17.11.2023
Markku Honka

Sopimuksen syntyminen

Yrittäjät ja yritykset samalla tavalla kuin kansalaiset yleensä elämme joka päivä sopimussuhteissa. Hyvin monesti yleisessä keskustelussa tulee esille se, ettei meillä ole sitovaa sopimusta, kun ei ole mustaa valkoisella. Asian ei kuitenkaan ole näin. Vain erikseen säädellyissä tapauksissa edellytetään, että osapuolia sitova sopimus tulee tehdä kirjallisesti ja määrämuodossa.

Suurin osa sopimuksista syntyy suullisesti. Vieläpä kaikkein suurin osa sopimuksista syntyy siten, ettei edes suullisesti sovita, vaan toimitaan sopimuksen edellyttämällä tavalla. Tästä esimerkkinä se, että kun menet kauppaa ja valitset sieltä haluamasi tuotteet ja maksat ne kassalla niin on syntynyt sopimus velvoitteineen, vaikka muuta kuin hei ei puhuttaisi.

Sopimuksen syntymekanismi on syytä tiedostaa jo pelkästään siitä lähtökohdasta, että jos on syntynyt sopimus ja jompikumpi osapuoli ei noudata sopimusta, niin tästä voi seurata korvausvelvollisuus toista osapuolta kohtaan.

Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista

Laki varallisuusoikeudellista oikeustoimista sääntelee sitä, miten osapuolten välille voi syntyä sopimus. Oikeustoimilain peruslähtökohta on, että tarjous sopimuksen tekemisestä ja tarjoukseen annettu vastaus sitovat sekä tarjouksen tekijää että vastauksen antajaa. Edellä mainitun peruslähtökohdan ulkopuolelle jäävät ne sopimukset, joilta edellytetään lainsäädännössä määrättyä muotoa. Tässä blogissa ei ole mahdollista käydä läpi niitä tilanteita, joissa osapuolia sitova sopimus on tehtävä kirjallisesti määrämuodossa.

Mikäli tehdään tarjous palvelusta ja sen hinnasta ja tarjouksen vastaanottanut ilmoittaa tarjouksessa ilmoitettuun määräaikaan mennessä hyväksyvänsä tarjouksen niin osapuolten välille on syntynyt sopimus. Mikäli tarjous hyväksytään tarjouksessa esitetyn määräajan jälkeen, niin se katsotaan vastauksen antajan uudeksi tarjoukseksi tarjouksen antajalle.  Tällöin alkuperäisen tarjouksen antajalla on mahdollisuus arvioida, onko valmis sitoutumaan alkuperäiseen tarjoukseensa. Mikäli tarjous hyväksytään, mutta vastauksen antaja on tehnyt siihen omia lisäyksiään, niin tämäkin katsotaan lähtökohtaisesti tarjouksen vastaanottaneen uudeksi tarjoukseksi. Edellä mainitussakin tapauksessa jos vastauksen antaja on pitänyt vastausta tarjouksen mukaisena ja tarjouksen tekijän on täytynyt tämä käsittää, niin sopimus on syntynyt, ellei tarjouksen tekijä viivytyksettä ilmoita, ettei hän hyväksy uutta tarjousta.

Mikäli tarjouksen tekijä ei ole pyytänyt vastausta, niin hänen tulee myöhemmin varmistaa tarjouksen saajalta, onko tarjous hyväksytty vai hylätty tai muutoin voi olla mahdollista, että sopimus on syntynyt, vaikka tarjous hyväksyttäisiin pitkänkin ajan päästä.

Mikäli tarjous on tehty suullisesti eikä ole ilmoitettu voimassaoloaikaa niin vastaus tulee antaa heti. Eli jos pelkästään suullisesti tehty tarjous hyväksytään heti, niin sopimus on syntynyt.

Tehdyt tarjoukset voi puolin ja toisin perua, mutta tarjouksen perumiset täytyy tapahtua ennen kuin vastaanottanut osapuoli on ehtinyt tutustua tarjouksen sisältöön. Suullisesti tehtyjen tarjousten osalta peruminen ei ole edellä mainitulla tavalla mahdollista.

Korvausvelvollisuus sopimustilanteissa

Mikäli jompikumpi osapuolista katsoo sopimuksen syntyneen ja toinen osapuoli ei noudata sopimusta, niin arvioitavaksi voi tulla se onko sopimusta rikkonut velvollinen suorittamaan toiselle osapuolelle korvausta. Sopimussuhteissa sen, jonka väitetään rikkoneen sopimusta, tulee osoittaa, ettei sopimusta ole syntynyt tai hänellä on ollut laillinen este olla noudattamatta sopimusta tai ettei toiselle osapuolelle ole syntynyt mitään korvattavaa vahinkoa. Edellä mainitulla tavalla näyttötaakka on käänteinen ns. sopimuksen ulkoisiin vahingonkorvaustilanteisiin verrattuna.

Lopuksi

Edellä blogissa mainitulla tavalla sopimus ja sen velvoitteet voivat nousta esille varsin harmittomankin kanssakäymisen perusteella. Erikseen tehtävässä tarjouksessa ja varsinkin itse sopimuksessa kannattaa noudattaa kirjallista muotoa. Tällöin myöhemmin mahdollisissa epäselvissä tilanteissa on objektiivisesti todennettavissa mistä on sovittu.

