Poliittisia lakkoja edistetään virheellisillä väitteillä työelämän uudistuksista

Työmarkkinauudistukset ovat viime aikoina olleet laajasti esillä uutisissa, herättäen keskustelua ja kysymyksiä niiden vaikutuksista. Etelä-Savon Yrittäjien aluejohtaja Heidi Loukiainen korostaa tiedon oikeellisuuden ja virheellisen tiedon oikaisemisen merkitystä näiden keskustelujen yhteydessä.

Kun puhumme työmarkkinoiden uudistuksista, on olennaista perustaa keskustelumme faktatietoon, ei oletuksiin tai väärinymmärryksiin. Virheelliset käsitykset eivät ainoastaan vääristä keskustelua, vaan myös horjuttavat luottamusta eri osapuolten välillä, toteaa Loukiainen.

Viime aikoina poliittisia lakkoja on perusteltu virheellisillä väitteillä hallituksen esittämistä työelämän uudistuksista. On tärkeää tunnistaa, että vaikka ammattiyhdistysliike on kriittinen joitakin ehdotuksia kohtaan, se osallistuu uudistusten valmisteluun kolmikantaisesti normaaliin tapaan.

Levinneet väitteet, jotka väittävät paikallisen sopimisen heikentävän työehtojen suojaa tai mahdollistavan epäoikeudenmukaiset palkat, ovat perusteettomia. Todellisuudessa uudistukset on kehitetty turvaamaan työntekijöiden oikeudet, samanaikaisesti tarjoten yrityksille tarpeellista joustavuutta.

On syytä muistuttaa, että hallituksen valmistelemissa muutoksissa, esimerkiksi irtisanomissuojaan ja poliittisiin työtaisteluihin liittyen, on pyritty löytämään tasapaino, joka on kansainvälisesti vertailtuna maltillinen. Ammattiyhdistysliikkeen osallistuminen lainvalmisteluun varmistaa, että kaikkien osapuolten näkemykset otetaan huomioon.

Etelä-Savon Yrittäjät kannustavat avoimeen ja faktoihin perustuvaan keskusteluun työmarkkinoiden uudistuksista. On tärkeää, että kaikki osapuolet lähestyvät neuvottelupöytää rakentavassa hengessä.

Yhdessä voimme kehittää tulevaisuuden työmarkkinoita, jotka tukevat sekä yrittäjien että työntekijöiden tarpeita. Tavoitteenamme tulisi olla yhteistyö ja objektiivinen keskustelu, ei perättömien väitteiden levittäminen, Loukiainen summaa.

Ay-liikkeen 20 väärää väitettä 

VÄITE 1: Paikallisen sopimisen muutoksilla murrettaisiin työsuhteen ehtojen vähimmäissuojaa. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Paikallisen sopimisen muutoksilla ei ole vaikutusta työlainsäädännön mukaisiin vähimmäisehtoihin. Muutoksilla annettaisiin mahdollisuus sopia paikallisesti työehtosopimuksen sallimista asioista ja työehtosopimuksen asettamissa rajoissa liiton jäsenyydestä riippumatta. Työlainsäädännön suoja säilyisi koskemattomana. 

VÄITE 2: Paikallisen sopimisen laajentaminen mahdollistaa kolmen tai viiden euron tuntipalkat. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Työehtosopimuksesta poikkeaminen paikallisesti sopien olisi mahdollista vain työehtosopimuksen mukaisissa rajoissa. Työehtosopimuksen palkkatasoa ei olisi laillisesti mahdollista alittaa, eikä muutaman euron tuntipalkka ole siten työehtosopimuksen mukaan mahdollinen.  

VÄITE 3: Paikallista sopimista viedään lainsäädäntöön niin, että työehtosopimuksen vähimmäistyöehdotkin ovat vaarassa, eli päästään ohituskaistan kautta sopimaan sellaista, mikä alittaa toimialan työehdot. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Työehtosopimuksesta voitaisiin poiketa vain silloin, kun työehtosopimuksessa annetaan siihen nimenomainen mahdollisuus ja poikkeaminen olisi tehtävä työehtosopimuksen mukaisissa rajoissa. Vähimmäisehdoista ei voida poiketa, ellei työehtosopimus sitä itse mahdollista. 

VÄITE 4: Paikallista sopimista vapautetaan siten, että kuka tahansa voi tehdä minkälaisia paikallisia sopimuksia tahansa.

