Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi uudeksi asiakas- ja potilaslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Sosiaali- ja terveysministeriö

1. Yleiset säännökset

Määritelmissä asiakkaan ja potilaan määritelmät ovat erillään. Käytännössä terveydenhuollossa puhutaan usein potilaasta ja asiakkaasta ristiin. Muussa uudessa esitetyssä lainsäädännössä (hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä) esimerkiksi asiakas- ja potilastieto on kuitenkin yhdistetty yksinkertaisesti asiakastiedoksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaasta käytetään yhteistä nimitystä asiakas. Kielenkäytön selkeyttämiseksi ja asiakkaan itsemääräämisoikeuden korostamiseksi asiakas-termi olisi lähtökohtaisesti ulotettava kattamaan sekä potilasta että sosiaalihuollon asiakasta.

Potilaan nimittäminen asiakkaaksi korostaa myös terveyspalveluiden ennaltaehkäisevää luonnetta. Terveysneuvonnan antaminen asiakkaalle tuntuu paljon luontevammalta kuin terveysneuvonnan antaminen terveelle potilaalle. Potilas-nimityksellä on myös jonkin verran negatiivista sävyä, joka on peräisin jo menneiltä vuosikymmeniltä. Potilas voi terminä säilyä tarkoittamaan terveydenhuollon palveluita käyttävää henkilöä, mutta asiakas pitäisi käsittää sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon palveluita käyttävät tai näiden palveluiden kohteena olevat henkilöt.

Vastaavasti lainsäädäntö voi tarvita ja todennäköisesti tarvitseekin erillisen täsmentävän termin myös sosiaalihuollon asiakkaita varten. Tällainen uusi termi voisi olla ”sosiaalihuollon asiakas”.

Yhteinen nimitys sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaalle tukee myös hallituksen tavoitetta luoda asiakaslähtöisiä palveluketjuja yli hallinnonrajojen. Samalla asiakkaalla tarkoitettaisiin samaa lainsäädännöstä riippumatta.

Kuten hallituksen esitys uudeksi asiakastietolaiksi sen (sivu 36) kiteytti määritellessään asiakkaan käsitettä:

”On tarkoituksenmukaista käyttää yhtä termiä henkilöstä, joka käyttää joko sosiaali- tai terveydenhuollon palveluja tai sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyössä tuottamia palveluja. Mikäli lain säännöksistä sovellettaisiin vain terveydenhuoltoon, käytettäisiin termiä potilas, jolla tarkoitettaisiin yksinomaan potilaslaissa tarkoitettua potilasta.”

Muutoin esitetyn asiakas- ja potilaslain terminologia vastaa asiakastietolaissa sekä palveluntuottajalaissa esitettyä (esimerkkinä palveluyksiköt ja palvelun tuottajat).

Jotkut esimerkit (kuten asiakasasiakirjan määritelmä) ovat kuitenkin esitetyissä hallituksen esityksissä ristiriitaisia. Tämä vaikeuttaa lainsäädännön ymmärtämistä ja soveltamista.

Osa termeistä on määritelty vain asiakastietolaissa, vaikka niille voisi olla käyttöä myös asiakas- ja potilaslaissa, kuten esimerkiksi ”palvelutapahtuman” määritelmä. Nyt lausuttavana oleva esitys ei näe tarpeelliseksi ottaa kantaa palvelutapahtuman määritelmään millään tavalla. Palvelutapahtuman käsitettä voitaisiin käyttää esimerkiksi yksilöitäessä sitä, milloin asiakkaaseen on kohdistunut hoito- tai muita toimenpiteitä tai milloin tämä tai tämän laillinen edustaja on käyttänyt asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja antanut esimerkiksi tietyn palvelutapahtuman yhteydessä hoitoonsa liittyviä pyyntöjä tai kieltoja. Asiakas saattaa tehdä myös tiettyyn palvelutapahtumaan liittyviä kanteluita.

2. Asiakkaan ja potilaan oikeudet sosiaali- ja terveydenhuollossa

12 §:n Täysi-ikäisellä asiakkaalla olisi oltava vähintään alaikäistä asiakasta vastaava oikeus kieltää antamasta itseään koskevia tietoja lailliselle edustajalle tai lähiomaiselle 4 luvun tarkoittamassa tavassa.

13 §:n mukaan potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen terveyden- tai sairaanhoidostaan.

Mikäli potilaalla on laillinen edustaja, tulee sama selvitys antaa mahdollisuuksien mukaan myös tälle.