Sopimuksen syntyminen

Yrittäjät ja yritykset samalla tavalla kuin kansalaiset yleensä elämme joka päivä sopimussuhteissa. Hyvin monesti yleisessä keskustelussa tulee esille se, ettei meillä ole sitovaa sopimusta, kun ei ole mustaa valkoisella. Asian ei kuitenkaan ole näin. Vain erikseen säädellyissä tapauksissa edellytetään, että osapuolia sitova sopimus tulee tehdä kirjallisesti ja määrämuodossa.

Suurin osa sopimuksista syntyy suullisesti. Vieläpä kaikkein suurin osa sopimuksista syntyy siten, ettei edes suullisesti sovita, vaan toimitaan sopimuksen edellyttämällä tavalla. Tästä esimerkkinä se, että kun menet kauppaa ja valitset sieltä haluamasi tuotteet ja maksat ne kassalla niin on syntynyt sopimus velvoitteineen, vaikka muuta kuin hei ei puhuttaisi.

Sopimuksen syntymekanismi on syytä tiedostaa jo pelkästään siitä lähtökohdasta, että jos on syntynyt sopimus ja jompikumpi osapuoli ei noudata sopimusta, niin tästä voi seurata korvausvelvollisuus toista osapuolta kohtaan.

Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista

Laki varallisuusoikeudellista oikeustoimista sääntelee sitä, miten osapuolten välille voi syntyä sopimus. Oikeustoimilain peruslähtökohta on, että tarjous sopimuksen tekemisestä ja tarjoukseen annettu vastaus sitovat sekä tarjouksen tekijää että vastauksen antajaa. Edellä mainitun peruslähtökohdan ulkopuolelle jäävät ne sopimukset, joilta edellytetään lainsäädännössä määrättyä muotoa. Tässä blogissa ei ole mahdollista käydä läpi niitä tilanteita, joissa osapuolia sitova sopimus on tehtävä kirjallisesti määrämuodossa.

Mikäli tehdään tarjous palvelusta ja sen hinnasta ja tarjouksen vastaanottanut ilmoittaa tarjouksessa ilmoitettuun määräaikaan mennessä hyväksyvänsä tarjouksen niin osapuolten välille on syntynyt sopimus. Mikäli tarjous hyväksytään tarjouksessa esitetyn määräajan jälkeen, niin se katsotaan vastauksen antajan uudeksi tarjoukseksi tarjouksen antajalle.  Tällöin alkuperäisen tarjouksen antajalla on mahdollisuus arvioida, onko valmis sitoutumaan alkuperäiseen tarjoukseensa. Mikäli tarjous hyväksytään, mutta vastauksen antaja on tehnyt siihen omia lisäyksiään, niin tämäkin katsotaan lähtökohtaisesti tarjouksen vastaanottaneen uudeksi tarjoukseksi. Edellä mainitussakin tapauksessa jos vastauksen antaja on pitänyt vastausta tarjouksen mukaisena ja tarjouksen tekijän on täytynyt tämä käsittää, niin sopimus on syntynyt, ellei tarjouksen tekijä viivytyksettä ilmoita, ettei hän hyväksy uutta tarjousta.

Mikäli tarjouksen tekijä ei ole pyytänyt vastausta, niin hänen tulee myöhemmin varmistaa tarjouksen saajalta, onko tarjous hyväksytty vai hylätty tai muutoin voi olla mahdollista, että sopimus on syntynyt, vaikka tarjous hyväksyttäisiin pitkänkin ajan päästä.

Mikäli tarjous on tehty suullisesti eikä ole ilmoitettu voimassaoloaikaa niin vastaus tulee antaa heti. Eli jos pelkästään suullisesti tehty tarjous hyväksytään heti, niin sopimus on syntynyt.

Tehdyt tarjoukset voi puolin ja toisin perua, mutta tarjouksen perumiset täytyy tapahtua ennen kuin vastaanottanut osapuoli on ehtinyt tutustua tarjouksen sisältöön. Suullisesti tehtyjen tarjousten osalta peruminen ei ole edellä mainitulla tavalla mahdollista.

Korvausvelvollisuus sopimustilanteissa

Mikäli jompikumpi osapuolista katsoo sopimuksen syntyneen ja toinen osapuoli ei noudata sopimusta, niin arvioitavaksi voi tulla se onko sopimusta rikkonut velvollinen suorittamaan toiselle osapuolelle korvausta. Sopimussuhteissa sen, jonka väitetään rikkoneen sopimusta, tulee osoittaa, ettei sopimusta ole syntynyt tai hänellä on ollut laillinen este olla noudattamatta sopimusta tai ettei toiselle osapuolelle ole syntynyt mitään korvattavaa vahinkoa. Edellä mainitulla tavalla näyttötaakka on käänteinen ns. sopimuksen ulkoisiin vahingonkorvaustilanteisiin verrattuna.

Lopuksi

Edellä blogissa mainitulla tavalla sopimus ja sen velvoitteet voivat nousta esille varsin harmittomankin kanssakäymisen perusteella. Erikseen tehtävässä tarjouksessa ja varsinkin itse sopimuksessa kannattaa noudattaa kirjallista muotoa. Tällöin myöhemmin mahdollisissa epäselvissä tilanteissa on objektiivisesti todennettavissa mistä on sovittu.

Markku Honka