26.11.2018
Elina Arasola

Yksinyrittäjän hyvinvointi on mutkikas juttu

Yrittäjän työhyvinvointi on kimurantti aihe. Homma menee vieläkin mutkikkaammaksi, kun puhutaan mikro- tai yksinyrittäjistä. Seuraavassa selvennystä moiselle väitteelle.

Se, että kauppa käy ja työt luistavat, on yrittäjälle merkittävin työhyvinvointiin vaikuttava tekijä. Tämä vaatii paljon työtä. Enemmän, kuin moni leikkiin ryhtyessään arvaa. Työn suuri määrä uhkaa jaksamista, palautumista ja itseluottamusta. Mutta niin uhkaa sekin, jos työ ei tuota tulosta eli kassakone ei kilise.

Toisaalta, jos vaikka kassan tilanne tyydyttääkin, voi hyvinvointia työympyröissä rassata vaikkapa joku fyysinen vaiva tai kotielämästä heijastuva kuorma. Ei ole työhyvinvointi varmaa sittenkään. Ihminen, johon lajiin yrittäjäkin kuuluu, on kokonaisvaltainen olento. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Vapaus ja vastuu – kaksiteräinen miekka

Kolmas pienyrittäjän työhyvinvoinnin mutkistaja löytyy yrittäjyyden autonomian periaatteesta. On nimittäin erittäin vaikea vihjailla itsenäiselle yrittäjälle toisenlaisista työtavoista tai yltiöpäisestä ajankäytöstä, saatikka ruveta neuvomaan. Se, että yrittäjä saa itse päättää paljonko ja koska on sorvin ääressä, on monelle yrittäjäksi ryhtymisen tärkeimpiä motiiveja. Mene siinä sitten hyvää tarkoittavine kommentteinesi toisen vapautta rajoittamaan.

Kaiken lisäksi, jos yrittäjällä on varaa pitää yhtäkään työntekijää, menee tämän työolot, palkanmaksu ja työssäjaksaminen yrittäjän omien vastaavien ohi heittämällä. Voisikin hirtehisesti sanoa, että yrittäjällä työhyvinvointia uhkaavien asioiden määrä on vakio. Vain syyt vaihtelevat.

Mikä neuvoksi?

Miten mikro- ja yksinyrittäjän työhyvinvointia tulisi näin ollen edistää? Sain kunnian fasilitoida HYMY-hankkeen toista kumppanityöpajaa 1.11.2018, jossa tätä asiaa mietti toistakymmentä tavalla tai toisella asian parissa työskentelevää asiantuntijaa. Itsekin työskentelyn kohderyhmään kuuluvana tunnistan varsin hyvin monet esillä olleet työhyvinvointiaspektit.

Erityisenä haasteena on kehittää ja aktivoida yrittäjän omaa arviointikykyä hyvinvointinsa suhteen. Fyysisten ja psyykkisten tuntemusten noteeraaminen mahdollisimman varhain on olennaista. Me yrittäjät kun ohitamme aivan liian helposti omat hyvinvointia ylläpitävät tarpeemme. Vaikka hälytyskellot soisivat kovaa ja pitkään, saatamme sulkea niitä korvamme.

Emme ole yli-ihmisiä. Hokemat siitä, että yrittäjä on yrityksensä tärkein – usein myöskin ainoa – tuotantotekijä, kaikuvat niin ikään kuuroille korville. Isompien työnantajien käytäntöjä varhaisen välittämisen mallista tulisi ehdottomasi soveltaa jollain tavalla myös yrittäjille.

Kumppanityöpajassa nostettiin esille monia varteenotettavia keinoja yksin- ja mikroyrittäjän työhyvinvoinnin nimissä. Lisää kumppanityöpajan tuloksista HYMY-hankkeen sivuilta.

Miten meni noinniinkuin omilla kohdilla?

Ai niin. Vielä on yksi asia, mikä haastaa yrittäjän työhyvinvoinnista huolehtimisen: innostus. Kun flow iskee päälle ja rauta kuumenee, on mahtavaa saada takoa, ajasta ja paikasta huolimatta! Mutta innostunut tekeminenkin kaikkivoipaisuuden tunteineen ja ajantajun unohtamisineen saattaa liiallisina annostuksina kuormittaa. Tämän todettuaan muuan nimeltä mainitsematon yksinyrittäjä laittaa pisteen juuri lukemaasi blogitekstiin, jonka kirjoittamiseen hän sai inspiraation kotisohvallaan myöhään lauantai-iltana…

Elina Arasola
SmartUp Oy
www.smartup.fi

Elina Arasola