Annikki-kana oli sometähti, joka kohtasi traagisen kuoleman – Kotieläinpihan yrittäjä: ”Vaikuttaa positiivisesti rajankin takaa”

Elina Pulkkinen oli katsellut naapurin maatilaa sillä silmällä viitisen vuotta.

– Sanoin aina, että tuo on niin kaunis paikka, että kun se joskus myydään, ostan sen.

Maatila oli vanhan pariskunnan kesäpaikka Vetelissä, ja Pulkkinen puolisoineen asui sen vieressä.

– Haaveilin, että sitten kun maatila on minun, hankin pihalle kolme lammasta.

Erään kerran Pulkkinen mainitsi pariskunnalle, että olisi kiinnostunut maatilasta. Iäkäs eteläsuomalainen pariskunta jaksoi lomailla tilalla enää vain muutamia päiviä kesässä. Pulkkisen sanat olivat ilmeisesti jääneet heidän mieleensä, koska seuraavana kesänä vuonna 2021 isäntä ilmoitti, että nyt tila olisi myytävänä, jos se enää kiinnostaa.

– Sanoin kyllä ja samaan aikaan ajattelin, että voi herrantähden, mikähän pankki minulle myöntää lainaa.

Pulkkinen oli jo valmistellut monologin, jolla perustelisi maatilan ostamista puolisolleen, mutta hänen yllätyksekseen mies oli alusta asti myöntyväinen.

– Hän sanoi, että totta kai me se ostetaan.

Niin Elina Pulkkinen sai itselleen Kainulan tilan. Hän hankki heti kolme lammasta ja hieman myöhemmin pitkän liudan muitakin eläimiä.

Selkänikama murtui

Samoihin aikoihin Pulkkinen pyöritti Kokkolassa Sirkuskoulu Kuuta ystävänsä Sara Airolan kanssa. Sirkustaiteen pariin Pulkkinen oli ajautunut nuorena, kun hänen ystävänsä innosti häntä kokeilemaan jongleerauspalloja ja lupasi tarjota kahvit 20 kierroksesta kolmella pallolla.

– Olen niin monta kertaa kiittänyt häntä, etten saanut ainoastaan niitä kahveja, vaan työn itselleni.

Pulkkinen ja Airola laajensivat koulun tiloja vielä juuri ennen koronapandemiaa. Koulu oli suosittu, ja kursseja löytyi kaikille vauvoista ikäihmisiin.

Vuonna 2020 korona oli yksi pudotus yritystoiminnalle, toinen pudotus taas oli konkreettinen. Pulkkinen kiipesi koulun ison salin katonrajassa apinapuilla, eräänlaisilla puolapuilla, kun hänen otteensa irtosi.

– Sieltä tipahdin maahan, luiskahdin lattialla patjojen väliin.

Hän mursi pudotuksessa selkänikamansa.

– Minulle sanottiin, että jäi pienestä kiinni, kävelisinkö enää koskaan. 

Nikamaa hoidettiin melkein kolme kuukautta ekstensiokorsettihoidolla. Hoito auttoi, ja pikkuhiljaa Pulkkinen parani. Onnettomuus kuitenkin sai Pulkkisen miettimään elämänarvonsa uusiksi.

– Rakastan sirkusta, mutta mietin, paljonko olen valmis uhraamaan.

Paukut kotieläinpihaan

Pulkkinen jatkoi sirkuskoulussa vielä vähän aikaa, mutta kunnosti samaan aikaan Kainulaa. Pulkkinen ja hänen miehensä viettivät hääjuhlansa navetan elosuojassa kesällä 2023. Moni juhlavieras ihasteli, kuinka hieno kesäkahvilan paikka navetta olisi. 

– Olin jo hankkinut navettaan kanaparven, mukaan luettuna Annikki-kanan ja kukko Reinikaisen, Pulkkinen muistelee. 

Lisäksi tiluksille tulivat ensimmäiset vuohet ja viiriäiset. Pulkkinen haki kunnalta kulttuuriavustusta ja järjesti tilalla ensimmäisen kesäpihan. Hänen tyttärensä taas piti pihalla popup-kahvilaa. Kun molemmista tuli menestys, Pulkkinen alkoi pohtia kotieläinpihan ja kesäkahvilan perustamista. Hän myi osuutensa sirkuskoulusta yrityskumppanilleen ja päätti keskittyä kokonaan kotieläinpihaan.

Noihin aikoihin Pulkkisen Juhana-vuohella oli kiima, eivätkä sitä pidätelleet mitkään aidat.

– Ystävä sanoi, että miksen ihan rehellisesti kertoisi somessa, mitä täällä tapahtuu, eikä mitään kaunisteltuja kuvia lampaista olkien keskellä.

Niinpä Pulkkinen alkoi tehdä rehellistä somesisältöä Kainulan tapahtumista. Pohjanmaan murteella höystetyt eläinvideot keräsivät nopeasti tuhansia seuraajia.

Eläinten koti

Kotieläinpihan ensimmäisenä kesänä 2024 Pulkkinen asetti tavoitteeksi tuhat vierailijaa. Tavoite ylittyi komeasti, ja paikan päällä vieraili 3 000 ihmistä, joista noin puolet oli ulkopaikkakuntalaisia.

– Olin todella yllättynyt ja tyytyväinen. Palaute ekasta kesästä oli sellaista, että on ihanaa, kun näitä eläimiä pääsee koskettamaan.

