Kaksi yrittäjää kertoo: Myös konkurssista voi selvitä – ”Koronakriisissäkin kannattaa muistaa, ettei tämä ole kenenkään syy”

Velallinen, joka ei kykene vastaamaan veloistaan, voidaan asettaa konkurssiin. Konkurssi on velallisen kaikkia velkoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely, jossa velallisen omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun.

Näin kertoo verkkosivuillaan konkurssiasiamiehen toimisto. Yksinkertaisesti näin onkin, mutta konkurssin läpikäynyt yrittäjä tietää, että prosessiin liittyy paljon muutakin.

Kokkolalainen venevalmistaja, Nord Star -perheyrityksen toimitusjohtaja Olli Lindkvist teki konkurssin 1990-luvulla. Konkurssi oli turha.

– Yrityksellä meni tuolloin hyvin. Meillä ei ollut maksamattomia laskuja, mutta uusi tehdas oli taattu valuuttalainoilla pankin neuvojen mukaan. Kun markkaa kellutettiin ja devalvoitiin, yrityksen velat tuplaantuivat. Lisäksi tulivat 15–18 prosentin korot. Pankki pyysi velkojen takaukseksi lisää vakuuksia. Ihmettelimme tätä, mutta pankki totesi, että se saa pankkitukea, jos hakee meidät konkurssiin. Tuolloin pankit käyttäytyivät, miten halusivat, Lindkvist kertoo.

Hänen mukaansa yritys olisi saatu pelastettua normaalilla maksujärjestelyllä. Vastaavia tapauksia oli Lindkvistin mukaan tuolloin tuhansia.

Yrittäjän uusi mahdollisuus -ajattelu on nousussa

Se, että velallisen omaisuus käytetään konkurssivelan maksuun ja tämä menettää määräysvallan omaisuuteensa, konkretisoitui Lindkvistin kohdalla autoon.

– Konkurssissa työsuhdeauton avaimet jäivät työpöydälle. Kävelin 10 kilometrin matkan räntäsateessa tehtaalta kotiin. Sen jälkeen en saanut mitään omaa, en edes pankkikorttia. Minun pelastukseni oli se, että vaimo oli kemianteollisuuden palveluksessa johtotehtävissä. Näin perhe sai ruokaa, sillä reilut viisi vuotta kaikki, mitä minä tienasin, meni velkojen maksuun, hän kertoo.

Useat yrittäjät joutuivat velkavankeuteen, eivätkä päässeet uuteen nousuun. Sittemmin velkajärjestelylakia ja linjauksia konkurssin suhteen on muutettu. 1990-luvun lamassa konkurssin tehneet eivät elä velkavankeudessa loppuelämäänsä, vaan vanhentumislain mukaan he pääsevät veloista vapaaksi viimeistään vuonna 2021.

– Yrittäjän uusi mahdollisuus -ajattelu on nousussa. Prosessia halutaan nopeuttaa, jotta ihmiset pääsisivät eteenpäin. Ihmisillä voi olla pinttyneitä mielikuvia epäonnistumisesta. Lainsäädännöllä voidaan tukea ja kannustaa ihmisiä yrittämään, Toivonen sanoo.

Konkurssi voi olla myös paras vaihtoehto yrittäjälle, jos yritys ei ole elinvoimainen.

– Ei kannata ottaa lisää lainaa eikä varsinkaan pikavippiä. Ongelmia ei kannata päästää liian pitkälle. Tunnuslukuja, kuten liikevaihtoa, tulosta ja tasetta, täytyy seurata ja ottaa hyvä tilitoimisto kumppaniksi. Kirjanpitäjälle ei voi kuitenkaan ulkoistaa yrityksen tilanteen seurantaa. Yrittäjän täytyy itse tietää, missä mennään, Toivonen toteaa.

Osa ystävistä katosi

Koronakriisissä yrittäjät ovat saaneet tukea niin järjestön sisältä kuin ulkoakin.

Lindkvist on Kokkolan yrittäjien puheenjohtaja, ja yhdistyksellä on korona-aikana ollut kriisiryhmä sekä apua monesta lähteestä.

Lindkvistin konkurssin aikaan tukea ei saanut mistään.

– Osa ystävistä katosi, mutta osa pysyi, ja muutamiin tukeuduin. Myös kristillinen vakaumukseni auttoi. Pääsin velkasaneeraukseen, mikä auttoi talouden suhteen, Lindkvist kertoo.

Selviytymistaistelua viimeiseen saakka

Paremmasta suunnasta huolimatta konkurssi on vaikea asia yrittäjälle. Suonenjokelainen ravintola-alan yrittäjä Minna Kaasalainen on toiminut ravintola-alan yrittäjänä 25 vuotta. Hänen yrityksensä meni konkurssiin vuonna 2015.

– Minulla oli kaksi ravintolaa. Jos olisi ollut vain pitopalvelu, ei olisi ollut mitään hätää, mutta oli myös ruokaravintola. Yhteensä oli liian paljon toimintaa, väärä sijainti ja liikaa optimismia, Kaasalainen summaa.

Hän haki yrityksensä konkurssiin itse.

– Olin tehnyt kuukausia töitä terveyteni uhalla. Lopulta väsymys vei voiton syksyllä 2015 vuoden taistelun jälkeen, Kaasalainen kertoo.

Konkurssissa velallisen täytyy selvittää asianajajan kanssa, että hän ei ole toiminut epärehellisesti. Vielä asianajajan toimistolla Kaasalainen halusi nähdä velkalistan, josko sittenkin selviäisi veloistaan.

– Se oli hullua, mutta viimeiseen asti yritin selvitä, Kaasalainen kertoo.

Painajaiset oman pään sisällä

Niin Kaasalainen kuin Lindkvistkin haluavat auttaa muita yrittäjiä ja luoda uskoa synkkyyden hetkellä. Elämä jatkuu konkurssin jälkeen.

– On pelottanut ja mietityttänyt moni asia. Olen kokenut olevani epäonnistunut ja sättinyt itseäni, että miksi tein typeryyksiä. Onni on, että kaverit eivät välitä ja ovat pysyneet rinnalla. En ole myöskään menettänyt mitään omaisuutta, kuten taloa, hän sanoo.

– Usein asiat ovat paremmin kuin luulee ja suurimmat painajaiset löytyvät oman pään sisältä.

Molemmat yrittäjät ovat jatkaneet yrittäjinä. Lindkvist on sittemmin kokenut myös finanssikriisin jälkeisen romahduksen. Kaaslainen pyörittää lounasravintolaa ja kehittää vegaanista pehmistä.

– Yrittäjän täytyy jaksaa yrittää, Lindkvist sanoo.

Lindkvist kehottaa varautumaan kriiseihin etukäteen mahdollisimman hyvin. Kassasta täytyy pitää huolta. Myös vaikeat ratakisut, kuten irtisanomiset ja leikkaukset kuuluvat kriisiaikoihin. Jos yrittäjä ei niitä tee, velkojat tekevät.

– Koronakriisissäkin kannattaa edetä pää kylmänä ja muistaa, ettei tämä ole kenenkään syy. Syyllisyyttä ei siis kannata potea, Lindkvist toteaa.

Juttu on julkaistu Yrittäjä Plus -lehden numerossa 04/2020

Elina Hakola

elina.hakola (at) yrittajat.fi