YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Velkajarru
Suomessa on eletty kuin pellossa. Julkissektori on kuluttanut enemmän kuin tienannut jo pitkään. Poliitikon on tietenkin yleensä helpompi jakaa toisten rahaa kuin olla sitä jakamatta. Kun julkinen talous on ajettu kuralle, vaikuttaa se asiansa hyvin hoitaneisiin ihmisiin yhtä lailla kuin oman taloutensa leväperäisesti hoitaneisiin. Omat asiansa säällisesti hoitaneet joutuvat tosin enimmät kustannukset kattamaan.
Samalla kateus vie kalatkin vesistä. Yksittäisen kansalaisen, olkoon hän yrittäjä tai palkansaaja, vaurastuminen on haluttu kieltää. Pääosin tavoitteessa on onnistuttu.
Eduskunta keskusteli eilen täysistunnon toisessa käsittelyssä hallituksen esityksestä laeiksi julkisen talouden hoitamisesta ja talouspolitiikan arviointineuvostosta. Kansanomaisesti kyse on velkajarrusta ja sen soveltamisesta käytäntöön. Perjantaina eduskunta äänestää ja mitä ilmeisimmin suurella enemmistöllä hyväksyy velkajarrun.
Velkajarrusopimuksessa eduskuntapuolueet sitoutuvat aikatauluun, jolla Suomen velkaantumista vähennetään. Puolueet tulevat sopimaan aina neljä tai toivon mukaan kahdeksan vuotta eteenpäin siitä, kuinka paljon velkaa on tarkoitus vähentää ja millä tahdilla. Vasemmistoliitto ei yhteisiin talkoisiin halunnut sitoutua. Se ei asiaa kaada, mutta voi vaikuttaa puolueen pääsyyn tulevaan hallitukseen.
Julkisen velan suhteessa bruttokansantuotteeseen pitää pienentyä vuosittain keskimäärin vähintään 0,75 prosenttiyksikköä kahdeksan vuoden tarkastelujakson aikana. Summa kuulostaa yksittäisenä lukuna varsin maltilliselta. Mutta se merkitsee rajua muutosta menneeseen holtittomaan velanottoon. Muutos on tehtävä, kun tiedostaa Suomen julkisen talouden velkasuhteen todennäköisesti pian ylittävän 90 prosentin rajan. Jos sitä ei tehdä omin voimin, sen tekevät toiset.
Kun huomioimme julkisen talouden koon olevan kehittyneiden maiden suurin, on helppo havaita ongelman kokoluokka. Lienee haaveunta, mutta toivoisin, että jokaisen eläköityvän tilalle ei suin päin palkattaisi seuraajaa. Samoin on tarkasteltava sitä, ovatko kaikki tehtävät tarpeellisia ja tuleeko niitä ainakaan julkisena työnä tehdä. Yksinkertaisesti julkisen sektorin koko on aivan liian suuri maamme kokoon nähden.
Suomen talous on velkaantunut yhtäjaksoisesti 17 vuotta. Lainan korkomenot yksin valtion osalta ovat tänä vuonna noin 3,2 miljardia euroa.
Jotain itselleni outoa talousajattelua edustaneet tahot katsoivat vielä joitain vuosia sitten, että valtion tulee ottaa lainaa mahdollisimman paljon eikä sen takaisinmaksun osalta niin väliä ole. Osa poliitikoista oli myös ”unohtanut”, että laina ei ole ilmaista vaan korkoakin siitä yleensä on tullut maksaa. Joidenkin poliitikkojen taloushistorian taju kattoi muutaman vuoden, kuten tässä tapauksessa poikkeukselliset nollakorkovuodet. Ehkä heitä voi pitää syyntakeettomina, vailla täyttä ymmärrystä toimineina. Muut perusteet puheille ja teoille ovat vielä ikävämpiä. Oli holtittomuuden syyt mitkä tahansa, ei sama meno voi jatkua.
On selvää, että julkisen talouden tervehdyttämistä on jatkettava. Hyvänä esimerkkinä onnettomista päätöksistä käy viime hallituksen rakentama soteuudistus. Kuten viime viikolla saimme kuulla, 21 hyvinvointialueen rakenne on kestämätön. Se on sitä paitsi toiminnallisesti niin myös taloudellisesti. Hallintohimmelien sijasta ihminen ja tämän oikeus hyvää hoitoon on otettava ykkösasiaksi.
Esa Mänttäri
toimitusjohtaja
Vantaan Yrittäjät
esa.manttari@yrittajat.fi