Katja Vironen, 48, vaihtoi vuokrakaksion mummonmökkiin ja perusti yrityksen – Huomasi pian karun totuuden: ”Pelko alkaa konkretisoitua”

Yksinyrittäjä Katja Vironen, 48, teki kuusi vuotta sitten päätöksen, jota hän kiittää yhä. Tuolloin nainen vaihtoi Lohjalla sijainneen vuokrakaksionsa omaan mummonmökkiin Kiuruvedellä.

Ensimmäiset viisi vuotta uudella paikkakunnalla menivät palkkatöissä. Kun lomautukset iskivät, Vironen löysi vuokratyöpaikan. Lomautus kuitenkin pitkittyi, eikä vuokratyö pidemmän päälle kannata.

– Tuntuu, että vuokrafirmat sotkevat työkenttää. Vuokratyössä palkkani suorastaan romahti, mutta en halunnut työttömänäkään olla.

Kun TE-toimistosta suositeltiin yrittäjäkurssia, Vironen päätti rohkaistua.

– Ensin pidin sitä vähän tyhmänä ideana. Tuntui kuitenkin siltä, että jotain piti muuttaa, hän kertoo.

Hitsausalan ammattilaisena palkkansa ansainnut Vironen on vajaan vuoden ajan tehnyt töitä toiminimiyrittäjänä asiakkaiden tiloissa, koska omia hitsausvälineitä hänellä ei vielä ole. Naisen palveluihin kuuluvat monipuoliset hitsaustyöt kaikissa ympäristöissä, esimerkiksi konepajoilla tai rakennustyömailla.

”Hitsi-Pirkon” lempinimen saanut yrittäjä kertoo olevansa maalta kotoisin ja kaivanneensa sinne takaisin. Pääkaupunkiseudulla hän koki kyllästymisen tunnetta.

– Lohjalla talvet ovat kuin yhtäjaksoista lokakuuta, pimeitä ja vesisateisia. Nyt minulla on oma rauha ilman kaupungin vilskeitä ja on lunta talvisin. Olen innostunut hiihdostakin uudelleen. Toki ikävöin, kun poikani jäi Lohjalle asumaan. Näen häntä harvoin ja sukulaisetkin asuvat kaukana.

Nimi Hitsi-Pirkko sai alkunsa, kun eräässä työpaikassa työnjohtaja ei muistanut Virosen oikeaa nimeä. Nykyisin se on hänen yrityksensä nimi.

”Yrittäjyys käänsi kaiken päälaelleen, kun nyt täytyisi pitää itsestään mahdollisimman paljon meteliä. Se tuntuu vaikealta.”

Katja Vironen, yksinyrittäjä

”Totuin siihen, ettei puhelinnumeroa tarvitse julkaista”

Viime kesän jälkeen tuoreella yrittäjällä on ollut töitä varsin vähän.

– Kesä ja syksy oli todella kiireinen, mutta pariin kuukauteen ei ole ollut suuremmin mitään. Jotenkin tuntuu, että koko Suomella menee nyt aika huonosti. Kukaan ei rakenna mitään ja maailmalla on epävakaata. Kaikista mahdollisista hetkistä juuri tähän hetkeen perustin oman yrityksen. Yrityksen perustamisen aikaan pelkäsin toimeentulon epävarmuutta ja se pelko saattaa alkaa kohta konkretisoitua. Palkansaajana löysin aina muutamassa päivässä uuden työn, jos tarvitsin. Ajattelin, ettei tämä muuttuisi yrittäjänä, mutta saatoin olla väärässä.

Yksinyrittäjä myöntää, että hänen markkinointitaitonsa eivät ole olleet tuoreena yrittäjänä vielä riittävällä tasolla: Itsensä esille tuominen on ollut vierasta pitkään palkkatyöllä itsensä elättäneelle ihmiselle.

Parhaillaan nainen työstää yritykselleen verkkosivuja. Hän toivoo, että kevään tullen töiden kysyntä kasvaisi. Metallialalla talvi on yleensä hiljaisempi.

– Olen lähetellyt potentiaalisille asiakkaille sähköpostia, mutta myyntiä ehkä hankaloittaa se, että Googlesta ei löydy nettisivujani, joita asiakas voisi tutkia. Tämä tilanne sentään muuttuu pian, sillä olen perustanut kaikki sosiaalisen median tilit. Kaikki tämä on tosi vaikeaa, koska yksityishenkilönä ja palkansaajana totuin siihen, ettei puhelinnumeroa tarvitse julkaista missään ja saa olla tietynlainen yksityisyys. Yrittäjyys käänsi kaiken päälaelleen, kun nyt täytyisi pitää itsestään mahdollisimman paljon meteliä. Se tuntuu vaikealta.