Pulkkisen periaate on, että eläimet eivät ole näyttelykappaleita, vaan Kainula on niiden koti. Ne saavat käyskennellä siellä melko vapaasti ja tervehtiä vierailijoita itse. Jokaisella eläinlajilla on myös oma suoja, jonne ne voivat vetäytyä, jos haluavat omaa rauhaa.

– Nehän ovat täysin minun lemmikkejäni, ja niiden kanssa ollaan koko ajan. Siksi ne ovat myös uteliaita ja tulevat usein katsomaan, keitä tänne nyt tuli.

Kainulan lampaiden keritsijä Kaija Lackström on kokenut eläintenkouluttaja, joka on opettanut Pulkkisellekin paljon eläinten käyttäytymisestä. Nykyisin Lackström pitää Kainulassa koirakouluja.

Missä Annikki?

Erityisesti somesuosiota nautti Pulkkisen äskettäin edesmennyt Annikki-kana. Riemastuttavilla videoilla Pulkkinen kajauttaa ”Annikki!”, jonka jälkeen pieni, ruskea kana juoksee hänen luokseen milloin mistäkin.

Annikki paitsi tuli kutsuttaessa, myös osasi esimerkiksi hypätä pyynnöstä tuolille ja tiesi, ettei se saa mennä kesäkahvilaan. Se oppi temppuja samalla logiikalla kuin muutkin eläimet. Esimerkiksi luokse tuleminen tarkoitti herkkuja. 

Lyhyen ajan kuluessa somevideot tekivät tehtävänsä, ja Annikki sai paljon faneja.

– Suunnilleen puolet kotieläinpihan vierailijoista kysyi heti tultuaan, missä Annikki on.

Syyskuussa 2025 Pulkkinen oli mukana järjestämässä Valoa Veteliin -tapahtumaa. Idea tuli Pulkkisen sisuuntumisesta.

– Minua niin syletti, kun kaikki puhuivat siitä, miten kuoleva ja pieni maalaiskylä Veteli on, ja että viimeinen sammuttaa valot.

Tapahtumaan osallistui koko kylä yhdistyksiä, yrityksiä, kuntaa, nuorisoseuraa ja seurakuntaa myöten. 

– Siitähän tuli ihan hillitön tapahtuma. Yritykset olivat myöhään auki, ja ihmiset laittoivat valoja päälle. Tarkoitus oli valaista Veteli maailmankartalle, että täällä on elämää.

Tapahtuman yhteydessä Annikki piti ensimmäisen fanitapaamisensa, vaikka menikin nukkumaan kesken kaiken.

– Eräät fanit ajoivat meille Merikarvialta saakka. He toivat Annikille vesimelonin ja lähtivät takaisin kotiin.

Brändi perustui Annikille

Annikki ehti pitää vain yhden fanitapaamisen ennen kuin kohtasi loppunsa neljän muun kanan ja kukko Reinikaisen kanssa Kainulan pihalla. Lokakuun alussa Pulkkinen lähti käymään naapurikunnassa Kaustisella. Annikki laumoineen jäi talon pihalle. Kun Pulkkinen palasi, koko parvi oli raadeltu kuoliaaksi.

Pulkkisen naapuri näki, että surmatyön teki tuttu karannut koira, joka haettiin pihalta juuri ennen kuin Pulkkinen saapui paikalle. 

– Ensimmäinen kerta on aina vahinko. Jokainen koira karkaa joskus. Mutta neljäs kerta ei mitenkään päin mene vahingoksi.

– Täällä pikkukylällä poliisipartiokin saatiin paikalle. He kysyivät, osaanko sanoa korvaussummaa. Tottahan ymmärrän, että nämä ovat suomalaisia maatiaiskanoja, 40 euroa kappale. Yritykseni brändi kuitenkin perustuu Annikille, joten todellista summaa en osaa sanoa.

Pulkkinen on tehnyt tapahtuneesta rikosilmoituksen. Hän korostaa, että ymmärtää koiraa, joka vain toimi riistaviettinsä perusteella. Ihmisten olisi kuitenkin pitänyt varmistaa, ettei koira karkaa.

Kanat saavat edelleen ulkoilla vapaasti Kainulan pihalla. Pulkkinen on tietoinen riskeistä kuten ketuista ja kanahaukoista. Ne ovat kuitenkin eri asia kuin toistuvasti karkaileva koira.

Katse eteenpäin

Niin traaginen kuin Annikin ja muiden kanojen menehtyminen olikin, Pulkkinen haluaa katsoa eteenpäin.

– Ei tähän voi jäädä rypemään. Annikki-mania ei voi kestää kovin kauan. Kohtahan se alkaa muistuttaa prinsessa Dianan kuolemaa, kun kansa kerääntyy toreille suremaan, hän naurahtaa.

Pulkkinen pyrkii elämään elämäänsä siten, että löytää kaikesta jotain positiivista. 

Nyt lokakuun puolivälissä Kainulassa vietetään Annikin muistoviikkoa. Annikki tarjoaa kahvit, ja kaikki kahvilan tuotto ohjataan Hope-yhdistykselle.

– Annikki vaikuttaa positiivisesti rajankin takaa. Kävijöitä on ollut todella paljon, Pulkkinen sanoo.

Pihalla ruopsuttelee jo uusi Timo-kukko, jonka parvessa on muutama Annikin perikuntalainen ja alkuperäisen parven koiralta pelastunut Ulla Korpela.

Syksyllä Kainulan ohjelmassa on Halloween- ja tonttupiha sekä piparikurssi. 

– Sitten jäädään talvilomalle. Kesällä taas uudestaan. Tai no, pääsiäisenä saattaa olla jotakin, miksei vappunakin. Mistä sitä tietää, saatan keksiä mitä vain!