NÄIN SE OIKEASTI ON: Paikallinen sopimus voitaisiin tehdä työntekijöiden valitseman edustajan tai henkilöstön kanssa yhdessä. Kuka tahansa ei voi tehdä paikallisia sopimuksia. Paikallinen sopiminen olisi mahdollista vain työehtosopimuksen sallimissa asioissa ja sen asettamissa rajoissa. 

VÄITE 5: Paikallisen sopimisen kokonaisuus luo Suomeen kahdet työmarkkinat, yhdet ulkomaalaisille ja toiset suomalaisille. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Ulkomaalaisiin ja kotimaisiin työntekijöihin sovelletaan täysin samoja työsuhteen ehtoja. Työehtosopimuksen mukaisia palkkoja ei voitaisi laillisesti alittaa jatkossakaan. Esille tulleet ulkomaisen työvoiman väärinkäytökset, jotka ovat tapahtuneet nykyisen lainsäädännön aikana, eivät siten muutu laillisiksi. 

VÄITE 6: Paikallinen sopiminen johtaa ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöön. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Ulkomaisen työvoiman kohdalla on noudatettava samoja työehtoja suomalaisten työntekijöiden kanssa. Hyväksikäyttötapaukset ovat laittomia, ja niihin voidaan ja pitää puuttua jo nykyisin. Ulkomaisille työntekijöille ei laillisesti voida paikallisesti sopien maksaa matalampia palkkoja kuin suomalaisille työntekijöille.  

VÄITE 7: Paikallinen sopiminen johtaa työnantajan saneluun. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Paikallisen sopimisen uudistaminen ei velvoita ketään sopimusten tekemiseen. Työntekijät voivat aina tukeutua myös ammattiliiton apuun, ja yrityskohtaisessa työehtosopimuksessa työnantajan vastapuolena on aina ammattiliitto. Sopimuspakkoa ei ole. Työntekijöiden keskuudestaan valitsema luottamusvaltuutettu voi vapaasti myös kuulua ammattiliittoon. 

VÄITE 8: Kun yrityskohtaiset työehtosopimukset nostetaan lainsäädännössä samaan asemaan kuin valtakunnalliset, kukaan ei enää valvo niiden sisältöä. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Yrityskohtaisessa työehtosopimuksessa työnantajan sopijaosapuolena on ammattiliitto. Ammattiliitto voi vaikuttaa sopimuksen sisältöön ja se voi myös valvoa, miten sopimusta noudatetaan.  

VÄITE 9: Määräaikaisia työsopimuksia ei tarvitse perustella millään lailla eikä ketjuttamista aidosti valvottaisi. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Hallitusohjelmaan on nimenomaisesti kirjattu, että lainsäädännössä varmistetaan, ettei määräaikaisten sopimusten muuttaminen lisää työsopimusten perusteetonta ketjuttamista. Tämä on myös EU-lainsäädännöstä tuleva velvoite. 

VÄITE 10: Hallitus valmistelee ”potkulakia”, jotta työntekijöistä voidaan päästä helposti eroon. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Hallitusohjelmaan kirjattu henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen muutos ei mahdollista pikapotkuja. Irtisanomiselle vaaditaan jatkossakin asiallinen peruste. Muutos ei koske lainkaan tuotannollisia ja taloudellisia irtisanomisperusteita. 

VÄITE 11: Suomesta tulee työsuhdeturvan näkökulmasta itäeurooppalainen maa. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Suomessa on kansainvälisesti verraten korkea työsuhdeturva ja työntekijän henkilöperusteinen irtisanominen on vaikeaa. Hallitusohjelman muutokset ovat tässä suhteessa maltillisia. Esimerkiksi Saksassa enintään 10 työntekijän yrityksissä irtisanomissuojaa ei ole lainkaan. 

VÄITE 12: Potkut voidaan antaa ilman painavaa syytä. Tämä tarkoittaa, että työntekijän on mahdotonta tietää, minkälainen käyttäytyminen voi johtaa työsuhteen päättymiseen. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Hallitusohjelman mukaan henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen sääntelyä muutetaan niin, että työsopimuksen päättämiseen riittäisi jatkossa ”asiallinen syy”. Nykyisin edellytetään ”asiallista ja painavaa” syytä. Jatkossakaan syy ei voi olla millainen tahansa, vaan sen olisi liityttävä työntekijän laiminlyöntiin tai asiattomaan käyttäytymiseen. Muutoksen valmistelua ei ole vielä aloitettu, minkä vuoksi sääntelyn täsmällinen sisältö ei ole vielä kenenkään tiedossa. 

