Oikeusmurhaltahan tämä kalskahtaa – Bensiinikauppiaiden oikeustaju on ollut viime vuosina kovalla koetuksella

Miltä tuntuisi, jos sinulta vaadittaisiin kymmenien tuhansien korvauksia yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta ja siis ilman, että olisit itse tehnyt kauppiaana mitään väärää? Tällaiseen tilanteeseen ajautui kolmisen sataa bensiinikauppiasta vuonna 2020. Tosin koko tapahtumaketju sai alkunsa oikeastaan jo vuosikymmentä aiemmin. Yrittäjien selkään kylmää vettä kaatoi vakuutusoikeuden vuonna 2020 tekemä päätös, joka oli päinvastainen kuin viittä vuotta aiemmin saatu. Yrittäjille nuijankopautukselle tuli hintaa sen verran paljon, että suunnitelmat menivät pakoltakin uusiksi. Pirkanmaan Yrittäjä -lehdelle omat tarinansa kävi kertomassa kaksi pitkän linjan bensiinikauppiasta. Marjo Palanderin ja Lauri Lepistön kassajäsenyydelle tuli todella kova hinta.

Kokemusta piisaa

Marjo Palander on tehnyt käytännössä koko elämäntyönsä bensakaupan parissa. Pari vuotta hän ehti alkuvaiheessa toimia Särkänniemen Teboilin yrittäjänä, mutta enemmistön vuosistaan hän on tehnyt Aitolahden Teboililla. Siellä hän on ehtinyt harjoittaa polttonestekauppaa jo 43 vuotta. Monen muun kollegansa tapaan myös Marjo Palander oli liittynyt oman alansa eläkekassaan.

Myös toinen Kehräsaareen saapunut haastateltava on pitkän linjan bensiinikauppias ja tuntee kassan taipaleen paremmin kuin hyvin. Lauri Lepistö oli aikanaan mukana eläkekassan perustavassa kokouksessa ja toimi toistakymmentä vuotta kassan hallituksen puheenjohtajana. Vaikka hän myikin pitkään kipparoimansa Sammonkadun Teboilin jo 2011, kassaan liittyvä veivaaminen on työllistänyt häntä vielä paljon pidempään.

Bensiinikauppiaiden eläkekassan lyhyt oppimäärä

Eläkekassan syntyhistoria ajoittuu 70-luvulla. Ajoitus ei ole yllätys, sillä samaan aikaan myös aika monella muulla toimialalla pistettiin pystyyn omia eläkekassoja. Motiivi moiseen oli tietenkin taloudellinen. Kassan kautta yrittäjien oli mahdollista saada eläkevakuutuksensa edullisemmin kuin vakuutusyhtiöiltä.

– Välillä palautukset olivat tuntuviakin, jopa 25 prosenttia maksuista, Lauri Lepistö kertoo.

Alun perin eläkekassa oli nimenomaan bensiinikauppiaiden YEL-kassa, mutta alkoi varsin pian myöntää myös työeläkevakuutuksia. Kassan kasvu oli alkuvuosikymmenet kovaa, suoraan verrannollisesti huoltamoalan hyvään nosteeseen.

Kassassa oli 11 000 eläkkeensaajaa

Bensiinikauppiaiden Eläkekassa (BEK) muuttui Liikennepalvelualojen eläkekassaksi eli Viabekiksi vuonna 2005, jolloin sen jäsenkunta laajeni tuntuvasti. Huoltamoiden lisäksi kassaan kun saattoi tuon jälkeen liittyä muita läheisesti maantieliikenteeseen liittyviä toimijoita, kuten kahviloita, kuljetusliikkeitä sekä muita tien varsilla sijaitsevia palvelufirmoja.

Toimialalaajennuksen seurauksena Viabekin eläkevakuutusten määrä kasvoi entisestään ja oli aina selvitystilaan joutumiseen saakka noin 11 000 eläkkeensaajaa. Eläkekassan osakkaita, eli siis eläkevakuutuksia ottaneita yrityksiä on yhteensä 267 kappaletta. Niistä leijonanosa, eli noin 220 on huoltoasemayrityksiä.

