6.10.2022
Marika Koivuniemi

Ihminen ei opi itsestään, oppimiseen on panostettava


Väitetään, että iso osa oppimisesta tapahtuu työssä ja vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Monissa yrityksissä ja organisaatioissa luotetaankin kanadalaisen tutkijan Allen Toughin esittämään, laajasti tunnettuun 70-20-10 malliin, jonka mukaan jopa 70% oppimisesta tapahtuu työtä tekemällä, 20% toisilta henkilöiltä ja vain 10% erilaisten koulutusten kautta.

Samaan aikaan oppimisen tutkimuksissa on nostettu esiin, että oppiminen on tehokkaampaa, kun olemme tietoisia toiminnastamme ja oppimisestamme.

Aivotutkimuksissa puolestaan nostetaan esiin, että oppimista tapahtuu parhaiten silloin, kun pysähdytään aidosti hetkeen ja oppimisen äärelle. Näin annetaan aivoille mahdollisuus syventyä oppimiseen ilman oppimista estäviä häiriötekijöitä, joita ovat meille jokaiselle tutuksi tulleet jatkuvat keskeytykset ja useamman asian samanaikainen tekeminen.

Olemalla tietoisesti läsnä oppimisessa ja pysähtymällä opittavan asian äärelle, ihminen oppii paremmin. Näin sekä työntekijä että yritys voivat hyötyä enemmän oppimiseen investoidusta ajasta.

Jatkuva oppiminen ei siis ole itsestäänselvyys, vaikka iso osa oppimisesta tapahtuisikin työtä tekemällä. Oppimista ei kannata jättää ”työ tekijäänsä opettaa” -mentaliteetin varaan, mikäli halutaan olla kilpailukykyisiä ja pystyä vastaamaan jatkuvasti muuttuvan maailman asettamiin osaamistarpeisiin. Jatkuva oppiminen on yksi tulevaisuuden menestystarinoiden mahdollistajista, sillä uudistuminen ja jatkuvan muutoksen luomiin tarpeisiin vastaaminen edellyttää jatkuvaa uuden oppimista.

Kilpailukykyä tukevan jatkuvan oppimisen mahdollistaa konkreettiset teot

Tulevaisuuden menestyjät ottavat jatkuvan oppimisen yhdeksi strategiseksi kehittämiskohteeksi. Menestyvät organisaatiot luovat tietoisesti oppimisen mahdollisuuksia, kiinnittävät huomiota olemassa olevaan osaamiseen ja osaamisen syntyyn, mutta myös osaamisen puutteisiin. Nämä tunnistamalla yrityksissä voidaan tehdä tietoisia strategisia valintoja sen suhteen, millaisia investointeja osaamisen kehittämiseen tehdään ja millaista osaamista ja koulutusta tulevaisuudessa tarvitaan. Näin varmistetaan myös, että henkilöstön osaamisen kehittämiseksi osataan hakea oikeanlaista tukea ja inspiraatiota.

Uudet inspiraatiot ja innovaatiot on mahdollista varmistaa järjestämällä aikaa asian ääreen pysähtymiselle. Uutta näkökulmaa ja perspektiiviä ajatteluun on mahdollista saada muun muassa erilaisten koulutusten kautta. Parhaimmillaan pysähtyminen oppimisen äärelle voi johtaa meistä jokaisen jopa myönteisen hämmennyksen tilaan. Tällöin uudet näkökulmat haastavat ajatteluamme ja voivat parhaimmillaan saada aikaan uusia, yrityksen toimintaa ja kilpailukykyä parantavia, käytännön ratkaisuja.

Ei siis yksin luoteta siihen, että oppiminen olisi automaattisesti jatkuvaa. Sen sijaan on hyvä tarttua toimeen ja viimeistään nyt miettiä, mikä on sinun ja yrityksesi innovaatioiden lähde ja miten mahdollistetaan välillä myös oppimisen äärelle pysähtyminen.

Kirjoistus on julkaistu myös Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät -lehdessä 3/2022.


Kirjoittaja
Marika Koivuniemi (KT)
Kirjoittaja toimii liiketoiminnan kehittämispäällikkönä Oulun yliopistossa, Täydentävien opintojen keskuksessa. Hän vastaa jatkuvan oppimisen yliopiston (JOY) koulutusliiketoiminnan kehittämisestä. Ennen
liiketoiminnan kehittämispäälliköksi ryhtymistä Koivuniemi on luonut uraa oppimisen tutkimuksen ja työelämäkehittämisen saralla sekä järjestökentällä toimimalla mm. Mothers in Business yhdistyksen hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana ja Oulun paikallisjaoston paikallisvastaavana.
JOY – Jatkuvan oppimisen yliopisto www.oulu.fi/joy

Marika Koivuniemi