Kirsi kirjoittaa runon jokaisen tekemänsä korun saatteeksi – 100-vuotiaan kultasepänliikkeen omassa mallistossa näkyy paikallinen elämä

On koruja, ja sitten on koruja, joissa on sielu mukana. Nämä sanat Järven Kello ja Kulta -liikkeen toimitusjohtaja Kirsi Helminen kuuli äskettäin asiakkaaltaan.

– Se oli aika kiva palaute, Helminen sanoo.

Uudenkaupungin keskustan katukuvaan sata vuotta kuulunut Järven Kello ja Kulta on tärkeä kaupunkilaisille ja kaupunkilaiset liikkeelle. 

Asiakkaat huomioidaan esimerkiksi niin, että he saavat esittää toiveita yrityksen omaan korumallistoon, joka on Kirsi Helmisen käsialaa. Helminen kirjoittaa jokaisen korun saatteeksi runon, joka toimii korun taustatarinana, vähän kuin sieluna.

– Eräskin asiakas liikuttui kyyneliin, kun luki runon. Se meni suoraan tunteisiin, Helminen kuvailee.

Työ pitää kiinni elämässä

Järven Kellon ja Kullan perusti Uuteenkaupunkiin vuonna 1925 Johan Aaro Järvi. Hänen jälkeensä liikettä pyöritti hänen vaimonsa Anni Järvi, sitten pariskunnan lapset Sylvi ja Toivo Järvi. Kirsi Helmisen isä, Johan Johnsson osti liikkeen enoltaan Toivolta helmikuussa 1973.

Nyt 78-vuotiaana Johnsson työskentelee edelleen kultasepänliikkeessä, vaikkei enää johdakaan sitä. 

– Minähän henkilökohtaisesti korjaan jopa kellojakin, vaikkei se ole kultasepän työtä. Teen kaikenlaisia korjaus- ja kaiverrustöitä, myyn ja makselen laskuja, kultasepäksi vuonna 1967 valmistunut Johnsson kertoo.

Hän ajattelee, että työ pitää hänet kiinni elämässä.

– Ei se ole hyvä jäädä kotiinkaan. Tässä pysyn virkeänä ja saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Pidän tästä työstä.

Laivoista koruihin

Kirsi Helminen astui perheyrityksen johtoon isänsä jalanjäljissä vuonna 2012. Vaikka hänkin oli kasvanut yrittäjäperheessä ja viettänyt lapsena pitkiä aikoja liikkeessä, yrityksen jatkaminen ei ollut aina selvää. Helminen oli opiskellut kansainvälisen kaupan alaa ja tehnyt siihenastisen uransa pääosin laivanrakennusalalla.

– Olin töissä Pilkington Marinella, joka valmisti maailman suurimpiin risteilijöihin laivanlasitusrakenteita. Teimme muun muassa 14-metrisen, kaarevan lasiseinän kolmiolaseista, Helminen kuvailee.

Hyppäys valtavista lasirakenteista pieniin koruihin oli luonteva. Ensin perheyrityksen johtoon oli astumassa Helmisen veli, mutta hän ei lopulta kokenutkaan sitä itselleen sopivaksi.

– Poikani syntyi 2011, ja äitiyslomalta oli luontevaa tulla jatkamaan liikettä. Ajattelin, ettei se tähän lopu, vaan lähdemme kohti satavuotistavoitetta, Helminen kertoo.

Helminen myöntää, että ajat ovat olleet välillä haastavia. Alueen suurteollisuuden tilanne vaikuttaa asukkaiden ostovoimaan ja sitä kautta myös pienyrityksiin. 

– Välillä mennään ylös, välillä alas, ihan niin kuin laivateollisuudessakin.

Isä toppuutteli

Helminen ei koe tarkoituksella muuttaneensa perheyrityksen toimintatapoja. Hän on vain saanut uusia ideoita. Edellisessä työssään kansainvälisen kaupan alalla hän tottui ideoimaan ja toteuttamaan ideoitaan.

– Isäni toppuutteli monesti, mutta minä itsepäisenä tyttärenä olen selvitellyt, kysellyt ja toteuttanut. Useimmiten kaikki on mennyt maaliin.

