Hyvää joulupukki
Näin joulun lähestyessä tällainen harmaapartainenkin mies löytää itsestään lapsenmielen ja päätinkin kirjoittaa sinulle toivomuslistan. Edellisestä kirjeestä onkin jo vierähtänyt aikaa lähes viisikymmentä vuotta. Itselleni en niinkään paljoa pyydä, mutta jos muille hyvää toisit niin, uskon että minäkin siitä aikanani osani saan.
Poliittisille päättäjille toivoisin viisautta, malttia ja uskoa siihen, että niitä meidän yhteisiä asioita voi hoitaa vanhanaikaisesti neuvottelemalla suljettujen ovien takana ilman neuvottelukumppania herjaavia twiitteja. Minä uskon, varsinkin näin joulunalla, että valitsemamme poliitikot yrittävät kuitenkin parhaansa kukin oman maailmankatsomuksensa mukaan.
Politiikkaa työkseen seuraavalle toimittaja joukolle toivoisin vähemmän kyynisyyttä ja enemmän uskoa mediaa seuraavan kansan arvostelukykyyn. Kaikkia väittelyssä olevia asioita ei mielestäni tulisi henkilöidä, voihan olla niinkin, että asiat riitelevät eivät ihmiset. Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa, mediaa seuraamalla saa käsityksen että politiikkaa tehtäisiin vain gallupeja varten. Näitä kannatusmittauksia sitten analysoidaan asiantuntijoiden kanssa ja mietitään mistä tyhjänpäiväisestä median luomasta ”kohusta” jonkin puolueen puolen prosentin kannatuksen heikkeneminen johtuu. Ai niin kannatusmittauksen virhemarginaali on kaksi prosenttia.
Ammattiyhdistysliikkeen herroille toivoisin voimia nousta niistä 100 vuotta sitten kaivetuista taisteluhaudoista ja viisautta huomata että työnantaja ei ole työntekijän vihollinen. Sillä on kai niin että tarvitsemme toisiamme, ja yhdessä teemme päivittäistä työtä palvellaksemme asiakkaita. Toivoisin myös näille hyvin palkatuille ammattiyhdistyspomoille halua lopettaa paikallisesti sopimaton käytös ja lakata pelottelemasta paikallisesta sopimisesta seuraavista palkanalennuksista. Pienissä yrityksissä me elämme työntekijöiden kanssa samaa arkea ja tiedämme varsin hyvin, että siitä palkasta ei juuri voi tinkiä, jonka kykenemme maksamaan.
Pienissä yrityksissä palkkatasa-arvokin toteutuu melko hyvin, sillä erotuksella että yrittäjän omaisuus on yrityksen velkojen panttina ja hänen tuntipalkkansa usein vai hieman pienempi kuin työntekijällään. Tammikuun aluevaaleissa valittaville edustajille toivoisin runsaasti harkintakykyä kun pääsevät suunnittelemaan tulevien hyvinvointialueiden palvelutuotantoa. Erityisesti toivoisin etteivät he unohtaisi yli 18 000 sote-alan yrittäjää vaan huolehtisivat että alalla säilyy aito kilpailu julkisen sektorin ja yritysten välillä ja aina voidaan valita hintalaatu suhteeltaan paras palveluntuottaja.
Kaikille ahkerille yrittäjille toivon sopivaa hengähdystaukoa joulun aikaan ja runsaasti uskoa parempaan tulevaisuuteen.
