Riskipanostuksia kasvuun

Orpon hallitus päätti panostaa kasvuun ja teki myös kilpailukykyä parantamiseen tähtääviä päätöksiä. Linjan muutos on sinänsä ennalta kerrotun mukainen, sillä kasvutoimien on ollut määrä olla toisen hallituspuolikkaan keskiössä.

Työn verotusta kevennetään kautta linjan. Yhteisöveroa lasketaan kymmenyksellä siten, että se on 18 prosenttia.  Mitään massiivisia veronkevennykset eivät ole, vaikka pieni- ja keskituloisten verotuksen keventämiseen kohdennetaan noin 1,2 miljardia euroa. Verotus säilyy kohtuuttoman korkealla tasolla kevennyksestä huolimatta.

Luonnollisesti eniten huutoa on aiheuttanut ylimmän ansiotuloverotuksen marginaaliveroasteen pudottaminen 52 prosenttiin. Siinä tulotasossa verottaja vie lisäeurosta jatkossakin yli puolet.

Yrittäjien osalta olennaista on, että listaamattomien yritysten osinkoihin ei puututtu. Hallituksen ideologinen pohja huomioiden riski oli pieni. Vastaavasti jatkossa se voi olla hyvinkin tiedossa, kun seuraavat hallituksen hakevat haluamillaan keinoilla säästöjä.

Edestakainen vatkaaminen muun muassa ruuan ja lääkkeiden arvonlisäveron osalta on sen sijaan valitettavaa, nyt alv pudotetaan 13,5 prosenttiin. Samoin yrittäjien osalta hurraahuutoja ei aiheuttane se, että ensimmäisen sairauspäivän palkattomuutta ei toteuteta.

Usean vuosikymmenen ajan väläytelty työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeus toteutetaan ensi vuoden alusta lukien. Ammattiyhdistysliikkeen heikentynyt asema lienee syynä siihen, että tällä kerralla hanketta ei olla ryhdytty vastustamaan yleislakolla. Tietysti vielä ehtii.

Kun velkaantuneisuus on korkea ja kasvupanostuksia tehdään, osa niiden rahoituksesta on tehty leikkaamalla laajasti valtion budjetin eri sektoreilta. Osa leikkauksista kohdistuu väkisin myös yrittäjiin. Toivottavasti positiivisia elementtejä on kuitenkin enemmän kuin yrittämisen edellytyksiä heikentäviä.

Vantaalaisen yrittäjän osalta tärkeää on myös se, millaista linjaa kaupungissa ja hyvinvointialueella ruvetaan noudattamaan. Miten esimerkiksi julkisten hankintojen kustannukset avataan ja mahdollistetaanko poliitikoille päätöksenteko yksityisen ja julkisen välillä. Jos oman tuotannon kustannuksia ei avata, on lähes mahdoton tehdä kuntalaisten kannalta järkevimpiä valintoja.

Jättimäinen kysymys tulee olemaan niin ikään se, miten ratikan rahoitus järjestetään? Kyse on niin suuresta investoinnista, että se heiluttaa helposti koko kaupunkia. Jos sitten ei onnistuta pysymään budjetoidussa ja asiat etenevät suunnitellusti. Voi siihenkin joku uskoa.

Esa Mänttäri
toimitusjohtaja
Vantaan Yrittäjät
esa.manttari@yrittajat.fi

Kuva Sami Kuusivirta