Käytännössä ehdotetun 2 luvun 13 §:n nykyinen vastine (potilaslaki 5 §) on osoittautunut riittämättömäksi erityisesti silloin, kun palvelun järjestäjä ja tuottaja ovat olleet sama taho, ja jolloin potilaan jatkovalinnoilla on voinut olla vaikutusta sille, kuka palvelut tulee jatkossa tuottamaan. Asiakkaalle/potilaalle on saatettu jättää esimerkiksi kertomatta kunnan yleisesti käyttämästä palvelusetelimahdollisuudesta. Asiakkaan tiedonsaantioikeus eri hoitovaihtoehtoihin liittyen korostuu erityisesti silloin, kun palveluntuottajia on useita.

Esitettyyn 2 luvun 13 §:n olisikin lisättävä maininta valinnanvapaustilanteiden tunnistamisesta ja asiakkaan tiedottamisesta tämän käytettävissä olevista vaihtoehdoista.

Hallituksen esityksessä valinnanvapauslaiksi (yksityiskohtaiset perustelut, 30 §) esitetään, että erityisesti henkilökohtaisen budjetin käytön yhteydessä asiakkaan oikeus tietoon on keskeinen tekijä, kun halutaan parantaa tämän osallistumismahdollisuuksia. Tiedonsaannilla on merkitystä myös asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutumisen suhteen. Tiedonsaannin merkitys ei rajoitu kuitenkaan pelkästään henkilökohtaiseen budjettiin, vaan vaikuttaa merkittävästi asiakkaan saamaan hoitoon myös muissa valinnanvapaustilanteissa.

Hoitohenkilökunnan olisikin avoimesti ja oma-aloitteisesti tuotava esille asiakkaan eri vaihtoehdot sekä tuotava selkeästi esiin mitkä vaihtoehdot olisivat asiakkaan itse maksettavia ja mihin tällä on tai voisi olla oikeus yhteiskunnan kustantamina. Jos hoitava henkilökunta ei tiedä eri hoitomahdollisuuksista tai ei ole asiakkaan oikeudesta niihin aivan varma, tulisi asiakkaalle kertoa, että tällä voi olla oikeus valinnanvapauslain nojalla annettaviin palveluihin ja ohjattava asiakas kysymään asiasta kotikunnaltaan tai tulevaisuudessa maakunnalta. Tällöin asiakkaasta tehtäviin asiakas- ja potilasasiakirjamerkintöihin tulisi tehdä merkintä siitä, että asiakkaalle on kerrottu siitä, että tällä voi olla mahdollisuus esimerkiksi asiakasseteliin tai henkilökohtaiseen budjettiin ja että tätä on ohjattu hakeutumaan kuntaan tai maakunnalle. Riittävää olisi, että tämä tehtäisiin vain kerran.

3. Asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeus

Asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta koskeva luku on hyvin laadittu ja kannatettava.

4. Asiakkaan ja potilaan päätöksenteon tukeminen

Ehdotetussa 23 §:ssä, jos asiakkaan tai potilaan päätöksentekoa tuetaan 1 momentin 4 kohdassa mainitusta syystä ratkaisun tukemisesta tekee hoitava lääkäri tai vastaava sosiaalityöntekijä.

Kaikissa terveydenhuollon toimintayksiköissä ei ole aina lääkäriä. Lääkärin sijaan esitetyn kohdan mukaisen päätöksen tukemisesta voisikin tehdä lääkäri tai muu hoidosta vastaava laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö sekä vastaava sosiaalityöntekijä. Toisekseen lääkäri ei liene asian päättämisen suhteen sen enempää pätevöitynyt kuin muutkaan laillistetut terveydenhuollon ammattihenkilöt.

Sama kommentti koskee myös 24 §:n mukaan tehtävää päätöstä tukitehtävän lakkaamisesta.

5. Asiakkaan ja potilaan hoitotahto

Hoitotahtoa koskevat ehdotukset ovat hyviä.

6. Palvelujen järjestäjän ja tuottajan yleiset velvollisuudet itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa

31 §: jokaiselta palveluntuottajalta ilman erillisiä edellytyksiä vaadittava yleinen (kaikille julkinen) suunnitelma itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa lisää palveluntuottajien hallinnollista taakkaa sekä osaltaan myös nostamaan kustannuksia.

Suunnitelmassa esitetyt kohteet ovat kuitenkin kannatettavia, ja suunnitelmasta olisikin laadittava viranomaisten hyväksymä malli, joka olisi otettavissa käyttöön joko sellaisenaan tai pienin muutoksin myös pienten palveluntuottajien toimesta. Myös palautteenkeräämisvelvoitteesta tulisi joko tehdä vapaaehtoista tai lupaviranomaisten tulisi tehdä tämä asiakkaiden puolesta. Kaikilla palveluntuottajilla ei ole käytettävissään riittävän tietoturvallisia palautteenkeräysjärjestelmiä, joita voitaisiin käyttää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaspalautteen keräämisessä.

