Kevytyrittäjyys aiheuttaa edelleen sekaannuksia – Tästä siinä on kyse: Asiantuntija painottaa yhtä veroseikkaa

Laskutuspalvelun kautta työstään laskuttavien tilanne on noussut keskusteluun Ylen äskettäisen uutisen myötä. Virallisesti Suomen lainsäädäntö ei tunne kevytyrittäjän termiä, mikä saattaa sekoittaa osaa työmarkkinoilla toimivista.

– Kevytyrittäjän termillä saatetaan tarkoittaa eri asioita eri yhteyksissä. Työlainsäädännössä mainitaan kuitenkin vain yrittäjä ja työntekijä, Suomen Yrittäjien työmarkkina-asioiden päällikkö Harri Hellstén muistuttaa.

Myös laskutuspalveluita hyödyntävät jaotellaan joko työntekijöiksi tai yrittäjiksi. Tämä luokittelu määrittelee sen, millaiset lainsäädännölliset velvollisuudet ja oikeudet heitä koskevat.

Kevytyrittäjä-termin käyttö keskustelussa voikin hämmentää. Hämmennystä pahentaa osaltaan se, että verotuksessa käsitteet ja määritelmät eroavat työlainsäädännöstä. Erilaisia käsitteitä löytyy lisäksi sosiaalivakuutusoikeudesta.

– Välillä puhutaan lisäksi palkansaajista ja ihmetellään, ovatko kevytyrittäjät yrittäjiä vai palkansaajia. Palkansaaja ei ole työoikeudellinen termi vaan silloin tarkoitetaan henkilöä, joka saa tulonsa palkkana. Yrittäjäkin voi olla palkansaaja esimerkiksi silloin, kun hän nostaa omistamastaan osakeyhtiöstä palkkaa. Toisaalta palkansaajasta esimerkiksi työttömyysturvassa puhuttaessa viitataan nimenomaan työsuhteiseen henkilöön.

Suomen Yrittäjät on ehdottanut, että lainsäädännöstä seulottaisiin kaikki työntekoon liittyvät statukset ja mahdollisuuksien mukaan poistettaisiin epäselvyydet niiden välillä.

– Tavoitteena tulisi olla, että ihminen on mahdollisimman monessa lainsäädännössä samalla statuksella, jotta hänen arjessaan olisi helpompi ymmärtää, mitkä oikeudet ja velvollisuudet häntä koskevat, Hellstén sanoo.

”Valtaosa ei maksaisi arvonlisäveroa”

Laskutuspalveluiden alkuaikojen kevytyrittäjä-termi on jäänyt pysyvästi arkikieleen.

– Edelleen ihmiset osittain ajattelevat niin, että on olemassa jokin yrittäjyydestä erillinen alaryhmä. Merkittävin ero tulee siitä, että henkilöllä ei ole omaa y-tunnusta ja hän työskentelee laskutuspalvelun kautta.

Laskutuspalvelua hyödyntävän henkilön ero perinteiseen toiminimiyrittäjään on yleensä se, ettei hänellä ole omaa y-tunnusta. Tällöin kyseinen henkilö toimii laskutuspalvelun y-tunnuksella ja hän on käytännössä automaattisesti arvonlisävelvollinen, koska alv-velvollisuus määritellään laskutuspalvelun toiminnan laajuuden perusteella.

– Jos henkilö tekee töitä omalla y-tunnuksella eli toiminimellä, arvonlisäverovelvollisuuden osalta tarkastellaan hänen henkilökohtaista liikevaihtoaan. Koska laskutuspalveluiden kautta toimivien liiketoiminta on pääsääntöisesti hyvin pienimuotoista, valtaosalla heistä ei olisi arvonlisäverovelvollisuutta tai ainakin he saisivat veroista osan takaisin alarajahuojennuksen myötä.

Toiminimelläkin on kuluja

Arvonlisäveron alarajahuojennus koskee niitä yrittäjiä, joiden 12 kuukauden tilikauden liikevaihto on alle 30 000 euroa. Jos yrityksen liikevaihto on enintään 15 000 euroa, yritys saa huojennukseen oikeuttavan arvonlisäveron kokonaan takaisin. Jos liikevaihto on yli 15 000 euroa mutta alle 30 000 euroa, huojennus on osa arvonlisäverosta.

– Käytännössä ansiotulona verotettavaa tuloa jäisi useimmiten enemmän y-tunnuksella toimittaessa, Hellstén summaa.

Laskutuspalvelun asiakas maksaa palvelun hinnaston mukaisen komission. Kuluja tulee myös työnantajan sairausvakuutusmaksusta, joka on maksettava silloin, kun tuloa nostetaan palkkana. Tätä maksua ei tilitettäisi toiminimen kohdalla.

Hellstén huomauttaa, että toiminimiyrittäjällä voi toisaalta olla kuluja palveluista, joista osa sisältyy laskutuspalvelun palveluvalikoimaan.

– Valtaosa laskutuspalvelun käyttäjistä tarvitsisi todennäköisesti jotain apua yritystoiminnan rahaliikenteen ja numeroiden pyörittämiseen. Tällöin voi olla tarve hankkia yritykselle tilitoimiston palveluita, joista luonnollisesti tulee kustannuksia.

Kuva: Getty Images

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi