Kalabisneksellä rikastunut Veijo Hukkanen oli jo lähellä laittaa nimensä kauppakirjaan: ”Onneksi ei myyty”

Yrittäjä ja hallituksen puheenjohtaja Veijo Hukkanen, 75, istuu Kalaneuvos Oy:n Sastamalan pääkonttorin ylimmän kerroksen kokoushuoneessa, jonka ikkunasta avautuu upea peltomaisema. Ympärillä olevat pellot ja metsät, kaikkiaan noin 130 hehtaaria, ovat Hukkasen omistuksessa. 

Noin sadan metrin päässä seisoo yrittäjän lapsuudenkoti, jossa myös hänen omat lapsensa ovat kasvaneet. Samassa talossa Hukkanen asuu edelleen.  

– Ostin tilan isältäni vuonna 1970, kun olin palannut armeijasta. Äitini on kotoisin viiden kilometrin päästä vielä isommalta tilalta. 

Kalaneuvos on kasvanut yli 130 miljoonan liikevaihtoa tekeväksi konserniksi, jolla on toimintaa Suomen lisäksi Ruotsissa ja Virossa. Se ostaa kalaa muun muassa Irlannista ja Kanadasta. Vientiä tehdään noin 12 miljoonalla eurolla vuodessa. 

Hukkasesta ei pitänyt tulla kalakauppiasta, sillä hän oli jo valmistelemassa uuden sikalan rakentamista. Sikatalous ei viime kädessä kuitenkaan houkutellut kauppamiestä. 

– Mietin myös broilerien kasvatusta, mutta onneksi en lähtenyt siihen. Näin, että kalataloudessa rahaa liikkuu monikymmenkertaisesti maatalouteen verrattuna. 

Suomalaisessa maatalousyrittäjyydessä ei ollut kehumista 1970-luvulla. Maanviljelijät ostivat uudet traktorinsa metsätalouden tuloilla. Viljelijöitä rassasi etenkin korkea, yli 10 prosentin inflaatio. 

Tilallisen poikana Hukkanen oli tottunut kovaan työntekoon. Koko valveillaoloaika paiskittiin töitä. 

– Siinä sivussa tehtiin yhdeksän lasta. Vaimo ei ole pitänyt yhtäkään äitiyslomaa, ja minullakin on yhdeksän isyyslomaa pitämättä, Hukkanen virkkoo. 

Seitsemän lapsista omistaa puolet Nordic Fish -perheyrityksestä, joka on noussut Pohjoismaiden suurimmaksi kalansavustajaksi. Yritys on Suomen ja Ruotsin suurin kirjolohen kasvattaja ja EU-alueen suurin kirjolohen mädin tuottaja. Toinen puoli konsernista on edelleen Veijo Hukkasella ja hänen puolisollaan. 

Lama oli viedä kaiken 

Hukkanen kuvaa itseään yrittäjäksi ja työmieheksi. Hän on tehnyt yrityksessään kaikkia mahdollisia töitä paitsi ”nykyisiä vaikeimpia tietokonejuttuja”, kuten hän itse asian ilmaisee. Yrityksen alkuaikoina hän osti, myi ja savusti kalaa ja jakeli sen itse. Ensimmäisen vuoden liikevaihdon hän muistaa edelleen, se oli 360 000 markkaa. Toisena vuonna summa nousi jo 600 000 markkaan. 

– Silloin ajattelin, että jos pääsisimme miljoonan liikevaihtoon, niin kaikki olisi auvoista. 

Onko nyt siis auvoista? Kysymykseen vastaa Toni Hukkanen, 50, yksi Veijon pojista, joka on Nordic Fishin toimitusjohtaja. 

– On päivänselvä asia, että yritystoiminnassa ainoastaan nollien määrä muuttuu. Samalla kun henkilöstömäärä ja liikevaihto kasvavat, myös murheiden määrä kasvaa. Suomessa yksi suurimmista ongelmista tänä päivänä on kuluttajien heikko ostovoima, joka heijastuu kaikkeen. Kuluttajat tinkivät helposti kalan ostamisesta, koska se ei ole edullisimmasta päästä, hän sanoo. 

Nuorempi Hukkanen on ollut pienestä pitäen mukana perheyrityksessä. Hänen palattuaan Englannista opiskelemasta vuoden 1998 keväällä, opintojen jatkaminen ei innostanut. 

– Tulin yritykseen hommiin enkä syksyllä mennyt enää kouluun. Minua veti perheyrityksessä se, että pääsin ostamaan ja myymään. Se oli mukavaa puuhaa. 

Laman jälkeiset vuodet olivat perheyritykselle vaikeita. Veijo Hukkaselle raskainta aikaa oli vuosi 1995, jolloin ulosotto vei kaiken. 

– Vaatteet jäivät päälle, siinä kaikki. Silloin oli usko koetuksella. 

Kaksi Hukkasen Uudessakaupungissa toiminutta yritystä, Fish King ja Fennofish, ajautuivat konkurssiin. Niistä velkaa jäi 2,5 miljoonaa markkaa ja valuuttaluotoista miljoona. Puolet vuonna 1988 tehtyihin investointeihin otetusta velasta oli maksamatta. 

– Olin ostanut yhden konkurssiin menneen yrityksen, jota emme saaneet käyntiin. Silloin opin, ettei huonoja yrityksiä kannata ostaa. Niiden myötä liiketoiminta menee entistä pahemmin perseelleen. Sen jälkeen olemme ostaneet vain hyviä yrityksiä ja tehneet niistä vielä parempia, Hukkanen kertoo. 