VÄITE 13: Työntekijä voidaan irtisanoa ”pärstäkertoimen” perusteella. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Henkilöperusteisen irtisanomisen muuttaminen ei tarkoittaisi mielivaltaisia irtisanomisia. Jatkossakin irtisanomiselle olisi oltava asiallinen syy. Laissa on lueteltu kiellettyjä irtisanomisperusteita, joihin kuuluvat mm. työntekijän henkilökohtaiset mielipiteet. Syrjivin perustein irtisanominen on myös kielletty, eikä tähän olla esitetty muutoksia.  

VÄITE 14: Työehtosopimusten vähimmäissuoja heikkenee, ja yleissitovuus uhkaa poistua. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Työehtosopimuksen asema ei muutu. Paikallinen sopiminen olisi mahdollista vain työehtosopimuksen sallimissa rajoissa. Yleissitovuutta koskeva sääntely ei ole muuttumassa. Yleissitovuus on kiinni siitä, kuinka moni työnantaja kuuluu työehtosopimuksen tehneeseen työnantajaliittoon, eikä hallituksen ehdottamilla muutoksilla ole arvioitu olevan merkittävää vaikutusta tähän.  

VÄITE 15: Ansiosidonnainen romutetaan täysin. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehtoa pidennetään ja tasoa porrastetaan maltillisesti, mutta sen perusrakenne säilyy. 

VÄITE 16: Hallitus toteuttaa elinkeinoelämän järjestöjen tavoitteet sellaisenaan. Työntekijäpuolen tavoitteita ei huomioida millään lailla. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Hallitusohjelmassa on mukana lukuisia Suomen Yrittäjien pitkään ajamia tavoitteita. Kaikkia Yrittäjien esityksiä ei ole otettu hallitusohjelmaan. Työlainsäädäntöä valmistellaan normaaliin tapaan kolmikantaisissa työryhmissä, joissa myös työntekijäpuoli on edustettuna. Valmistelussa työntekijäpuolella on tavalliseen tapaan mahdollista tuoda käsiteltäväksi omia esityksiään, ja näin on tapahtunutkin. 

VÄITE 17: Hallitus säätää ”sairaussakon” sairauspoissaoloihin. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Hallitusohjelman mukaan vain ensimmäinen sairauspäivä olisi palkaton. Jos työehtosopimuksessa on toisin sovittu, omavastuupäivää ei olisi. Sitä ei olisi myöskään silloin, jos sairaus kestää vähintään viisi päivää tai jos kyse on työtapaturmasta tai ammattitaudista. 

VÄITE 18: Hallitus asettaa lainsäädännöllä palkankorotuksille katon. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Työmarkkinaosapuolet voivat vapaasti sopia palkankorotuksista jatkossakin. Hallitusohjelman mukainen malli vaikuttaisi valtakunnansovittelijan ja sovittelulautakunnan toimintaan, muttei estäisi työmarkkinaosapuolia sopimasta vapaasti työehtosopimusten sisällöstä, mukaan lukien palkankorotuksista. 

VÄITE 19: Työnantaja ei saa kysyä, osallistuuko työntekijä lakkoon. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Työnantajalla on oikeus tiedustella työntekijöiltä, osallistuvatko he työtaisteluun. Työnantajalla on oikeus jatkaa normaalia toimintaa ja työn suunnittelun ja poissaolon perusteen selvittämisen vuoksi työnantajalla on oikeus kysyä työtaisteluun osallistumisesta.  

VÄITE 20: Lakon piirissä ovat kaikki työt ja työntekijät. Lakko koskee myös järjestäytymättömiä työntekijöitä. 

NÄIN SE OIKEASTI ON: Lakko tai muu työtaistelutoimi on ammattiliiton julistama toimi, johon osallistuminen on työntekijälle täysin vapaaehtoista. Työ ei ole lakossa, vaan työnantaja voi jatkaa normaalia toimintaa. Työntekijällä on oikeus osallistua tai olla osallistumatta lakkoon. Tämä koskee sekä järjestäytyneitä että järjestäytymättömiä työntekijöitä. Liittoon kuuluvaan työntekijään ei voida kohdistaa ammattiliiton taholta muita kuin yhdistysoikeudellisia toimenpiteitä (liitosta erottaminen), jos hän ei osallistu lakkoon. Liittoon kuulumattomalle työntekijälle ei voi tulla mitään seuraamuksia siitä, ettei osallistu lakkoon.