Luonnos Elinikäinen oppiminen työpolitiikassa -loppuraportiksi

Pyydettynä lausuntona totemme raportin kehittämisestä seuraavaa:

Raportin sisällön ja luettavuuden parantaminen

Raportin alkuun tulisi sijoittaa yhteenveto, johon koottaisiin tietoja elinikäiseen oppimiseen käytetyistä taloudellisista resursseista ja jossa arvioitaisiin resurssien käytön tuloksellisuutta. (Tämä siitä huolimatta, että työvoimakoulutusta ja joitakin muita osia oppimisesta tarkastellaan muissa yhteyksissä.)

Raportissa olevien toimenpidesuositusten ja niihin liittyvän arviointi- ja analyysiosan yhteyksiä tulisi selvittää. Tällä hetkellä tekstistä on vaikea päätellä miksi suositetaan joitakin toimenpiteitä.

Raportin luettavuutta tulisi parantaa:
– Otsikoiden ja tekstin vastaavuutta lisätä (esimerkiksi otsikon 7.1 alla olevista kahdesta sivusta otsikkoa vastaa yksi virke)
– Laatikoita tulisi käyttää joko korostukseen tai taustoittamiseen ja niiden tietosisältö tekstimäärillä mitattuna tulisi olla järkevässä suhteessa varsinaiseen tekstiin.

Perusteluita

Lähtökohtaisesti yksilöiden tarve sopeutua työmarkkinoiden toimintaan ja niiden vaatimuksiin on kannuste omaehtoiselle elinikäiselle oppimiselle. Elinikäinen oppiminen kannattaa: Työssä olevien kannattaa käyttää aikaansa ja muita omia resurssejaan valmiuksiensa ylläpitämiseen ja parantamiseen. Työttömien ja työmarkkinoille tulevien kannalta omien tietojen ja taitojen parantaminen – ja ennen kaikkea omien valmiuksien ja kykyjen viestittäminen mahdollisille työnantajille ? on erittäin tarpeellista.

Vastaavasti yritykset ja muut työnantajatahot näkevät mielekkääksi sijoittaa omia taloudellisia resurssejaan työntekijöidensä tuottavuutta parantavaan oppimiseen.

Oppiminen on hyödyllistä. On kuitenkin perusteltua huomioida se, että myös hyvään ja hyödylliseen toimintaan sijoitettavia resursseja on kyettävä arvioimaan. Hyviäkin tuloksia – jotka oppimisen tapauksessa eivät rajoitu tuottavuuden ja muiden helposti rahassa mitattaviin asioihin – tuottaville investoinneille on voitava asettaa jonkinlaisia tuottotavoitteita.

Työmarkkinoilla oppimisinvestointien tuottoa arvioidaan yleensä varsin tehokkaasti:

– Oppimiseen aikaansa käyttävä työntekijä sijoittaa siihen usein osan vapaa-ajastaan ja hyväksyy samalla päivittäisen työtahtinsa kiristymisen tai muut normaaliin työajan käyttöön liittyvät muutokset. Tulevat palkankorotukset tai mahdollisuus työpaikan vaihtoon mittaavat sen, ovatko investoinnit olleet kannattavia.
– Työnantajalla on erityisiä kannusteita valvoa oppimiseen käytettyä työaikaa ja muita resursseja. Tuottavuuden kasvu mittaa investointien kannattavuuden.
– Työhön pyrkivä henkilö käyttää oppimiseen omaa aikaansa ja joissakin tapauksissa rahaansa. Työhön pääsy ja saadusta työpaikasta maksettu palkkaa mittaa sen, kuinka kannattava investointi on ollut.

Julkisen sektorin interventio oppimiseen ja julkinen tuki oppimisinvestoinneille voi olla perusteltu. Erityisesti työttömillä voi olla vaikeuksia löytää oppimisen edellyttämiä taloudellisia resursseja: omat varat ovat yleensä vähäiset eikä mahdollisilla työnantajilla ole riittävää kannustetta sijoittaa omia varojaan heille tuntemattoman henkilön oppimisen tukeen.

Julkisilta oppimisinvestoinneilta puuttuu kuitenkin investointien arvioimiseen tarvittavia markkinasignaaleja. Oppimisen kautta paraneva tuottavuus tai nousevat palkat eivät välity julkisen sektorin opetusorganisaatioiden ja opetuksen tukea jakavien organisaatioiden tietoon riittävän tehokkaasti.

Lukuisat elinikäisen oppimisen kokeilujen (osittaiset) epäonnistumiset viittaavat siihen, että julkinen valta ei toimi riittävän joustavasti eikä onnistu arvioimaan todellisia tarpeita. Esimerkiksi käyvät vaikkapa työvoimapoliittisen koulutuksen vaatimaton teho (mitattuna avoimille työmarkkinoille sijoittumisena), aikuiskoulutustuen vähäinen käyttö ja vuorotteluvapaan muuttuminen lähes yksinomaan sapattivapaaksi.

Julkisen vallan toiminnan tehokkuuden mittaaminen on vaikea, mutta ei mahdoton tehtävä. Mittaaminen edellyttää tilastoaineiston koottua ja havainnollista käyttämistä ja erilaisten syy-seuraus-vaikutusmahdollisuuksien arvioimista. Koulutuksen tuottoa tulisi arvioida eri näkökulmista: paljonko jokin oppimisinvestointi on lisännyt tuottavuutta, paljonko se on lisännyt työllistymistä, paljonko se on parantanut palkkakehitystä ja liikkuvuutta työmarkkinoilla.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Rauno Vanhanen
johtaja

Pertti Rauhio
suunnittelupäällikkö