Neljän vuoden kurimuksen jälkeen Hukkaselle alkoi valjeta, että yritys selviää. Varsinainen nousu alkoi kuitenkin vasta vuonna 2003. 

– En edes muista, miten onnistuin saamaan vaaditun rahamäärän, jolla osakepääoma saatiin nostettua plussalle. Siitä lähtien nousu on ollut aika kovaa. 

Niin kovaa, että aika ajoin pääomasijoittajat ovat kolkutelleet ovea ostoaikeissa. Kerran oltiin jo lähellä allekirjoittamista. 

– Käytiin kinaa enää parista miljoonasta. Onneksi ei myyty. Sijoitusyhtiö kehui nostavansa yrityksemme liikevaihdon sataan miljoonaan. Olemme itse nostaneet sen 130 miljoonaan ihan ilman konsulttien apua. 

Sittenkin kalankasvattajaksi 

Toni Hukkanen ei ole 2000-luvun jälkeen miettinyt tekevänsä mitään muuta kuin perheyhtiön töitä. Hiljalleen hän pääsi osalliseksi isoista kaupoista, mitkä antoivat lisävirtaa nuorelle miehelle. Tonilla oli myös etu puolellaan, sillä juuri kukaan muu Kalaneuvoksella ei osannut puhua englantia. Sen takia kaikki tuontiostot olivat hänen heiniään: Muun muassa Kanadasta ostettiin siikaa ja Irlannista makrillia. Samoihin aikoihin alettiin tuoda lohta Norjasta. 

Vuonna 1999 Kalaneuvos oli Suomen suurin savusilakan valmistaja. Tilanne muuttui kuitenkin äkisti kuin veitsellä leikaten. 

– Vuonna 2001 savusilakkaa ei tehty enää ollenkaan, kun Norjan lohi otti niin ison roolin markkinoilla. Voi sanoa, että 90-luvun loppu oli kala-alalla valtavaa murrosta. Ne, jotka juoksivat nopeammin tai puhuivat enemmän kuin muut, omasivat hyvän sauman kasvaa, Toni Hukkanen muistelee. 

Molemmat Hukkaset ovat nyt sitä mieltä, että oli rohkea teko luopua silakan savustamisesta ja lähteä ”uuteen aaltoon” lohikauppaan. 

– Suomen rannikolla oli silloin useita silakan savustamoja, joiden tarina loppui 2000-luvun alussa. Edelleen on joitakin pajoja, jotka eivät ole kasvaneet mihinkään. Savusilakan syöjät menivät hautaan, eivätkä nuoret halua perata savusilakkaa, vaikka hyvä kala onkin, Veijo Hukkanen perustelee. 

Vuonna 2014 isä ja poika matkasivat molemmat Kiinaan, tosin eri aikaan ja eri kalamessuille. Ennen messuja omistajat olivat olleet vakaasti sitä mieltä, ettei yritys ala koskaan kasvattamaan kalaa itse. Messuilla he tapasivat norjalaisen lohenkasvattajan, joka sai muuttamaan tämän käsityksen. 

– Jostain kumman syystä isä ja minä näimme molemmat, että raaka-aineesta kannattaa pitää kiinni, Toni kertoo. 

Seuraavana vuonna Kalaneuvos osti Suomen ja Ruotsin siihen aikaan suurimman kalankasvatuskonsernin Taimen Oy:n, jolla oli toimintaa myös Ruotsissa. Kaupat eivät loppuneet tähän, sillä sen jälkeen Hukkasten perheyritys on hankkinut itselleen vielä kolme muuta kalankasvattamoa. 

Maanviljelyä, golfia ja sijoittamista 

Nordic Fishin liikevaihto tulee tänä vuonna nousemaan volyymien kasvun seurauksena. Syynä on hintojen lasku. Tilanne on kääntynyt osin päälaelleen, sillä aikaisemmin yrityksen liikevaihtoa pitivät yllä korkeat hinnat. 

– Vuosi 2026 tulee olemaan meille paljon parempi kuin vuosi 2025. Yrityksessä on hyvä tekemisen meininki ja henki päällä, Toni Hukkanen sanoo. 

Mielialaa on nostanut osaltaan äskettäin saatu kansainvälinen Seafood Excellence Global -kilpailun voitto yrityksen uusimmalla innovaatiolla, kirjolohipekonilla. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun suomalainen elintarviketuote palkittiin arvostetussa kilpailussa. 

Hukkasten kalakonserni työllistää tällä hetkellä noin 300 henkilöä kuudessa eri yrityksessä. Sastamalan pääkonttorissa henkilökunnalle tarjotaan ilmainen kalalounas. Hukkasten mukaan kukaan ei ainakaan vielä ole kertonut kyllästyneensä. Äskettäin yksi työntekijä kertoi lääkärin ihmetelleen, mitä veriarvoille on tapahtunut. Työntekijä vastasi aloittaneensa työt Hukkasilla. 

Veijo on hiljalleen vetäytymässä perheyrityksestä. Hän toimii toistaiseksi hallituksen puheenjohtajana. Suurimman osan ajasta hän keskittyy sijoituksiin ja harrastamaan maanviljelyä, golfia ja viettämään aikaa vapaa-ajan asunnolla muun muassa kirjan ääressä. Maanviljely vie aikaa keväisin ja syksyisin. Menestyksestä hän on palkinnut itsensä Bentleyllä. Onnistumisesta kertovat vuosien mittaan saadut useat valtakunnalliset ja paikalliset tunnustukset ja palkinnot. 

– Tulevia sukupolvia varten tätä työtä on tehty. Jotta heillä olis helpompaa. Sellaista perheyrittäjyys on.