Kati Huhtala johtaa kuljetusliikettä isänsä opein – ”Vaikka sinulta menisi kaikki, nimeäsi ja arvokkuuttasi ei voi kukaan koskaan viedä” 

Eletään 1980-luvun alkua, kun pikku-Kati nököttää vanhempiensa ja siskonsa vierellä täysperävaunuyhdistelmän hytissä. Lapset juovat limonadia ja mutustelevat Sirpa-äidin valmistamia eväitä, kun Kalevi-isä ajaa sahatavaralasteja ympäri Suomea. 

– Vietimme ajomatkoilla Suomessa laatuaikaa perheen kanssa. Veimme paljon kuormia esimerkiksi Merikarvian sahalta Mäntyluodon satamaan, Kati Huhtala kertoo. 

Reilun kymmenen vanhana hän sai isältään ensimmäisen työtehtävän. Isä pyysi varaamaan paikan Saksan ja Tanskan väliä seilaavalta lautalta, koska hän ei itse osannut englantia. Tytär tarttui luuriin ja onnistui lauttapaikan varaamisessa. 

Kun Kuljetusliike Kalevi Huhtala Oy perustettiin vuonna 1982, Kati Huhtala oli nelivuotias. 

– Perheemme oli silloin todella köyhä. Ajelimme äidin matkassa autolla pitkin Satakuntaa alennuslippujen perässä. Nuo ajat ovat antaneet työntekooni tärkeää ymmärrystä. 

Vuosikymmenten aikana Porissa sijaitseva yritys kasvoi Kalevi ja Sirpa Huhtalan johdolla merkittäväksi valtakunnalliseksi, massatavarakuljetuksiin keskittyväksi logistiikkatoimijaksi. 

Nykyisin firma vastaa muun muassa Metsä Groupin Kemin tehtaan ja Rauman sahan lähtölogistiikasta. Viime vuonna yrityksen liikevaihto oli 17,9 miljoonaa. 

Kati Huhtala on perheyrityksen toimitusjohtaja, joka tarttui pysyvästi ruoriin, kun Kalevi-isä sairastui vakavasti. 

Rajuja aikoja

Kun Kati Huhtala valmistui ekonomiksi 2000-luvun alussa, hän työskenteli puolentoista vuoden ajan muissa hommissa, mutta veri veti perheyhtiöön. Virallisesti hänet palkattiin yritykseen vuonna 2003. 

– Minulle on aina ollut selvää, että haluan perheyritykseemme töihin. 

Samoihin aikoihin kuljetusliikkeellä oli meneillään erittäin vaikeat ajat. Yritys osti erään konkurssin tehneen kuljetusalan yrityksen, mikä herätti voimakkaita reaktioita monessakin osapuolessa. 

– Se oli hurjaa meininkiä. Isälleni lähetettiin kirjeitä kotiin, ja minuakin uhkailtiin sekä päin naamaa että kirjallisesti. Kun työskentelyni alkuun osui näin raju rykäisy, mikään työssä ei sen jälkeen ole tuntunut erityisen raskaalta. 

Huhtala aloitti isänsä assistenttina, kulki hänen matkassaan kuunteluoppilaana ja teki sitä, mitä käskettiin. Jo aiemmin kesätöissään hän hoiti ulkomaan ajojärjestelyjä kuten autojen ja trailereiden buukkaamista sekä lautta- ja junapaikkojen varaamista. Hän työskenteli myös palkanlaskijana. 

Isän aivoinfarktit

Sittemmin Huhtala oli pitkään yrityksen varatoimitusjohtaja, ja sukupolvenvaihdosta suunniteltiin rauhassa. 

– Peli meni uusiksi, kun isä sai kaksi aivoinfarktia vuonna 2016. Se oli suuri sokki meille kaikille perheenjäsenille. 

Ensimmäinen aivoinfarkti vei isältä puhekyvyn, ja toinen puoli kehosta halvaantui. 

– Jouduimme odottamaan kaksi päivää, kuoleeko hän. 

Järkytyksestä huolimatta Huhtala päätti, että töiden pitää jatkua kuten ennenkin. Hän ryhtyi tekemään myös kaikkia isänsä töitä. 

– Se oli todella rankkaa aikaa. Olin koko ajan vain joko töissä tai sairaalassa isän luona. 

Kati Huhtalalta katosi kertaheitolla tärkein työkaveri, jonka kanssa voisi ratkoa pulmia. 

– Luopumisen tuska tuntui pahalta, koska olimme tehneet niin paljon kaksistaan töitä. 

Kuukauden päästä iski toinen aivoinfarkti. Toipuminen oli hidasta, mutta isä elpyi ja ryhtyi tekemään töitä. Vanhaan työnjakoon ei silti palattu. Virallinen kapulanvaihto tehtiin vuonna 2018, jolloin tyttärestä tuli toimitusjohtaja. 

Naisena kuljetusalalla

Kati Huhtala rakastaa toimitusjohtajan monipuolista toimenkuvaa. 

– Työ on kuin palapeli, joka kootaan joka päivä uusiksi. 

Kun Huhtalalta kysyy, mikä työssä on raskainta, hän ponnistelee keksiäkseen jotakin. 

– Joka päivä tapahtuu jotakin, mikä menee perseelleen, mutta se kuuluu työhön. 

Lopulta hän keksii yhden haasteen: esihenkilönä ja yhtiön omistajana joutuu ristiriitatilanteissa harjoittamaan itsehillintää eri tavalla kuin työntekijänä. 

Kun Huhtalalta tiedustelee, onko hän kohdannut ennakkoluuloja perinteisesti miehisenä pidetyllä alalla, hän vastaa napakasti ”ei”. 

– Minut on otettu joka pöydässä ilolla vastaan. 

Sen sijaan Huhtala arvioi, että hänen sukupuolellaan on myönteisiä vaikutuksia, koska entistä useampi nainen hakeutuu heidän yritykseensä kuljettajaksi. Toimitusjohtaja pitää huolen siitä, että sukupuoleen liittyvä syrjintä pysyy kurissa. 

– Pari tapausta on ollut, kun työntekijämme ovat ilmoittaneet naispuoliseen työntekijään kohdistuneesta epäasiallisesta käytöksestä. He luottavat siihen, että meillä asiat käsitellään eikä vain kuitata, että ”Pena nyt vain on tuommoinen”. 

Haave sukupolvenvaihdoksesta

Nykyisin Huhtala toimii myös trukki- ja pyöräkoneurakointi-palveluihin keskittyvän Ysi-Trukit Oy:n sekä logistiikkapalveluja tarjoavan Niinivirta European Cargo Oy:n toimitusjohtajana. 

Vuonna 2016 Huhtala perusti siskojensa Linda Huhtalan ja Krista Huhtala-Jenksin kanssa MAJ works Oy:n. Se on kauneuden ja hyvinvoinnin verkkopalvelualusta, jossa kuluttajat voivat tilata kotiinsa kampaajan, meikkaajan tai jalkahoitajan. 

– Olemme ”kauneusalan Wolt”. 

Krista on toimitusjohtaja, Linda vastaa palveluista ja Kati on talousvastaava. 

– On ollut kiva tehdä hommia siskojen kanssa MAJ worksissa, sillä he eivät ole olleet mukana kuljetusyhtiön toiminnassa. 

Kati Huhtala omistaa Kuljetusliike Kalevi Huhtala Oy:n yhdessä vanhempiensa kanssa. Sirpa-äiti on konttorinjohtaja, jonka vastuulla on taloushallinnon henkilöstö. Kalevi-isä toimii yrityksessä neuvonantajana. 

Huhtala on oppinut isältään periaatteita, joita hän edellyttää myös työntekijöidensä noudattavan. Isällä oli tapana sanoa, että ”vaikka sinulta menisi kaikki, nimeäsi ja arvokkuuttasi ei voi kukaan koskaan viedä, jos pidät kiinni tietyistä periaatteista”. 

– Hoidamme aina sen, minkä olemme luvanneet, vaikka se ei aina olisi taloudellisesti järkevää. 

Huhtala toivoo, että hän voisi työskennellä pitkään yrityksen puikoissa. 

– Tämä ei ole työtä vaan elämää. Perheyritys on aina ollut läsnä elämässäni. 

Toinen suuri haave on, että hänen jälkikasvunsa innostuisi jatkamaan yritystä ainakin jossakin muodossa ja yhtiö säilyisi perheellä. 

– Kuka sitten työtäni jatkaakaan, toivon ettei vaihdokseen liity dramaattisia käänteitä, kuten että makaisin sairaalassa ja siirto pitäisi tehdä kauheassa hädässä. 

MILLA RAUTIAINEN