojen poismaksamisesta tulisi tehdä enemmistöpäätöksellä, kun nykyään edellytetään kaikkien velkojien suostumusta tai vähintäänkin tulisi sallia maksu niiden velkojien osalta, jotka siihen suostuvat. Velkojien hiljainen hyväksyminen tulisi katsoa annetuksi suostumukseksi.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Rauno Vanhanen
johtaja

Riikka Tähtivuori
lainopillinen asiamies