Ennen nykyhetkeä Vironen ei ole ollut pidempiä aikoja työttömänä yli 20-vuotisen hitsausalan uransa aikana. Vuoden 2008 syksyllä hän kampitti töiden loppumisen kouluttautumalla vartijaksi. Sen jälkeen hän työllistyi uudelle alalla nopeasti, mutta hitsaustöihin hän palasi reilun vuoden kuluttua.

Tällä hetkellä asiakkaiden haaliminen ei ole helppoa.

– Yrittäjänä olen huomannut, että esimerkiksi töistä neuvottelu on ihan erilaista. Siinä minulla on kehittämisen varaa. Jotenkin haluan silti uskoa, että kyllä tämä tästä lähtee. Pitää vain löytää oma asiakasryhmä ja oma tapa tehdä asioita.

Vironen kertoo, että alkuvaiheessa hän antoi helposti asiakkaidensa kävellä hintaneuvotteluissa itsensä yli.

Tuntihintatoive ei toteutunut

Yrittäjänä Vironen on saanut hinnoitella työnsä lähemmäs oikeudenmukaisempaa tasoa, mutta hinnoittelu tuottaa edelleen päänvaivaa.

Palkansaajana Vironen sai palkkaa 18 euroa tunnissa. Vuokratyöstä saa noin 14,5 euroa, mutta hänelle on tarjottu jopa 12 euron korvausta.

– Yrittäjänä olen pitänyt miniminä 33 euron tuntihintaa ilman arvonlisäveroa. On hieman vaikea tietää, mitä muut yrittäjät laskuttavat työstään. En halua polkea hintoja, enkä toisaalta pyytää tietämättäni liikaa. Olen laatimassa hinnastoa mahdollisimman moneen eri hitsaustyöhön. Jostain voi pyytää sen 33 euroa ja jostain eri tilanteesta kolminkertaisesti. Paljon on kiinni siitä, hitsataanko paineistettavaa putkilinjaa vai peltipurkkia. Myös matkoja ja majoitusta on mietittävä.

Vironen kertoo, että alkuvaiheessa hän antoi helposti asiakkaidensa kävellä hintaneuvotteluissa itsensä yli.

– Kun pyysin mielessäni ollutta tuntihintaa, minulle naurettiin, ettei sellaisia summia makseta kenellekään. Siksi olen tehnyt töitä ajoittain liian halvalla. Toisaalta eteen on tullut pyyntöjä hitsauspalveluista, joihin en osannut konepajapohjalta ennalta varautua, ja siksi hinnoittelu on ollut minulle hankalaa, Vironen sanoo ja viittaa esimerkiksi pyyntöihin kaivinkoneen kauhan hitsaamisesta tai kunnossapitotyöstä isossa laitoksessa.

– Nykyisin kun minulle sanotaan, että joku muu tekee minua halvemmalla, niin uskallan jo sanoa, että ”hienoa, ota se”.  

Yksi kokemus kannusti yrittäjyyteen

Välillä Vironen on miettinyt mahdollisuutta palata palkansaajaksi, mutta hän toivoo, ettei siihen tarvitsisi turvautua. Yksi merkittävä syy yrittäjäksi lähtöön oli kokemus ammattiliittojen painostavasta toiminnasta palkkatyössä. Vironen on halunnut jo pitkään pysyä sitoutumattomana, eikä ole halunnut kuulua ammattiliittoon.

– Tämä on ollut palkkatyössä iso kompastuskivi, koska Suomessa syrjitään ja kiusataan edelleen niitä, jotka eivät kuulu liittoon. Se ei ole oikeasti niin vapaaehtoista, kuin sanotaan.

Vironen puhuu omasta kokemuksestaan: Hän on kokenut kyseistä kohtelua useammassa työpaikassa eri puolilla Suomea.

– Luottamusmies on esimerkiksi tullut sanomaan, että on turha kuvitella saada yhtään työkaveria, jos et kuulu liittoon. On sanottu, että saan potkut ensimmäisenä, jos yt-neuvottelut alkavat, eikä kukaan siinä vaiheessa auta.

Pahimpana Vironen on pitänyt kokemusta siitä, ettei liittoon kuulumattomalla ole oikeutta turvalliseen työhön.

– Kun työsuojelutoiminnastakin vastaa liittoon kuuluva, on annettu ymmärtää, ettei liittoon kuulumattomalla ole siihen oikeutta. Miten kerrot kiusaamisesta tai syrjinnästä työsuojeluvaltuutetulle, joka on jopa itse saattanut olla sanomassa, että on turha kuvitella, että sulla on täällä kavereita, Vironen kysyy.

– Yrittäjänä olen päässyt eroon siitä olettamuksesta, että kaikki haluavat kuulua ammattiliittoon. Haluan vain tehdä työni. Nyt saan keskittyä siihen. Uskon itseeni ja taitoihini.