Epäonninen sijoitus

Pitkän ja sekavan vyyhdin alkutahdit otettiin vuonna 2007, jolloin Viabek teki 25 miljoonan euron pääomaturvatun sijoituksen hollantilaiseen ABN AMRO-pankkiin. Ironista kyllä, koko Viabekin tuolloin tekemä sijoitus oli aikanaan tehty nimenomaan siitä syystä, että kassassa haluttiin olla varmoja siitä, että sen vakavaraisuus olisi jatkossakin riittävä. Eläkelaitosten vakavaraisuusvaatimuksia kun on kiristetty vuosien saatossa useampaankin otteeseen.

– Valitettavasti sekä kassat että säätiöt jäivät näissä aina vähän hopealle. Muun muassa sellainen heikennys ehtoihin tehtiin, että säätiöt eivät enää voineet kartoittaa vararahastoa finanssiheilahtelujen varalle, Lauri Lepistö selkeyttää.

Vuonna 2007 alunperin tehty sijoitus järjesteltiin uudelleen kesällä 2011. Uudelleenjärjestely tarkoitti käytännössä vanhan sijoituksen myyntiä. Tilalle ostettiin samansuuruinen Royal Bank of Scotlandin sijoitustuote. Sen kun piti olla paitsi tuottava myös ennen kaikkea turvaava toimenpide. Eipä ollut. Saman vuoden loppupuolella tehdyn RSB-sijoituksen arvo nimittäin romahti. Tämän seurauksena Viabek myös ajautui selvitystilaan loppuvuodesta 2011, koska seuraavan vuoden alussa voimaan astuneet vakavaraisuusvaatimukset eivät olisi Viabekin osalta siinä vaiheessa enää täyttyneet.

Eläkkeet eivät ole vaarassa

Viabekissä voimamassa olleet Tyel– ja YEL-vakuutukset päättyivät jo 2011, samalla kun kassa asetettiin selvitystilaan. Sekä työantajien ja yrittäjien täytyi siirtää vakuutuksensa toisille yksityisalojen työeläkevakuuttajille. Onni onnettomuudessa on, että eläkkeensaajien eläketurvaan Viabekin konkurssilla ei ole ollut vaikutusta, vaan konkurssipesä jatkaa eläkkeiden maksamista aivan normaaliin tapaan. Konkurssihetkellä pesänhoitaja arvioi varojen riittävän noin 30 vuodeksi. Varsinaiset eläkkeet eivät silti olleet vaarassa tuolloinkaan, sillä viime kädessä eläkelaitokset kantavat lain mukaan vastuut eläkemaksuista yhdessä.

Tarkasti valvottua toimintaa

Lakiin on kirjattu, että eläkekassa on velvollinen sijoittamaan sinne kertyneet varat tuottavasti. Sijoittamisen kassat ovat saaneet hoitaa varsin itsenäisesti, joskin siitä käytännön sijoittamisesta ovat aina vastanneet sen alan ammattilaiset. Sijoitustoimintaa, ja varsin menestyksekästä sellaista, oli tehty jo useampi vuosikymmen.

Viabekin, kuten kaikkien vastaavien kassojen toimintaa valvottiin hyvin tarkkaan. Valvonnasta oli vastuussa Finanssivalvonta eli aiemmin Vakuutusvalvontavirastona tunnettu valtion instanssi. Käytännössä tämä valvonta tarkoitti, että viraston edustajat olivat mukana esimerkiksi kassan tilinpäätöksissä.

– Ja esimerkiksi 2008 ja 2009 virkamies piti tarkastuksessa hyvänä asiana sitä, että sijoitukselle oli otettu suojaus, Lepistö huokaa.

Uusi virkamies – uusi tulkinta

Kaikki oli toiminut kuin rasvattu edellisen valvovan viranomaisen, Maija-Liisa Kotirannan, ollessa Viabekin vastuuhenkilönä. Hän oli ollut mukana tarkastuksissa ja katsonut jo vuosia, että pöytäkirjat ja muut asiat oli toimitettu niin kuin piti.

