Aluevaalin tulosälährys
Aluevaalit ovat tätä kirjoitettaessa vasta tulossa, ja kun Älähdys julkaistaan, on vaalitulos tiedossa. Älähtäjä on siis tällä kerralla silmäillyt tulevaisuuteen ja päivitellyt vaalikarjan vaikeaa valintatilannetta.
Aloitetaan äänestysvilkkaudesta. Se on nimittäin kaikkein tärkein vaalien lopputuloksista, sillä sen kautta selviää koko valtakunnallisen hallinto-organisaation olemassaolon oikeutus. Laaditaan siis taulukko, josta voidaan päätellä vaalien ja hallintoratkaisun kelpoisuus maksajien eli kansalaisten mielestä:
Äänestysprosentti alle 50%
= Vaalit ja koko hallintohärveli on kansan mielestä tarpeeton, ja sillä ei ole oikeutusta olemassaololle.
Äänestysprosentti 50–60%
= Vaaleilla ja koko hallintohärvelillä ei kansan valtaosan mielestä ole perusteltua tarvetta olemassaololleen tai ainakin se on siinä määrin kyseenalainen, ettei sitä tuossa muodossa voi hyväksyä.
Äänestysprosentti yli 60 %
= Kansa on antanut selkeän tukensa ja myös verorahoitusoikeuden sekä vaaleille että hallintohärvelille ja pulinat pois.
Lukijalle jää oikeus pohtia, missä nuo prosenttirajat hänen mielestään ovat.
Demokratian katoaminen
Minkä tahansa vaalien äänestysprosentin laskiessa alle 50 prosenttiin, on ajauduttu tilanteeseen, jossa demokratiaa ei enää ole ja on siirrytty korporaatiokleptokratiaan. Sana tarkoittaa sitä, että valta on siirtynyt kansalta korporaatioille kuten puolueille, etujärjestöille, lobbareille ja niin edelleen. Heidän toimintansa ei enää ole yhteisten varojen käytöstä päättämistä yhteiseksi eduksi vaan yhteisten varojen varastamista suppean eturyhmän käyttöön. Korporaatiokleptokratian seuraavat kehitysasteet ovat tavallisesti sananvapauden rajoittaminen ja diktaattorin valinta eturyhmien päällyshenkilöksi. Tämä kehitys on tuttu esimerkiksi entisistä IVY-maista.
Oikeastaan kaikissa vaaleissa puolueen kannatusprosentit olisi syytä kertoa äänestysprosentilla, jolloin näkisimme suoraan niiden todelliset kannatusluvut. Jos siis puolue saa vaaleissa 20 %:n äänisaaliin ja äänestysprosentti on 60 %, saadaan puolueen todelliseksi kannatukseksi 12 %. Tämä laskutapa osoittaa sen, että Suomessa on ollut vain harvoin todellinen enemmistö kansan asioita hoitamassa.
Kansalaiset ovat hämmennyksen vallassa?
Kaikesta päätellen kansalaiset eivät oikein ole tunnistaneet vaalien äänestysperusteita. Tässä muutama kysymys, joiden avulla voi jälkikäteen analysoida omaa äänestämistään: Mistä asiasta nyt oikeastaan äänestettiin?
Miten mahdolliset vaalien voittajat asioista päätettäessä toimivat ja mistä asioista alueilla päätetään ja mistä taas eduskunnassa?
Mikä politiikka alueilla olisi äänestäjälle edullisinta, vasemmistolainen, oikeistolainen, keskustalainen vai joku ihan muu?
Ketä äänestin ja miksi? Meppiä, Ministeriä, Ammattipoliitikkoa, Julkkista, Asiantuntijaa, Paikkakuntalaista, Kaveria vai ketä?
Äänestinkö puoluetta vai henkilöä ja millä perusteella?
Mikä näkökulma nousee valitsemani ehdokkaan työssä edelle: paikallisuus, politiikka, talous, asiantuntemus, vai mikä?
Voiko käydä niin, että naapurialueella saavutetaan oleellisesti parempi palveluiden hinta-laatusuhde? Kannattaisiko muuttaa sinne?
Kenen äänestäminen nostaa verotusta ja kenen alentaa sitä?
Ketä äänestämällä vanhusten lakanat vaihdetaan nopeimmin vahingon satuttua (tämä on se oikea hoitajamitoitus)?
Ketä äänestämällä pääsen nopeimmin, varmimmin laadukkaaseen hoitoon enkä joudu kitumaan hoitojonoissa vuositolkulla?
Onko uskottavaa, että aluevaaleissa valitut henkilöt ylipäätään omaavat riittävän osaamisen erittäin spesifisten asioiden päättämiseksi?
Sitäkin ihmettelen, miten voi olla mahdollista, että kunnanvaltuustoissa, eduskunnassa, europarlamentissa ja jopa ministereinä istuvat henkilöt ehtivät hoitamaan laadukkaasti tehtävät, mikäli tulevat aluevaaleissa valituiksi? Eivätkö edes Suomen eduskunta ja ministeriöt työllistä edustajia ja ministereitä kokoaikaisesti, vaikka käsiteltävien asioiden paperipinoista ja hallituksen jatkuvista ilta- ja yöistunnoista toisin voisi kuvitella?
Poliittinen lopputulos
Mitä voidaan päätellä aluevaalien poliittisesta lopputuloksesta? Vastaus on erittäin selkeä, niistä ei voi päätellä yhtään mitään, ja mitä alhaisempi äänestysvilkkaus sitä merkityksettömämpi on myös poliittinen lopputulos. Poliittiset kommentaattorit voivat jättää TV vaali-iltojen hypetyksen ja ”asiantuntevan” kommentoinnin analyyseineen kokonaan tekemättä, sillä sille ei ole perusteita eikä vaaleissa synny oikeastaan minkäänlaista käyttökelpoista aineistoa kommentoinnin pohjaksi. Syynä tähän on kansan hämmennystila ja tiedonpuute äänestyspäätöksen tekemiseksi, jolloin valinnat ovat satunnaisia ja eriperusteisia.
Todennäköisimmin kuitenkin jopa akateemisen tason kommentaattorit ovat esittäneet varmat ennusteet seuraavien eduskuntavaalien lopputuloksista ja puolueiden syöksykierteestä tai uljaasta menestyksestä heti tulosten tultua. Kaikkein irvokkaimmat kommentit kuullaan poliitikoilta, jotka vapaasti tulkitsevat omaa ja puolueensa menestystä tai tappiota. Tiedetason asiantuntijat tarvitsevat rauhoittavia katsellessaan televisiosta tätä farssikomediaa.
Taloudellinen lopputulos
Ainoa varma lopputulos on se että julkisen sektorin SOTE- ja hallintomenot kasvavat merkittävästi, ja sitä kautta Suomen hintakilpailukyky avoimilla markkinoilla huononee entisestään.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 1.2.2022
