1.2.2024
Jenni Pöllänen

Suomi nousee yhteistyöllä – lakkoilemalla hidastamme ja estämme kasvua

Aamulehden Kimmo Koski (AL Näkökulma 1.2.2024) kirjoittaa hyvin siitä, mistä meidän pitäisi puhua enemmän ja isommalla porukalla. 

Suomen tilanne on vakava. Työllisyysaste on saatava nousuun ja jokainen kynnelle kykenevä töihin. Meillä on tällä hetkellä lähes 300 000 ihmistä työvoiman ulkopuolella. Tarvitsemme heistä mahdollisimman monet töihin. Samalla on tehtävä muutoksia, joilla onnistumme tulevaisuudessa myös vastuullisen talouden näkökulmasta. Taloutemme ei kestä tilannetta, jossa yleisen asumistuen ja muiden tukien nousevaa käyrää – ei ainakaan ilman realistista suunnitelmaa siitä, miten tämä kaikki maksetaan.  

Lakot vaikuttavat merkittävästi yrityksiin ja yrittäjiin. Käytin tänään aamupäivän kiertäen Tampereen keskustassa yrityksiä ja haastatellen niin yrittäjiä kuin työntekijöitäkin. He halusivat jutella ja kertoa mielipiteensä, mutta kukaan ei tahtonut itseään tai yritystään nostettavan tähän kirjoitukseen nimellä. Tilanne koetaan erittäin haastavana ja suurin osa juttukavereistani ei oikein edes tiennyt, miksi nyt lakkoillaan.

Poliittinen lakko on monelle vieras juttu. Minulle jäi vahva käsitys, ettei ymmärrystä tälle loppuviikon lakkoilulle ollut kenelläkään tapaamallani. 

Eräässä asiantuntijayrityksessä työntekijät miettivät, miksi ihmeessä he eivät voi sopia työnantajan kanssa työn ehdoista, vaikka hyviä ideoita olisi. Yrittäjä liittyi keskusteluun ja totesi, että on jo niin kyllästänyt tähän huomioitavien kieltojen määrään, että on helpompi olla tekemättä mitään. Jäävät sitten ne hyvätkin asiat tekemättä.  

Toinen tapaamani yrittäjä kertoi tekevänsä entistä enemmän yhteistyötä muiden yrittäjien kanssa ja harkitsee jo siirtyvänsä ostamaan tarvitsemaansa työpanosta kokonaan toiselta yrittäjältä työntekijöiden palkkaamisen sijaan.

Todettakoon, että vuoden aikana Suomesta on hävinnyt tuhansia työnantajayritystä yksinyrittäjien määrän jatkuvasti kasvaessa. Tapaamani yrittäjä ei ole ajatuksineen yksin.  

Yrittäminen kiinnostaa entistä useampaa, ja yhä useammin aloittava yrittäjä on yksinyrittäjä, joka toimii verkostossa yhdessä muiden yrittäjien kanssa. Hyvin harva kertoo haluavansa alkaa työnantajaksi. 

Kohtaamissani tilanteissa on kyse suomalaisesta erikoisuudesta, missä järjestäytymätön työnantaja ei voi sopia asioita paikallisesti henkilöstönsä kanssa, vaikka tahtotila olisi työntekijöille ja työnantajalla. Suomessa on yli 70 000 yritystä, jotka eivät kuulu mihinkään liittoon ja niitä sitoo 50 paikallisen sopimisen kieltoa. Näiden kieltojen poistoilla haetaan parannuksia yritysten ja työntekijöiden tasa-arvoiseen asemaan. Kyse ei ole heikennyksistä ja siksi vastustaminen tuntuu erikoiselta. Kenen etua nyt ajetaan? 

Pitäisi olla mahdollista, että asioista voidaan sopia paikallisesti osapuolten niin halutessa. Töitä tulisi tehdä silloin, kun niitä on. Töiden tekemisen tulisi aina olla ensisijainen vaihtoehto. Minkään tukimuodon ei tulisi kannustaa edes lyhytaikaiseen vapaaseen työttömyysetuuden turvin tilanteessa, jossa töitä olisi. Yrittäjän arvostusta tulisi nostaa koko yhteiskunnassa. Työllistäähän yrittäjä itsensä lisäksi mahdollisesti myös muita. Tämä meidän tulisi aina muistaa, kun mutistaan oikeuksista, jonka maksaa se kuuluisa Joku Muu.  

Viimeistään nyt tulisi katsoa myös kaikki julkiset kustannukset tarkalla kammalla ja selvittää yritysten mahdollisuudet tarjota palveluita. Tämä näkökulma vain vahvistui luettuani Aamulehden jutut (31.1.2024) Voimian tuloksesta, joka tehdään Tampereen kouluruualla muun muassa Tampereen kaupungin maksaessa miljoonia poissaolevien ruokailusta. Miten on mahdollista, että julkiset tahot tekevät voittoa veromaksajien kustannuksella? Eikös tämä kaikki pitäisi toteuttaa kustannustehokkaasti ja kilpailuttaen? Kannustan vahvasti avaamaan kustannukset läpinäkyvästi ja sen jälkeen kilpailuttamaan siten, että voidaan varmistaa tehokkain tapa tuottaa nämä palvelut.  

Onnistummeko tekemään kaikki ne muutokset, jotka tarvitsemme? Julkinen talous paisuu kuin pullataikina, vaikkei meillä ole siihen varaa. Poliittinen lakko aiheuttaa haittaa yrityksille ja asiakkaille – koko yhteiskunnalle. Suomessa yli 93 prosenttia yrityksistä on alle 10 henkilöä työllistäviä. Mitä enemmän ajamme näitä pk-yrityksiä ahtaalle – muun muassa sopimisen kielloilla, poliittisilla lakoilla sekä julkisten toimijoiden tehottomalla ja kalliilla toiminnalla, joka syö markkinoita yrityksiltä – sitä laajemmin vaikeutamme yritystemme toimintaa.

Lakkoilemalla hidastamme ja estämme kasvua. Kuka on se Joku Muu joka haluaa ja kykenee maksaman enemmän? Eikös meidän pitäisi saada Suomi nousuun, yhdessä? 

Jenni Pöllänen
Jenni Pöllänen