Eduskunta hyväksyi tartuntalain väliaikaisen muuttamisen – sote-henkilökunnalta vaaditaan jatkossa koronarokotus

Lakimuutoksen tavoitteena on suojella sosiaalihuollon asiakkaita ja terveydenhuollon potilaita edellyttämällä, että heidän kanssaan lähikontaktissa työskentelevillä henkilöillä on koronarokotus tai todistus sairastetusta taudista. Tartuntatautilaki on jo aiemmin sisältänyt säännökset sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijältä edellytettävästä rokotesuojasta. Väliaikaisella sääntelyllä täsmennetään, että jo voimassa olevaan lainsäädäntöön perustuva velvoite koskee myös covid-19-tautia.

Väliaikaisen lain mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kaikissa tehtävissä, joihin liittyy lähikontaktin aiheuttama tartuntariski covid-19-taudin vakaville seuraamuksille alttiille asiakkaille tai potilaille, saa käyttää vain henkilöä, joka on osoittanut, että hänellä on rokotuksen tai enintään kuusi kuukautta aikaisemmin sairastetun laboratoriovarmistetun taudin antama suoja covid-19-tautia vastaan.

Lain mukaan henkilö, jolla on lääketieteellinen syy sille, ettei hän voi ottaa covid-19-rokotetta, voi työskennellä osoittamalla aina enintään 72 tuntia aikaisemmin otetun covid-19-testin negatiivisen tuloksen. Lisäksi työnantaja voi kuitenkin erityisestä syystä käyttää asiakkaiden ja potilaiden kanssa työskentelyyn henkilöä, jolla ei ole riittävää suojaa covid-19-tautia vastaan. 

– Jos työntekijä ei täytä säädettyjä edellytyksiä, työnantajan on ensisijaisesti tarjottava työntekijälle muuta työsopimuksen mukaista työtä tai jos tällaista ei ole tarjolla, muuta työntekijälle sopivaa työtä. Jos sopivaa työtä ei ole tarjolla tai työntekijä ei suostu sitä vastaanottamaan, työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta työnteon estymisen ajalta, ellei toisin ole sovittu, Suomen Yrittäjien asiantuntija Atte Rytkönen-Sandberg kertoo.

– Työnantajan työntarjoamisvelvollisuus on voimassa koko työnteon estymisen ajan. Eli jos työntekijä täyttä lain vaatimukset ottamalla rokotteet, työntekijällä on oikeus palata työhönsä.

Väliaikaiset muutokset koskevat lain mukaan Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 14 pykälässä määriteltyjä sosiaalihuollon palveluilta sekä yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain (922/2011) 3 pykälässä tarkoitettuja sosiaalihuollon palveluja. Terveydenhuollon palveluilla tarkoitettaan terveydenhuoltolaissa (1326/2010) sekä yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) määriteltyjä terveydenhuollon palveluja. Muutosten piirissä olevia sosiaalihuollon palveluita ovat näin ollen esimerkiksi:

1) sosiaalityö

2) sosiaaliohjaus

3) sosiaalista kuntoutus

4) perhetyö

5) kotipalvelu

6) kotihoito

7) asumispalvelut

8) laitospalvelut

9) liikkumista tukevat palvelut

10) päihdetyö

11) mielenterveystyö

12) kasvatus- ja perheneuvonta

13) lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta

– Lain perusteluiden mukaan sääntely koskee sellaisia tehtäviä, joihin liittyy lähikontaktin aiheuttama tartuntariski asiakkaalle tai potilaille. Sääntely ei siis rajoitu pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäviä hoitavaan henkilöstöön, vaan se koskee myös esimerkiksi sellaisissa siivous- tai ruokahuollon tehtävissä toimivia henkilöitä, jotka tehtäviään hoitaessaan voisivat aiheuttaa asiakkaalle tai potilaalle covid-19-tartuntariskin esimerkiksi ollessaan hänen kanssaan samassa tilassa tai huoneessa.

– Nyt tehdyt muutokset ovat erittäin tärkeitä ja turvaavat osaltaan sosiaalihuollon asiakkaiden ja terveydenhuollon potilaiden oikeutta turvallisiin palveluihin. Lisäksi tarvitaan koronapassin käyttöönoton mahdollistaminen myös muilla työpaikoilla ja sen valmistelua tulee kiirehtiä mahdollisimman pikaisesti, Rytkönen-Sandberg toteaa.

Laki ehdotetaan tulevan voimaan mahdollisimman pian ja olemaan voimassa 31.12.2022 saakka. Sääntelyssä on kuukauden siirtymäaika sen voimaantulosta, jotta työnantajat ehtivät varmistua henkilöstön suojan riittävyydestä ja ryhtyä mahdollisesti tarvittaviin muihin toimenpiteisiin ja rokottamaton henkilökunta voi tarvittaessa aloittaa rokotesuojan hankkimisen.