– Ikinä niissä ei ollut ollut minkäänlaista huomautettavaa, Lepistö kertoo.

Asiat saivat dramaattisen käänteen, kun Kotiranta eläköityi, ja hänen tilalleen uudeksi vastuuvalvojaksi tuli uusi virkamies. Hän oli edeltäjänsä kanssa täysin eri linjoilla sijoitukseen tehdyn suojauksen osalta, eikä pitänyt sitä pätevänä. Ongelmaksi muodostui 13 miljoonan euron vajaus, joka kassan rahavaroihin oli tullut sijoituksen rajun arvonlaskun seurauksena.

– Sijoitukselle otetun suojauksen ansiosta asiassa ei ollut aiemmin ollut ongelmia. Nyt johtopäätös kuitenkin oli toinen ja tarkoitti sitä, että kassa oli haettava kokonaisuudessaan selvitystilaan, Lepistö taustoittaa. Tämä tapahtui joulukuussa 2011.

Osakkaita odotti 13 miljoonan lasku

Osakkaiden ikävät yllätykset olivat kuitenkin vasta alkamassa. Koko kiista kiteytyy juuri skotlantilaispankin sijoituksen arvonheittelyyn. Selvitystilan myötä kassan osakkaille lankesi nimittäin velvollisuus maksaa tuo puuttuva 13 miljoonaa. Osakkaiden mielestä kassa ei kärsinyt sijoituksessa tappiota, koska sijoituksen arvo myöhemmin nousi. Totta onkin, että kun pesä myöhemmin syyskuussa 2014 myi sijoituksen, oli sen arvo kohonnut jo reiluun 27,5 miljoonaan euroon. Selvitystilassa ollut kassa siis hyötyi tästä arvonnoususta, mutta sen osakkaat jäivät orpolapsen asemaan. Heidät määrättiin laskennalliseksi jääneen vajeen maksumiehiksi ja -naisiksi.

Kassan osakkaiden henkilökohtaiset vastuut vastasivat niitä summia, joita he olivat kassaan sijoittaneet. Eikä nyt puhuttu napeista. Isoimmat karhuttavat summat olivat jopa 250 000 euroa. Kalliiksi kävi osakkuus myös haastateltavilleni. Lepistöltä vaadittu summa oli 90 000 ja Palanderilta noin 75 000 euroa.

Sitten alkoi oikeustaistelu

Selvä oli, että asiaan lähdettiin hakemaan ratkaisua oikeussalista, tässä tapauksessa Vakuutusoikeudesta. Vuonna 2015 sieltä tulikin osakkaiden kannalta erittäin myönteinen päätös. Vakuutusoikeus kumosi osakkaille asetetut lisävakuutusmaksut. Samana vuonna välimiesoikeus vahvisti, ettei osakkailla ole yhteisvastuuta muiden osakkaiden veloista.

Bensiinikauppiaiden parissa näitä vuoden 2015 päätöksiä ehdittiin jo juhlistaa merkittävänä voittona. Lauri Lepistöllä on mukanaan asiasta kertova tulostekin. Vakuutusoikeuden pitkään perustellun päätöksen toiseksi viimeisellä sivulla lukee ”Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.” Vaikka päätökseen oli moinen klausuuli kirjattukin, mitään käytännön virkaa sillä ei tuntunut olevan.

Ikävä yllätys

Surullinen saaga sai jatkoa vuoden 2016 lopussa, kun Viabekin selvitysmies määräsi osakkaille uudet lisämaksut eläkekassan vakavaraisuutta silmälläpitäen. Osakkaat luonnollisesti valittivat tästä, mutta asiaa seuraavaksi käsitellyt Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi tämän äänestyspäätöksellä 3–2. Tuolloin elettiin jo syksyä 2018. Konkurssiin kassa oli hakeutunut jo aikaisemmin saman vuoden keväällä.

Edes konkurssi ei kuitenkaan pelastanut osakkaita. Ehkä eniten Palanderia ja Lepistöä on koko asiassa kuitenkin ihmetyttänyt se, että Vakuutusoikeus otti jo ratkaisemansa asian uudelleen käsittelyyn. Siis sen, minkä päätöksestä valittaminen oli jo aikaisemmin kirjattu valituskelvottomaksi. Tätä perusteltiin sillä, että asia oli keskeneräinen.

