Isältä tyttärelle, tyttäreltä pojalle
AM Sairola Oy:n toimitusjohtaja Anna Sairola viihtyy infra-alalla. Säät ja suhdanteet tuottavat päänvaivaa, mutta palkintona on työskentely kauniissa itäuusmaalaisessa maalaismaisemassa.
Lunta tuiskuaa ja maisema on harmaa. Mutta laitapa silmät kiinni ja anna ajatuksen kaartaa kauas kesään. Peltojen takana välkkyy sinisenä kaunis Kanteleenjärvi, ja puiden välistä pilkottaa punainen rantasaunan piippu. Saunalla on oma lampikin, jonne pulahtaa. Näitä mielikuvia pukkilalainen infra-alan yrittäjä Anna Sairola vaalii sydämessään keskitalven lumimyräköiden keskellä, kun hän lähtee yösydännä auraamaan lumia. Sairola asuu ja pyörittää yritystään lapsuudenkodissaan, 50-luvulla rakennetussa tuhdissa tiilitalossa, joka ei tuulisella mäellä pienistä hätkähdä.
-Pukkila on hyvä paikka asua ja yrittää, vaikka täällä on vain vähän yli 1800 asukasta. Yritykseni toiminta-alue on kuitenkin laaja. Pukkilan lisäksi teemme töitä muun muassa Porvoossa, Myrskylässä, Mäntsälässä ja Loviisassa, Sairola luettelee.
Sairolan yrityksen toimialaan kuuluvat maanrakennus, rakennus-, saneeraus- ja metallityöt, tienhoito, sora-, murska- ja multatoimitukset, kiinteistönhuollot ja pihatyöt. Yritys on ollut mukana rakentamassa tuulivoimalaa ja kasaamassa leikkitelineitä lapsille. On tärkeää pystyä moneen. Mutta nyt painaa päälle harvinaisen luminen talvi. Se tarkoittaa sitä, että työtä tehdään öisin.
-Olen tehnyt lumitöitä Porvoon kaupungille. Lumityöt tehdään silloin, kun ihmiset eivät ole vielä lähteneet liikenteeseen. Eli öisin. Näin on pakko toimia, vaikka jotkut valittavat auraamisen äänistä, Sairola toteaa.
Kun ihmiset sitten lähtevät liikkeelle auratuille kaduille, kömpii Sairola aamupäivällä hetkeksi nukkumaan.
-Keväällä kyllä jo väsyttää, hän naurahtaa.
Monenlaista rompetta
Sairola oli pienen Otto-pojan tuore äiti, kun hän vuonna 2005 perusti isänsä jalanjäljissä oman maansiirtoalan yrityksen, tuolloin vielä toiminimellä toimivan Tmi Sairolan. Sairola lunasti itselleen vanhempiensa kantatilan, koska tilalla on sopivasti lääniä ja sivurakennuksia ”romuja” varten. Hänelle alan yrittäjyys oli oikeastaan itsestäänselvyys.
-Olinhan kulkenut isukin mukana jo lapsena alan töissä, Sairola hymyilee.
Yrittäjänä hän kuitenkin aloitti nollasta, ja investoi alkuun ensimmäiseen ”romuunsa” eli Willeen, joka on edelleen käyttökunnossa. Rakas vanha Sisukin nököttää pihamaalla. Käytössä Sairolalla on myös pari muuta kuorma-autoa, pyöräkuormaajia, pari kiinteistötraktoria sekä Robocut-laite. Ja tietenkin niihin kuuluvia työlaitteita.
-Ei tällä alalla riitä se, että vasara pysyy kädessä, Sairola huomauttaa.
No, pysyykö hänellä vasara kädessä? Onnistuuko laitteiden korjaaminen? Miltä tuntuu olla miehisellä alalla naisyrittäjä? Pukkilan Yrittäjät ry palkitsi Sairolan vuoden yrittäjänä vuonna 2021. Se tuntui kivalta.
-Osaan korjata kaikenlaista. Kun aloitin vuonna 2005, naisia oli yrittäjinä alalla vain vähän. Nykyään naisia on paljon, mikä on todella hienoa, Sairola hymyilee.
Jatkuvaa innovointia
Yrittäjän ensimmäiset vuodet olivat hyvin kiireisiä, sillä asiakaskuntaa oli jo valmiiksi. Vuonna 2012 Sairola muutti yrityksensä osakeyhtiöksi. Hän kertoo oppineensa yrittäjyydestä paljon vuosien varrella, välillä kantapään kautta. Ulkona työskentelevänä hän on saanut nähdä myös sen, miten ailahtelevaa on infra-alan yrittäjän arki. Vuodet eivät ole veljeksiä, eivätkä edes viikot. Lunta tulee paljon tai ei ollenkaan. Kesät ovat sateisia tai aurinkoisia.
-Saa nukkua käsi ulkona, kuten sanotaan, Sairola naurahtaa.
Ja suhdannevaihtelut ne vasta ravisuttavatkin yrittäjän elämää. Näkymät ainakin rakennustöiden osalta ovat suoraan sanottuna surkeat. Vaikka rakennusala herää yleensä maalis-huhtikuussa, nyt näyttää sekin heikolta.
-Kun aloitin yrittäjänä, hyvin käyntiin lähteneen alun jälkeen tuli hiljainen vaihe vuoden 2008 taantuman paikkeilla. Korona-aika vaikutti todella paljon, samoin sähkön kallistuminen. Ihmiset, yritykset ja kunnat ovat varuillaan, ja elävät säästöliekillä, Sairola sanoo.
Koska koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää, Sairola panostaa jatkuvasti yrityksensä kehittämiseen ja innovaatioihin. Pitää jalostaa osaamistaan ja työvälineiden käyttöä, kuten hän tilannetta kuvailee. Sairola työllistää suoraan kolme työntekijää, ja hänellä on kattava alihankintaverkosto. Palkat on maksettava, tuli sitten lunta tai ei. Töitä pitäisi olla tasaisesti.
-Onneksi minulla on maailman parhaat työntekijät, hän kiittää.
Suuri ilonaihe on oma Otto-poika, joka palasi juuri armeijasta mukanaan alalle tärkeitä ajokortteja. Otto tuo uutta kipinää äidin työarkeen. Poika näyttääkin tulevan kovaa vauhtia alalle. Sairola on siitä iloinen ja ylpeä. Hän toivottaa poikansa ilomielin mukaan yrittäjäksi.
-Kun Otto oli pieni, hän nukkui usein Sisun nokassa. Kai tämä sitten kulkee sukupolvelta toiselle ja kolmannellekin, Sairola hymyilee.
Teksti ja kuva: Reija Kokkola
