Jari Haapamäki seurasi avuttomana sivusta, kun maitotilan lehmiä alkoi mystisesti kaatua – Nyt hän taistelee korvauksista: ”Ei minun kuulu kärsiä”

Maitotilaa Sastamalassa pyörittävä Jari Haapamäki, 49, tietää, miltä tuntuu menettää äkillisesti 24 lypsylehmää.

Haapamäki pyörittää keskikokoista maitotilaa Sastamalassa. Hän tarttui tilan ohjaksiin vuonna 1995, jolloin omistus siirtyi vanhemmilta pojalle. Isä ja äiti ovat edelleen mukana tilan toiminnassa.

Vuoden 2024 tammikuussa Haapamäen tilan lehmistä 24 kuoli kahdessa viikossa. Tapahtumat alkoivat vyöryä eteenpäin 9. tammikuuta. Tapauksesta kertoi aikaisemmin Aamulehti.

– Se tuli totaalisena yllätyksenä. Olimme syöttäneet eläimille säilörehua ja kyseinen rehuerä oli käytetty noin puoliksi, kun lehmille alkoi ilmetä ihmeellisiä oireita, sastamalalainen kertoo Yrittajat.fille.

Tilan eläimillä todettiin hermostollisia oireita, jotka aiheuttivat muun raajojen vapinaa. Osalla lehmistä tuli valkoista vaahtoa suusta. Kesti vain pari päivää, kun ensimmäiset lehmät kuolivat.

– Toiset menivät nopeammin kuin toiset, jotkut kituivat, jolloin ne piti lopettaa. Mitään lääkettä ei ollut, yrittäjä kuvailee.

Haapamäen tilalla on noin 42 hehtaaria viljeltyä peltoa ja kuutisenkymmentä maitolehmää. Kyseessä on Suomen mittakaavassa keskikokoinen maitotila.

Syy selvisi

Ensin kuolemia luultiin magnesiumhalvaukseksi. Ruokaviraston tekemissä ruumiinavauksissa eläinten maksasta löytyi botuliinimyrkkyä eli botuliinitoksiinia.

Botuliini on erittäin vahva hermomyrkky, jonka pienikin annos on yleensä tappava. Mutta miten se oli päätynyt lehmien elimistöön?

Haapamälle syy selvisi verrattain nopeasti: Myrkyn alkuperä paikannettiin ostopalveluna tehtyyn rehuun. Siitä vastasi koneurakoitsija, joka keräsi rehun Haapamäen omalta pellolta.

– Rehu kerätään pellosta isolla tarkkuussilppurilla. Silppurin sekaan oli päätynyt jonkin eläimen, kuten peuran raato. Kun rehuun lisätään säilöntäainetta, se alkaa käymään ja tuottaa myrkyllistä kaasua.

Myrkyllistä rehua syöneiden lehmien ensimmäisistä oireista kului seitsemän viikkoa, kun viimeiset eläimet saivat oireita. Kaikki niistä eivät kuitenkaan menehtyneet.

– Neljä eläintä selvisi kuin ihmeen kautta. Ne ovat edelleen karjassa. En tiedä, olivatko eläimet saaneet myrkkyä niin vähän, että niiden yleiskunto kesti taistelun sitä vastaan, Haapamäki sanoo.

Viime tipassa Haapamäki sai apua alan yritykseltä, joka toimitti eläimille jauhemaista ainetta, joka edesauttoi lehmien paranemista.

– Ilman sitä kuolleiden eläimien määrä olisi noussut, yrittäjä sanoo.

”Nyt selvitellään, kuka korvaa. Minulla on kirjalliset dokumentit kuluista.”

Jari Haapamäki, yrittäjä

Taistelu korvauksista

Kuolemantapausten jälkeen puolueetonta asiantuntijapalvelua tarjoama ProAgria selvitti Haapamäen kärsimät rahalliset menetykset. Niiden arvo nousi 75 500 euroon.

Vakuutusyhtiö on tähän mennessä korvannut yrittäjälle 25 000 euroa. Kyseinen summa on korvattu rehun tehneen yrittäjän vastuuvakuutuksesta.

– Nyt selvitellään, kuka korvaa. Minulla on kirjalliset dokumentit kuluista.

Haapamäen piti muun muassa hävittää 211 kuutiota myrkyllistä säilörehua, jonka tonnihinta ilman arvonlisäveroa on 60 euroa. Lisäkuluja aiheutui raatokuljetuksista ja 19 lehmän ostamisesta tilalle kuolleiden tilalle. Rahaa upposi myös rehusta tehtyihin analyyseihin. Nyt maksajaa ei näytä löytyvän.

– Tämän takia menemme luultavasti käräjille. Ei minun kuulu kärsiä, kun toinen on tuottanut palvelua maksua vastaan, Haapamäki jatkaa.

Riski korostuu isoilla tiloilla

Haapamäen mukaan botuliinimyrkyksen riski on suurempi isoilla tiloilla, koska ne käyttävät isoja koneita rehun keräämiseen.

– Kun pellolla ajetaan 14 metriä leveällä perhosniittokoneella, heinän seassa makaavaa ruhoa ei näe. Pienellä tilalla riski on vähäisempi, koska kalusto on pienempää ja ruhot ehditään havaita ajoissa.

Jatkossa Haapamäki aikoo olla itsekin tarkempi.

– Kevätrehua kerättäessä meinasi mennä rusakon raatoja sekaan, mutta huomasimme ne ajoissa. Tämä tapaus opetti sen, että huolellinen pitää olla.