Liutun tupa
22.12.2021 klo 21:13
Uutinen

Joulukeidas Teiskon Viitapohjan tien varrella

Ensin Ruotulan golfkentän ohi, sitten nelikaistaista tietä Tasanteen halki Näsijärveä ihaillen: Hakusessa on joulun tunnelma. Harmaat pilvet matelevat alhaalla, liki mäntyjen latvoissa. Väylä kapenee – tullaan Ruoveden tielle. Mitä enemmän maaseutumaiseksi maisema muuttuu, sitä enemmän mieleen kumpuaa kauan sitten opittu ja koettu joulun olemus. Kyltti ”Viitapohja” ohjaa kulkijan jouluiselle tielle, sellaiselle kuin ne Suomessa ennen olivat. Mäkisiä, mutkaisia, sorapintaisia ja kauniita. Vielä kerran väylä kapenee; musta kyltti ”Liutun maalaistalo” johtaa kapealle tielle, joka näöllään ja olemuksellaan kertoo tulijalle maaseudun, joulun ja vanhan kulttuurin tarinaa. Kohta näkyy rakennuksia, jotka on valaistu keskelle hämärtyvää iltapäivää odottamaan talvipäivän seisausta ja joulua.

Liuttu Hanna-emäntä
HENNA-EMÄNTÄ OTTAA vieraat vastaan.

Heikki Liutun hevoset

Teiskon kirkon hevospuomissa oli aikanaan varhain jouluaamuna melkoinen rivi hevosia. Yksi komeimmista ja nopeimmista oli usein Heikki Liutun, yli pitäjien tunnetun hevosmiehen, ajopeli kirkkorekineen. Jo aamuyön tunteina oli valmistauduttu noin peninkulman kirkkomatkaan Teiskon pyhäkköön. Väki rekeen vällyjen alle ja matkaan. Moni aisakello soi Viitapohjan tiellä entisinä jouluaamuina, monet ohjakset kiristettiin ja läimäistiin ruunan kylkiin, kun naapuri pyrki ohi. Kun paremmuus oli ratkaistu ja päästiin perille, sai juoksija loimen ylleen ja tukon heiniä eteensä. Reestä noussut kirkkoväki verrytteli jalkojaan ja siirtyi pimeästä talviyöstä kirkon kymmenien kynttilöiden ja valojen loistoon kuulemaan joulun sanaa. Kello oli kuusi.

Liutun tupa ja takka
TULI RÄISKYY leivinuunissa.

Heikki Liutun (1860 – 1940) tallissa oli erinomaisia hevosia. Niillä hän kilpaili Tampereella ja ympäristökunnissa, menipä joskus kauemmaksikin ja voitti mm. Jyväskylässä ja Helsingissä, jossa hänen kerrotaan saaneen 400 markkaa voittorahaa. Se olisi tämän päivän rahana noin 2100 euroa.

Teiskossakin järjestettiin kilpa-ajoja. Aamulehti kertoi 11.4.1883:

”Kilpailuun otti osaa 16 hevosta, oriita, tammoja ja walakoita…kiitoslauseen sai talollinen Heikki Liuttu oriistaan pikaisesta juoksusta. Lopuksi perustettiin hewosystävien yhtiö Teiskossa. Warsinaisiksi jäseniksi ilmoittautui 19 henkilöä. Toimitus päättyi eläköön-huudolla.”

Liutun tupa. kuusi
PIAN LAHJAT ilmestyvät kuusen alle.

Joulun taloksi

Liutun maalaistalon omistajasuvun seitsemättä sukupolvea edustava Henna Laurikainen – Helenius teki päärakennuksesta joulun talon. Hennan suku on pitänyt tilaa vuodesta 1814 saakka. Opiskeltuaan ensin ammatin Tampereella, hän ryhtyi 2000-luvun alkupuolella tehdyn sukupolven vaihdoksen jälkeen joulutalon emännäksi. Niihin saakka toiminut pitopalvelutoiminta sai jäädä; leipomista ja muuta työtä riitti ilman sitäkin.

Vanhaan, hienoon päärakennukseen sisustettiin vähitellen vierailijoille visiittikeidas. Suuri pirtti kalustettiin joulutuvaksi – pääsiäisen aikaan sitä koristavat narsissit – keittiötiskiltä saa mukaansa jouluiseen pöytään hyvät kahvit ja emännän itsensä tekemiä monen sortin leivonnaisia. Uunissa räiskyy lämmin tuli ja kymmenet kynttilät kertovat tulevasta suuresta juhlasta. Koko suuri pirtti viestittää tulijalle vaikuttavaa historiaa niiltä ajoilta, jolloin hyvät hevoset olivat talon ylpeys ja yli kolmannes suomalaisista sai elinkeinonsa alkutuotannosta.

Aamulehti Heikki Liuttu lehti-ilmoitus
Aamulehti Heikki Liuttu lehti-ilmoitus
AAMULEHTI 22.2.1895: Heikki Liuttu ajoi kilpaa Helsingissä asti.