Ja vielä ikävämpi päätös

Vakuutusoikeuden uusi päätös saatiin joulukuussa 2020. Se oli päinvastainen kuin aikaisempi, sillä uudessa päätöksessä yrittäjät velvoitettiinkin maksamaan se kohtalokas 13 miljoonan summa.

– Oli hyvin vaikea ymmärtää, miten vakuutusoikeuden kertaalleen tehty päätös äkkiä olikin käänteinen Sama instanssi päättää ensin näin ja sitten toisinpäin, Lepistö kertoo.

Asia ihmetytti bensiinikauppiaita siitäkin syystä, että kukaan heidän konsultoimansa juristi ei ollut pitänyt tämänkaltaista päätöstä edes mahdollisena.

– Myös kaksi vakuutusalan professoria totesi päätöksen olevan ihmeellinen. Ja maalaisjärjelläkin kun ajattelee, niin rahastot nyt ovat mitä ovat. Eihän sillä väliä ole, jos se yhtenä päivänä laskee, vaan kyllä se hinta käsittääkseni katsotaan vasta myytäessä, ex-kauppias jatkaa.

Armeliaampi ennakkotapaus

Eläkekassojen oikeushistoriasta löytyi toinen vähän vastaava tapaus, jonka kohteena oli Vammalan eläkekassa. Siihen osakkaat oikeudessa koittivat vedotakin, mutta turhaan. Myös tuolloin kassan osakkaat olivat olleet vähällä joutua maksumiehiksi, mutta säästyneet siltä oikeuden päätöksellä. Tapaus ei kuitenkaan ollut yksi yhteen Viabekin tapauksen kanssa, sillä tuolloin kassalle aiheutunut vahinko oli johtunut kassanjohtajan väärinkäytöksistä. Bensiinikauppiaiden kassan tapauksessahan mitään rikettä ei ollut edes tapahtunut, ei kassan tahi sen osakkaiden toiminnassa.

– Meillä ei ollut mitään rötöstä. Ei edes mitään rästissä olleita maksuja. Meillä kassanjohtaja tai osakkaat eivät ole tehneet minkäänlaista virhettä, Lepistö päivittelee.

Hylsyjä hylsyjen perään

Korkein hallinto-oikeus ei hyväksynyt Viabekin osakkaiden keväällä 2021 hakemaa täytäntöönpanokieltoa ja tuomion purkua vakuutusoikeuden päätökselle. Liitto teki asiasta valituksen myös oikeusasiamiehelle. Siinä tulitukea saatiin myös Suomen Yrittäjistä, sillä järjestön lakimies Janne Makkula auttoi prosessissa. Myös toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen oli mukana palaverissa.

– Heidän näkemyksensä oli, että ehdottomasti tästä kannattaa tehdä oikeusasiamiehelle valitus, hän kertoo.

Suosituksesta se tehtiin tosin Bensiinikauppiaiden liiton sijaan yksityishenkilöiden nimissä. Nimensä siihen pistivät Lauri Lepistö sekä leivonmäkeläinen bensakauppias Pekka Hujanen.

– Valitus koski sitä, miten on mahdollista, että korkeimman valvovan viranomaisen kanta voi vaihtua? Siis taho, joka on ensin hyväksynyt tilinpäätökset ja suojauksen, on myöhemmin henkilövaihdoksen myötä sitä mieltä, että aprillia, ei tätä hyväksytäkään, Lepistö toteaa.

Kyseinen valitus tuli kuitenkin hylsynä takaisin. Tai siis, oikeusmies ei suostunut ottamaan valitusta edes käsittelyyn. Tässäkin oli Lepistön mielestä melko omituinen yksityiskohta. Oikeusasiamies kieltäytyi käsittelemästä aisaa, koska se oli kahta vuotta vanhempi.

– Me emme kukaan ole ymmärtäneet, mihin tämä perustuu. Vakuutusoikeuden ratkaisu asiasta kun tuli vasta 2020, kuten myös maksulaput, Lepistö ihmettelee.

