Jäsenille

Työnantajan sopimukset

Työsuhde perustuu työsopimukseen. Työsopimuslain mukaiset oikeudet ja velvollisuudet sekä työnantajalle että työntekijälle syntyvät työsopimuksella. Työsuhteissa tarvitaan usein myös muita sopimuksia.

Työnantajan kannattaa esimerkiksi huolehtia liikesalaisuuksiensa suojaamisesta. Vaikka liikesalaisuuksia suojataan myös lainsäädännöllä, tehokas suoja edellyttää salassapitosopimusta.

Työsopimus

Työsopimuksella syntyvät työsopimuslain mukaiset oikeudet ja velvollisuudet sekä työnantajalle että työntekijälle. Työsopimuksella määritetään siis ne ehdot, joilla työtä tehdään.

Työsopimus voidaan tehdä vapaamuotoisesti, se voi olla kirjallinen, suullinen tai se voidaan tehdä sähköisessä muodossa. Lähtökohtaisesti työsopimus kannattaa kuitenkin tehdä aina kirjallisesti, jotta vältätte myöhemmät mahdolliset tulkintaerimielisyydet siitä, mitä on sovittu. Työsopimuksen tekemisen ohjeena on suositeltavaa käyttää valmiita malleja. Jos teet työsopimuksen suullisesti, on työnantajan annettava kirjallinen selvitys työnteon keskeisistä ehdoista työntekijälle viimeistään ensimmäiseen palkanmaksuun mennessä.

Työsopimuslaki sisältää määräykset työsopimuksen syntymisestä ja lakkaamisesta sekä sopimuksenmukaisista oikeuksista ja velvollisuuksista. Työsuhteeseen kuuluvat työnantajan työnjohto-oikeus ja työn tekeminen työnantajan lukuun. Työsuhde syntyy työnteon alkaessa. Työtä tehdään vastiketta vastaan, ja sillä on taloudellista arvoa (vapaaehtoistoiminta ja työn yhteydessä oppiminen eivät ole ansiotarkoituksessa tehtyä).

Työsopimuksen kesto ja työssaoloaika

Vakituinen ja määräaikainen työsuhde

Työsuhde voi olla vakituinen eli toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen. Toistaiseksi voimassaoleva työsopimus on työsopimuksen päätyyppi.

Vakituinen työ tarkoittaa, että työsopimus on voimassa toistaiseksi, eikä työsopimukseen ole kirjoitettu työn päättymisaikaa. Työ jatkuu niin kauan, kunnes työntekijä tai työnantaja haluaa lopettaa eli irtisanoa tai purkaa työsuhteen.

Työsuhde on voimassa toistaiseksi, ellei toisin ole erikseen sovittu. Jos työsuhde on voimassa toistaiseksi, työntekijästä käytetään yleisesti nimitystä vakituinen työntekijä.

Määräaikainen työ kestää vain sen ajan, joka työsopimuksessa lukee tai mistä työnantajan ja työntekijän välillä on muutoin sovittu. Kyse voi olla esimerkiksi sijaisuudesta tai tietystä urakkatyöstä. Määräaikainen työsopimus sitoo sekä työnantajaa että työntekijää. Määräaikaista työtä ei voi lähtökohtaisesti päättää aikaisemmin kuin mitä työsopimukseen on kirjattu, ellei tästä ole erikseen työsopimusta tehtäessä tai muutoin sovittu.

Määräaikaisuudelle on oltava perusteltu syy: määrätty työ, kausityö, sijaisuus, tuotantohuiput.
Työntekijän aloitteesta määräaikaiseksi tehtyyn sopimukseen ei tarvita syytä.
Työsuhteiden ketjuttaminen ilman perusteltua syytä on kiellettyä.

Määräaikainen työsuhde päättyy ilman irtisanomista määräajan kuluttua umpeen tai sovitun työn valmistuessa.
Jos päättymisaika on vain työnantajan tiedossa (esim. sidottu työn valmistumiseen), on työnantajan ilmoitettava työntekijälle viipymättä päättymisajan tultua hänen tietoonsa.
Määräaikainen sopimus voidaan tehdä irtisanomisenvaraiseksi sopimalla nimenomaisesti irtisanomisajasta.
Yli 5 vuoden määräaikainen työsopimus on 5 vuoden kuluttua irtisanottavissa samoin perustein ja menettelytavoin kuin toistaiseksi voimassa oleva työsopimus.
Määräaikainen työsopimus voidaan purkaa koeaikana tai erittäin painavasta syystä.

Kokoaikainen, osa-aikainen ja vaihtelevan työajan sopimus

Työsopimusta tehtäessä määritellään työssäoloaika, joka on yleensä joko kokoaikainen tai osa-aikainen. Kokoaikaisen työn ja kiinteän osa-aikaisen työn lisäksi työsopimus voi olla niin kutsuttu vaihtelevan työajan sopimus.

Työ voi olla kokoaikainen tai osa-aikainen. Kokoaikainen työ tarkoittaa, että työtä tehdään lähtökohtaisesti 7,5 tai 8 tuntia päivässä ja 37,5 tai 40 tuntia viikossa ja että työtä tehdään yleensä viisi päivää viikossa. Osa-aikainen työ tarkoittaa, että työtä on vain osan päivästä tai osan viikosta. Työtä on siis vähemmän kuin kokoaikaisessa työssä.

Vaihtelevan työajan työsopimuksissa ei ole kiinteää tuntimäärää, vaan työntekijän työaika vaihtelee sovitun vähimmäis- ja enimmäismäärän välillä. Työtuntimääräksi voidaan sopia esimerkiksi 0–40 tuntia viikossa tai 10–30 tuntia viikossa.

Vaihtelevasta työajasta ei saa sopia työnantajan aloitteesta, jos työnantajan työvoiman tarve on kiinteä. Vaihtelevan työajan käyttämisen on perustuttava todellisuudessa vaihtelevaan työvoimatarpeeseen, ja vähimmäistyöajan tulee vastata työnantajan todellista työvoimatarvetta.

Vaihtelevan työajan järjestelystä on kyse useimmiten myös silloin, kun työntekijä tekee työtä tarvittaessa töihin kutsuttaessa

Vaihtelevan työajan sopimuksen käyttö edellyttää, että työnantajaa tarkastelee vähintään 12 kuukauden välein sovitun työaikaehdon toteutumista. Jos tarkastelujaksolla toteutuneiden työtuntien määrä ja työnantajan työvoiman tarve osoittavat, että työsopimuksessa sovittu vähimmäistyöaika olisi määriteltävissä korkeammaksi, työnantajan on kuukauden kuluessa tarkastelun suorittamisesta tarjottava työntekijälle sopimusta työaikaehdon muuttamisesta siten, että se vastaa tarkastelun tulosta.

Vaihtelevaa työajan työsopimuksessa on myös annettava tiedot siitä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoiman tarvetta. Lisäksi on annettava tiedot niistä viikonpäivistä ja kellonajoista, joina työnantaja voi teettää työtä ilman työntekijän kutakin kertaa varten antamaa suostumusta.

Lue lisää vaihtelevan työajan ehdosta ja työvuorosuunnittelusta.