Arvokelloinnostus hymyilyttää kelloseppä Oskari Kyöstilää, mutta yksi asia ei: ”Väärennökset pitäisi vasaroida”

Mekaanisten kellojen kasvanut suosio näkyy kouvolalaisen kellosepän Oskari Kyöstilän työpöydällä. Kolme vuotta omaa kellosepänliikettä pyörittänyt Kyöstilä saa yhä useammin korjattavaksi vanhoja arvokelloja.

– Ihmiset ovat alkaneet arvostaa isovanhempien vanhoja Omega-kelloja, jotka halutaan kunnostaa. Siihen halutaan myös käyttää rahaa, Kyöstilän kellon yrittäjä kertoo.

Vanhan mekaanisen kellon huoltaminen on tarkkaa työtä, jossa ei parane kiirehtiä.

Hän opiskeli ammattiinsa Suomen ainoassa alan oppilaitoksessa, Espoon Leppävaaran kelloseppäkoulussa. Alan työtilanne on hyvä. Kaikki Kyöstilän luokalla olleet ovat hänen mukaansa työllistyneet joko Suomessa tai ulkomailla. Kyöstiläkin teki pari harjoittelujaksoa ulkomailla, mutta päätti sitten toteuttaa haaveensa oman yrityksen perustamisesta.

Vanhan mekaanisen kellon huoltaminen on tarkkaa työtä, jossa ei parane kiirehtiä. Ensin kello puretaan irrottamalla kuoret, taulu ja osoittimet. Sen jälkeen koneisto puretaan niin pieniin osiin kuin mahdollista. Kyöstilä asettaa osat pieneen koriin, joka laitetaan pesukoneeseen. Kyseinen kone on tarkoitettu vain kyseiseen tarkoitukseen.

Kun osat on pesty, Kyöstilä tarkastelee, tarvitseeko joitain osia vaihtaa uusiin. Tämän jälkeen koneisto kootaan, öljytään ja koekäytetään. Lopuksi kellotaulu ja osoittimet kiinnitetään paikoilleen ja kuoret kiillotetaan, jos asiakas niin haluaa. Mekaaninen kello on hyvä huoltaa viiden vuoden välein.

Kellon osien etsiminen voi kestää vuosia

Vanhojen kellojen kohdalla haastavin osuus voi olla osien löytäminen vanhojen tilalle.

– Se voi pitkittää työtä merkittävästi. Erään asiakkaan kelo oli huollettavana kahden vuoden ajan, kunnes vihdoin löysin tarvittavan osan ja sain palautettua kellon asiakkaalle, Kyöstilä kertoo.

Osia metsästetään muun muassa netistä, kollegoilta ja valmistajilta. Tärkeä kanava on sveitsiläinen luksuskellovalmistaja Swatch Group, jolta alan ammattilaiset voivat saada osia.

– Siihen on tietyt vaatimukset. Kellosepällä on oltava käytössään tietyt työvälineet kuten pesukone, jotta hän voi saada Swatch Groupilta luvan osien ostamiseen. Minulla tällainen lupa on, Kyöstilä kertoo.

Rannekellomerkeistä Kyöstilän huoltopöydällä on useimmiten Breitling, Omega, Tag Heuer tai Longines. Kallein hänen huoltamansa kello on ollut noin kymppitonnin hintainen. Välillä asiakas haluaa, ettei kellon kuorelle tehdä mitään, jotta vuosien käytön jäljet näkyvät siinä jatkossakin.

Millainen on hyvä pukukello?

Opiskeluaikoinaan Kyöstilä muistaa olleensa aktiivinen kelloharrastaja. Nykyisin hän on tyytyväinen kahden arvokellon omistaja. Ranteesta löytyy joko Omega Speedmaster tai Rolex GMT-Master II.

– Niitä en halua vaihtaa ja toisaalta saan olla kellojen kanssa tekemisissä riittävästi, ettei omaa kokoelmaa tarvitse päivittää.

”Arkikelloa ei pidä käyttää puvun kanssa.”

Oskari Kyöstilä

Kyöstilällä on myös pukukello, joka on tarkoitettu vain tähän tarkoitukseen. Se on Ulysse Nardin.

– Arkikelloa ei pidä käyttää puvun kanssa. Rolex sen sijaan menee hyvin vaikka hupparinnkin kanssa, Kyöstilä neuvoo. 

Pukukelloksi soveltuu hänen mukaansa esimerkiksi vanha vintage-kello kuten Omega tai Zenith, jossa on siisti nahkaranneke. Yleensä pukukello on hieman pienempi kuin esimerkiksi urheilukello.

Mutta saako kellolla huomiota esimerkiksi yrityselämässä?

– En halua usko siihen, että huomio perustuu siihen, millainen kello ihmisellä on ranteessa. Ainakin itselle tärkeintä kellon käyttämisessä on oma fiilis. Se ostetaan itselle.

”En halua sekaantua väärennöksiin”

Arvokellon hintaan vaikuttaa erityisesti se, onko kellossa valmistajan kehittämä koneisto vai sarjavalmisteinen koneisto. Materiaalien ohella brändi on merkittävä hintaan vaikuttava tekijä.

Kyöstilälle tuodaan harvoin arvokellojen väärennöksiä. Välillä asiakas saattaa tulla kysymään, onko kello aito.

– Jos minulle tuodaan väärennös huollettavaksi, sanon, että niitä en valitettavasti ota. Mielestäni sellaiset kellot pitäisi saman tien lyödä vasaralla rikki. En halua sekaantua väärennöksiin. On väärin, että sellaisia tehdään, ja sitten joku vielä haluaa sellaista käyttää.

Useimmiten Kyöstilä tunnistaa väärennöksen pelkästä painosta ja yleistuntumasta. Joskus tunnistaminen vaatii tarkempaa perehtymistä kelloon. Pienet asiat, kuten koneiston viimeistely ja kellotaulun osoittimet paljastavat viimeistään väärennöksen aidosta.