Myös oikeuskanslerille tehty valitus tuli bumerangina takaisin.

– Hän taas ei ottanut tapausta käsittelyyn, koska se on ollut jo oikeusmiehellä käsittelyssä. Paitsi että tietysti myös oikeusasiamies kieltäytyi ottamasta valitusta huomioon, pirkanmaalaisosakkaat ihmettelevät.

Inhimillisyys unohtui

Marjo Palander ja Lauri Lepistö ovat kumpikin saaneet heille koituneet laskut maksetuksi. Monelle kollegalle on käynyt paljon huonommin.

– Monet kauppiaat ovat joutuneet todelliseen ahdinkoon. Osalta meni kirjaimellisesti koko omaisuus kotia myöten. Ei tässä inhimillisyydestä kyllä ollut puhettakaan, Marjo huokaa ja kertoo, että huoltamoyrittäjien konkurssien määrät lasketaan kymmenissä.

– Konkurssien seurauksena tässä meni aika monelta ihmiseltä myös työt, hän huomauttaa.

Maksut tulivat harvinaisen pahaan aikaan, sillä korona oli sekin tehnyt polttonestekauppiaille pahasti hallaa. Kaiken muun lisäksi yrittäjien maksettavaksi jääneeseen summaan tuli päälle vielä reipas korko, 8 prosenttia. Se kun alkoi rullata jo vuoden 2016 loppupuolelle. Sekin on kasvattanut osakkailta vaadittua maksua merkittävästi. Palander kertoo koron osuudeksi kohdallaan noin 18 000 euroa, Lepistölle reilut 20 000 euroa.

Hei hei, eläkesuunnitelmat!

Marjo Palander selvisi ilman konkurssia, mutta kalliiksi se kävi.

– Käytännössä menetin koko omaisuuteni, jonka olin huonojen vuosien varalle säästänyt. Ne olivat olleet yrittäjälle arvokas tukinoja. Jos väliin oli tullut huonompi vuosi, silloin oli voinut turvautua säästöihin. Nämä hätä- ja eläkevarat tämä tapaus käytännössä minulle maksoi, Palander kertoo. Ja sinetöi tämä senkin, että työntekoa on jatkettava edelleen.

– Olen nyt 75-vuotias, ja viimeistään tämä ratkaisi, että eläkkeelle minä en ikinä voi jäädä, Palander myöntää.

Lauri Lepistö jäi eläkkeelle jo 2011. Silloin hän myi pitkään omistamansa Sammonkadun Teboilin. Lepistön korvallisuusvelvollisuutta eläköityminen ei kuitenkin kadottanut mihinkään. Hänen oli pakko turvautua pankkilainaan. Asuntoa ei sentään tarvinnut myydä.

Yrittäjät myöntävät, että usko Suomen oikeusjärjestelmään on ollut koetuksella.

– Kyllä tämä on pakottanut miettimään, onko Suomi sittenkään oikeusvaltio, jollaisena se on opittu tuntemaan, Palander kertoo. Lepistö on samoilla linjoilla.

– Edelleen ihmetyttää, miten näin voidaan toimia. Jonkun olisi pitänyt puhaltaa peli poikki, Palander kertoo.

Tällä hetkellä osakkailla ei ole enää oikeastaan jäljellä kuin yksi oljenkorsi eli Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin. Sinne asiasta on jätetty kantelu, mutta minkäänlaista käsitystä siitä, milloin juttu ylipäätään siellä edes menee käsittelyyn, ei ole. Jos siis menee.

– Hyviä ideoita kaivataan edelleen, Lepistö huomauttaa.

Artikkelin lähteenä on käytetty yrittäjien haastattelujen lisäksi Vakuutusoikeuden päätöksiä vuosilta 2015 ja 2021 sekä Jari ja Irmeli Jokilammen tekemiä artikkeleita Bensiiniuutiset-lehteen. Huoltamoalan ammattilehti on seurannut tapausta erittäin tarkkaan ja ansiokkaasti.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 10.5.2022