Vuonna 2016 Helminen alkoi suunnitella omaa korumallistoa. Hänen ensimmäinen itse suunnittelemansa koru oli Uudenkaupungin muistokoru Simpukka.

– Se on ensimmäinen lapsuudenmuistoni. Olimme paljon mökillä kun olimme pieniä, ja keräsin rannalta simpukoita.

Koru sai hyvän vastaanoton, ja siitä rohkaistuneena Helminen jatkoi suunnittelutyötä.

– En ole käynyt siihen kouluja, mutta suvussamme on luovuutta. Piirtely, suunnittelu ja ideointi on aina ollut osa elämääni.  

Seuraavaksi Helminen suunnitteli Uudenkaupungin 400-vuotisjuhlakorun, jota myytiin lähemmäs 200 sarjanumeroitua kappaletta. 

– Useampi kommentoi, ettei yleensä käytä mitään koruja, mutta se oli pakko saada.

Neon 2 innoittajana

Helminen huomioi koruissaan asiakkaiden toiveet. Uudenkaupungin kunniaksi hän suunnitteli ristin. Eräs asiakas sanoi, ettei käytä ristikoruja, mutta ankkuria voisi käyttääkin. Niinpä Helminen teki seuraavaksi Uudellekaupungille ankkurin. 

Sydämenmuotoisen Syleily-sarjan useimmat eri versiot on myös ideoitu asiakkaiden toiveista.

Viimeisin Helmisen luova työ on korusarja uusikaupunkilaisen Neon 2-yhtyeen kanssa. Sarjan innoittajana on toiminut bändin Pieninä palasina -kappale.

– Olen kuunnellut Neon 2:ta pienestä asti, ja toki laulaja Jussi Rainio on monille tuttu mies tässä kaupungissa.

Helminen sanoo, että korusarja, kuten oma mallisto yleensäkin, on suosittu.

– Moni on tykännyt varsinkin sarjaan kuuluvasta sydänkorusta, vaikkei ole edes yhtyeen fani. 

Omalla levelillä

Helmisen korut ovat kokonaan uusikaupunkilaista tuotantoa. Helminen, hänen isänsä sekä kultaseppä Jemina Karru tekevät korujen viimeistelytyöt käsin paikan päällä. Korujen materiaali eli kulta, hopea ja pronssi ovat pääsääntöisesti kierrätysmetalleja.

Oma korumallisto on yksi Järven Kellon ja Kullan viime vuosikymmenen tärkeimpiä merkkipaaluja.

– Se nosti toimintamme ihan omalle levelilleen, Helminen sanoo.

Mallisto on myös tavallaan paluu juurille. Perheyritys valmisti alkuvuosinaan muun muassa pöytähopeita itse, mutta se jäi, kun tuotantokustannukset nousivat vuosien kuluessa liian suuriksi. 

Nykyään liikkeellä on kattava valikoima suomalaisten ja ulkomaalaisten laatumerkkien koruja sekä kelloja. Helminen painottaa perheyrityksen tuotevalikoimassa kotimaisuutta.

– Laadukkaat tuotteet ovat meille tärkeitä. En halua esimerkiksi myydä halpoja kultakihloja, jotka ovat niin ohutta peltiä, että sormusten kokoa ei pysty muuttamaan. Ulkomailla tehdään niin ohutta tavaraa, ettei se kestä käyttöä.

Koko perheen puuha

Asiakkaatkin arvostavat kotimaisuutta, paikallisuutta ja tarinoita. Kelloissakin suositaan kotimaisia merkkejä, kuten Aarnia. Muutos on suuri verrattuna takavuosiin.

– Joskus aikoinaan isäni myi niin paljon Citizenin kelloja, että sai palkintomatkan Japaniin, Helminen naurahtaa.

Helminen on iloinen siitä, että perheen kolme lastakin ovat kiinnostuneet perhebisneksestä. Hänen pian viisitoistavuotias poikansa on tulossa kesätöihin kultasepänliikkeeseen, ja hänen miehensä lapset haluavat myös autella yrityksessä.

– Isänpäivänä pakkasimme vitriineitä Laitilan kauppahuoneelle, jossa olemme mukana lähikuntien yrittäjien projektissa. On hienoa, että lapset lähtevät mielellään viettämään isänpäivää näin. Meille työ on osa koko perheen touhua.