Velvollisuus suunnitelman laatimiseksi olisi myös selvyyden vuoksi siirrettävä palveluntuottajalakiin. Tällaisenaan kaikille palveluntuottajille asetettava velvoite ei kuulu asiakas- ja potilaslakiin, vaan kaikille yhteiseen palveluntuottajalakiin. Lainsäädännön pirstoutuminen hankaloittaa sen noudattamista. Esitetyn suunnitelman laatimis- ja ylläpitämisvelvollisuudesta olisi vähintäänkin tehtävä erillinen maininta palveluntuottajalakiin.

7. Pitkäaikaisesti alentunut itsemääräämiskyky ja oikeus erityiseen suojeluun

Pykälään olisi syytä lisätä, ettei ilmoituksia tarvitse tehdä toistuvasti.

8. Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Palveluntuottajan velvollisuus ottaa vastaan hallinto-oikeudelle osoitettu valituskirjelmä ja siirtää tämä eteenpäin on uusi. Voidaan arvioida, onko velvollisuus todella tarpeen. Toisaalta hallinto-oikeudelle tehtävät valitukset koskevat lähinnä rajoitustoimenpiteitä, joiden yhteydessä palveluntuottajalle asetettu valituskirjelmien vastaanottovelvollisuus voi olla perusteltua.

Valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksi saamisesta. Kohdassa ei eritellä sitä, pitääkö päätös saada todistettavasti tiedoksi haasteen mukaisessa järjestyksessä. Selkeämmän tiedoksiantomenetelmän ja -ajankohdan yksilöinti olisi tärkeää asiakkaan ja palveluntuottajan oikeusturvan toteutumisen kannalta.

9. Erinäiset säädökset

241 §:ssä säädetyn työntekijäänkin ulottuvan virkavastuun (silloin kun tämä käyttää julkista valtaa) pitäisi riittää siihen, että myös työsuhteiset henkilöt voisivat tehdä valituskelpoisia päätöksiä rajoittamistoimenpiteistä. Tämä asettaisi kaikki palveluntuottajat yhtenäisten vaatimusten kohteeksi ja siten samaan asemaan riippumatta siitä, ovatko nämä taustaltaan yksityisiä, säätiö- tai yhdistyspohjaisia vai julkisia.

10. Asiakas- ja potilaslakiin ehdotettavat muutokset on esitetty tulevan avoimaan vuonna 2020. Olisiko näkemyksenne mukaan tarpeellista, että muutos kokonaisuudessaan tai sen osa tulisi voimaan toisena ajankohtana (esimerkiksi vuonna 2019 tai 2021)? Voitte perustella valitsemanne vastausvaihtoehdon kohdalla.

Ehdotettu voimaantuloajankohta on sopiva.

Laki lastensuojelulain muuttamisesta

11. Pyydämme antamaan vastaukset ilmoittaen sen pykälän numeron, jota kommentti koskee. X-x § ovat hyvät ehdotetussa muodossa.Muutosehdotus pykälään x:
Muutosehdotus pykälän x perusteluihin:

Muutosehdotus koskee pykälää 3 § ”Määritelmät” ja kohtaa 1): ”asiakkaalla” tulisi tarkoittaa sosiaali- tai terveyden- ja sairaanhoitopalveluja käyttävää tai muuten niiden kohteena olevaa henkilöä. Tällöin asiakkaan määritelmä kattaisi sekä sosiaali- että terveyspalveluiden käytön.

Potilaan määritelmä kohdassa 2) voitaisiin jättää ennalleen.

Määritelmiin voitaisiin lisätä uusi ”sosiaalihuollon asiakkaan määritelmä”, jolla tarkoitettaisiin sosiaalipalveluja hakevaa, käyttävää tai muuten niiden kohteena olevaa henkilöä.

12. Lastensuojelulakiin ehdotettavat muutokset on esitetty tulevan avoimaan vuonna 2019. Olisiko näkemyksenne mukaan tarpeellista, että muutos kokonaisuudessaan tai sen osa tulisi voimaan toisena ajankohtana (esimerkiksi vuonna 2020 tai 2021)? Voitte perustella valitsemanne vastausvaihtoehdon kohdalla.

Ehdotettu voimaantuloajankohta on sopiva.

Suomen Yrittäjät

Susanna Kallama
elinkeinoasioiden päällikkö