arkMILL Oy suunnittelee uimahalleja ja jäähalleja – mistä työlle jatkaja?

Arkkitehti Tapio Antikainen ja rakennusarkkitehti Esa Viitanen ovat erikoistuneet liikuntarakennusten suunnitteluun. arkMILL Oyon toiminut lähes kymmenen vuotta, mutta sitä ennen arkkitehdit kartuttivat kokemusta kymmenien vuosien ajan – niin paljon, että nyt he laativat ohjeita muille arkkitehdeille, aina Amerikkaan asti.

arkMILL Oy:n toimistossa Keravalla kerrostalon katutasossa on rauhallinen tunnelma. Täällä ei stressi paina.

– Olemme onnellisessa asemassa, sillä työ on samalla harrastus ja huvi, toteaa Esa Viitanen. Varsinkin kun tekee työnsä niin hyvin, että saa positiivista palautetta.

Kollega Antikainen toteaa vieressä, että tätä tehdään sydämestä, yhteiskunnan hyväksi.

– Töitä on tällä hetkellä paljon. Kotkaan ja Kouvolaan valmistuivat juuri hankesuunnitelmat uudesta uimahallista. Meneillään on hankesuunnitelman teko sekä Lohjan että Joensuun uusista uimahalleista. Kaikkiin edellä mainittuihin halleihin tulee 50 metrin uintiallas. Seinäjoella on tekeillä uimahallin peruskorjaus ja 50 metrin allas, Lappeenrantaan kaavaillaan uutta uimahallia, he luettelevat.

arkMILLin yrittäjien referensseissä on yli 50 uimahalliprojektia ja yli 25 jäähallia, lisäksi monenlaisia muita liikuntarakennuksia.

Merkittävimpiä viime aikojen töitä ovat Orimattila Areena, jossa on uima- ja liikuntahalli, Kuopion Kuntolaakson vesipinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin uimahalli sekä Matinkylän jääurheilukeskus, jossa on kolme jääkenttää, liikuntahalli, kaksi kuntosalia, pienliikuntasaleja, lounasravintola, urheilutarvikeliike. Joukkuepukuhuoneita pelkästään on 24. On 20 toimistoa, koulutustiloja, saunaosasto, oheisharjoitus- ja koulutustiloja.

Sattumalta liikuntarakennuksia suunnittelemaan

Ennen kuin arkMILL perustettiin vuonna 2014, Esa Viitanen oli tehnyt suunnittelutöitä 32 vuotta, Tapio Antikainen 27 vuotta, kumpikin eri toimistossa. Molempien työpaikoissa tehtiin uima- ja liikuntahalleja ja kilpailtiin samoista asiakkaista.

Uima- ja liikuntahallien suunnitteluun päätyminen oli sattumaa. Tapio aloitti uransa Tornion uimahallin kanssa ja sen jälkeen tulivat Kempeleen, Pudasjärven ja Oulun uimahallit. Eikä Suomessa ollut liiemmälti uimahallien suunnitteluun erikoistuneita arkkitehtitoimistoja.

Tapio oli jo lukioaikana kesätöissä arkkitehtitoimistossa, jossa kiinnostus alaan löytyi. Opiskeltuaan alaa Oulussa puolitoista vuotta, hän meni töihin samaan toimistoon täysipäiväisesti ja suoritti loput opiskelut työn ohessa, yhteensä kuusi ja puoli vuotta.

Esa oli hänkin kympin oppilas piirustuksessa ja haki sitten kesätöitä menemällä suunnittelutoimistojen ovelle. Hän opiskeli Tampereella rakennusarkkitehdiksi ja toteaakin, että heidän toimistossa Tapio on enemmän taiteilija ja hän enemmän rakenteisiin kallellaan. Molemmille tärkeintä on kuitenkin, että rakennuksesta tulee toiminnallisesti sellainen, että se palvelee käyttäjiään mahdollisimman hyvin.

– Kummaltakin meni sitten työpaikka alta, kun kummankin yrityksen yrittäjä eläköityi samanaikaisesti. Asuimme molemmat Keravalla, löimme hynttyyt yhteen ja perustimme arkMILLOy:n, Viitanen toteaa.

– Tämän pienempi toimisto ei oikein voi olla, koska projekteissa vaaditaan usein varahenkilö. Pitää olla pääsuunnittelija ja arkkitehtisuunnittelija. Referenssit meillä on sellaiset, että voimme toimia toistemme varamiehinä.

– Yrityksen perustaminen oli taloudellisesti kannattavaa. Tällä alalla vastavalmistuneen olisi ehkä haastavaa ryhtyä heti yrittäjäksi, mutta kokemuksen kautta se onnistuu paremmin, Antikainen toteaa.