Pirtin seinältä vieraitten touhuja katselevat Heikki ja Auroora Liuttu. Toisella seinällä on isännän saamia kunniakirjoja hevosurheilusta. Vanhat lattialankut kertovat talon parisataavuotisesta taipaleesta. Vieraan on hyvä olla ja nauttia joulun täyttäessä ajatukset.

Kun kuppi on tyhjä ja suu pyyhitty, voidaan siirtyä talon muihin huoneisiin, joihin Henna-emäntä on kerännyt vintage- ja sisustustavaroita koti- ja ulkomailta samoin kuin Liutun maalaistalon omia tuotteita ja emännän itsensä tekemiä taitavia käsityöluomuksia.

Liutun tupa ja aasit
AASIT ALPO (vas.) ja Kerttu muistuttavat kävijöitä joulun historiasta.

Eläimet ja aittamuseo

Joulun ajan vieraskäyntien yllätys on aasipariskunta Alpo ja Kerttu, jotka ihmettelevät pihapiirin elämää tyytyväisinä ulkoilukarsinassaan. ”Ynnä härkäin ja aasein kanssa” tulee väkisinkin mieleen Tiernapojista kun nämä historiasta ja kedon tallista kuuluisat eläimet tulevat adventtiaikaan uteliaina aidan viereen katsomaan, keitä on tullut joulutaloon. Harmaan Alpo-aasin selässä on koko selän mittainen musta keskiviiva ja lapojen kohdalla poikittainen linja. Ne muodostavat ristin. Tarinan mukaan risti on edelleen merkkinä siitä, että aasi kantoi Marian Betlehemiin Josefin taluttaessa sitä. Matka oli suunnilleen sama kuin meillä Tampereelta Hämeenlinnaan.

Alpon ja Kertun lisäksi kanatkin ulkoilevat aina välillä samassa tarhassa. Kesävieraiksi tulee lampaita. Pihan aittamuseoon kannattaa myös vilkaista, vallankin jos ei ole menneen ajan maatalouden tuntija. Museossa on hauska arvailla, mitä milläkin välineellä on aikanaan tehty. Tulee ainakin selväksi, mikä on separaattori. Esineet ovat Liutun vanhoja työvälineitä.

Tie Liutun tuvalle
VOIKO JOULUINEN tie olla kauniimpi?

Koulu ja kauppa

Henna Laurikainen-Heleniuksen emännöimällä joulun talolla on vankka historia. Heikki ja Auroora Liuttu pitivät rakennuksessa kauppaa kolmisenkymmentä vuotta 1800-luvun loppupuolelta alkaen. Isäntä toimi tavaranhankkijana, ja emäntä hoiteli kauppiaan tehtäviä.

Uutta Pohtolan koulua suunniteltaessa löytyi väliaikaiseksi koulun paikaksi Liuttu. Isäntäpari vuokrasi viereisen pytinkirakennuksen koulukäyttöön viideksi vuodeksi:

”Vuokraamme pytinkirakennuksen kokonaisesti, jossa on 7 lämmintä huanetta, porstua ja kuisti käytettäväksi viiden vuoden ajaksi tässä piirissä kansakouluna lukein elokuun 1 tä päivästä 1902. Ulkohuaneiksi 1 puadi ja pienempi pää liiteristä ja osa yhteishuaneeseen.”

Teiskon kunta rakensi sittemmin Pohtolan koulun, joka toimi omissa tiloissaan aina vuoteen 1969 asti.

Käsityö Liutun tupa
MADE IN Teisko. Emäntä on käden taitaja.

Kaksi päärakennusta

Monien maaatilojen ja varsinkin kartanoiden pihapiirisssä on kaksi päärakennusta, niin Liutullakin: parisataavuotias talo joulupirtteineen ja kauppoineen sekä hieman nuorempi pytinkirakennus, jonka suojiin lähiseudun lapset aikanaan kokoontuivat opintielle.

Tämän päivän pytinkirakennuksessa, aivan joulutalon vieressä, asuu nykyinen isäntäperhe, joulutalon emäntä sekä hänen yrittäjämiehensä Timo Helenius sekä kahdeksanvuotias tytär Adalmiina, joka käy Kämmenniemen alakoulua.

Liuttu on edelleen maatila, jonka peltojen luomukaurasta saadun puuron mukana vieras voi vielä kotonaankin loihtia mielikuviinsa maalaisjoulun hengen. Maa- ja metsätalouden lisäksi niin isännällä kuin emännälläkin on oma yritys hoidettavana. Joskus vuorokauden tunnit eivät tahdo riittää, mutta sitähän me joulu- tai muut vieraat emme huomaa, kun saamme etuoikeuden nauttia paluusta oman lapsuutemme muistoihin ja Liutun pihasta lähtiessämme viedä joulun mukanamme kotiin.

Fakta

LIUTUN MAALAISTALO ON AVOINNA VIIKONLOPPUISIN, PÄÄSIÄISEN JA JOULUN AIKAAN SEKÄ KESÄLLÄ.
Tarkista aukioloajat kotisivuilta.

  • Kahvila
  • Eläimiä
  • Myymälöitä
  • Työkalumuseo

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 14.12.2021

Juhani Vahtokari
Avaa pop-up -ikkuna