Yhdenvertaisuuden toteutuminen haasteena

Rakennusten suunnittelussa tehdään ensin tarveselvitys, sitten hankesuunnittelu, luonnossuunnittelu ja lopulta toteutussuunnittelu. Kaikki tapahtuu tietokoneella, kyniä ei enää käytetä.

– Tämän päivän suunnittelussa tulee ottaa huomioon, että kaikilla on yhdenvertainen mahdollisuus käyttää liikuntarakennuksia. On pyrittävä luomaan toimivat ja turvalliset olosuhteet myös esimerkiksi liikkumis- ja toimintarajoitteisille, muista kulttuureista tuleville, muunsukupuolisille jne. Soitin juuri Setaan ja kysyin, millaisiksi heidän mielestä liikuntarakennusten puku- ja pesutiloja tulisi suunnitella – tärkeää on kuunnella eri käyttäjäryhmiä. Esteettömyyteen on kiinnitetty jo vuosia paljon huomiota ja se alkaa ollakin uimahalleissa aika hyvällä tasolla, Antikainen toteaa.

– Lohjan uimahallia suunnitellessamme kuulimme, että yläkouluiässä lapset lopettavat uimahallissa käymisen. Syyksi paljastui se, että murrosiässä, kun ihminen kehittyy voimakkaasti, haluttaisiin enemmän yksityisyydensuojaa.

– Lohjalle teimme sitten esityksen, jossa asioita oli ratkaistu pienillä pukuhuoneilla. Oli yhden hengen pukukoppeja ja erillisiä, suljettuja yhden hengen suihkuja. Suunnittelimme erillisen, pienen osaston liikkumis- ja toimimisrajoitteisille. Sitä voivat käyttää myös perheet, pienet ryhmät sekä muunsukupuoliset.

– Saksassa monessa kylpylässä kaikki ovat yhdessä alasti samoissa pesu- ja pukutiloissa. Berliinissä päätettiin juuri, että naiset voivat käydä uimassa vapaasti miesten ja muiden kanssa yläosattomissa, kun ei miehilläkään ole yläosaa. Valitettavan usein löytyy ihmisiä, jotka eivät osaa käyttäytyä tällaisessa tilanteessa, Esa Viitanen toteaa.

Ohjeita rapakon taakse keravalaisesta pikkutoimistosta

Harjavallan uimahallin avajaisissa 2013 rakennusneuvos Risto Järvelä opetus- ja kulttuuriministeriöstä tiedusteli Tapiolta, kiinnostaisiko päivittää RT-suunnitteluohje uimahalleista. arkMILL käsikirjoitti uusimman uimahalliohjeen ja sen jälkeen myös jäähallien suunnitteluohjeen sekä liikuntapaikkojen katsomot RT-suunnitteluohjeen. Tätä haastattelua tehdessä tekeillä oli myös kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n Ice Rink Guide, englanniksi.

– Suomessa on noin 280 jäähallia, Pohjois-Amerikassa yli kymmenkertainen määrä. Kyllähän sitä joskus epäilys hiipii mieleen, kun tekee suunnitteluohjetta koko maailmalle, että ollaanko oikeita henkilöitä tekemään näin suurta. Sitten kuitenkin todetaan, että ei näitä kukaan muukaan ole tehnyt. Tätä tietoa on tarpeen jakaa seuraavalle sukupolvelle. Kiva ajatus, että IIHF valitsi keravalaisen pikkutoimiston, Viitanen hahmottelee.

Mistä jatkajia työlle?

Keskinäinen yhteistyö sujuu hyvin. On projekteja, jotka ovat toisen vastuulla enemmän, toiset tehdään enemmän yhteistyössä. Tapio on uimahallispesialisti, Esa erikoistunut enemmän jäähalleihin ja muuhun liikuntarakentamiseen, vaikka uimahalleistakin on laaja kokemus.

Lähitulevaisuuden työlistalla on tai on ehdolla Suomen ensimmäinen pikaluisteluhalli Helsingin Myllypuroon, SaiPan uusi liigahalli, Kuopion jalkapallostadion, Tuusulan monitoimihalli ja Kerava-Sipoon liikuntahallit.

arkMILL yritti joku vuosi sitten laajentaa toimintaa, mutta vaikka kaksikin rekrytointifirmaa haki työntekijää, ei sellaista saatu.

Esa Viitanen on jo ylittänyt eläkeiän, Tapio Antikaisella se on muutaman vuoden päässä. Päätöksiä ei ole tehty, muuta kuin että Esa ei lopeta, ennen kuin Tapiolle on saatu kaveri.

On kyllä pakko sanoa, että todella kummallista, jos ei haluaisi tulla töihin yritykseen, jolla on ylivoimainen maine alallaan ja jossa on mahdollisuus saada erikoisoppia. Arkkitehtuuri kun on, varsinkin liikuntarakennusten suunnittelussa, mestari-kisälli -ala.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen