Kolumni: TE24-uudistuksessa ei saa hukata asiakasta – Kohderyhmiä on paljon

Jokainen talonrakentaja muistaa oman rakennusprojektinsa ja varsinkin sen kutkuttavan hetken, kun valmiiseen talopakettiin aletaan suunnitella muutoksia perheen omien tarpeiden mukaan. Huonejakoja, tilaa ja toimivuutta räätälöidään asiakkaan näkövinkkelistä.

Voimme tehdä saman puolentoista vuoden kuluttua voimaan tulevan työvoima- ja elinkeinopalveluiden TE24-uudistuksessa. Massiivista valtakunnallista muutosta on valmisteltu hyvinvointialueiden katveessa. Monen mielestä uudistus on korvaus kuntien muuttuvalle roolille. Kun kunnista lähti sote, sinne tuodaan TE-palvelut kompensaatioksi.

Uudistuksen tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Työllisyysaste nousee, palveluiden yhdenvertaisuus toteutuu ja työvoiman liikkuvuus lisääntyy. Kantavana tavoitteena on kyseisten palveluiden muuttuminen lähipalveluksi: lähelle työnhakijaa, lähelle yrityksiä jotka tarvitsevat osaavaa työvoimaa ja erilaisia yrityspalveluita.

Millainen TE24-palveluiden talo nousee Pohjois-Savon maakuntaan? Kyse on siis työvoimapalveluiden sijoittumisesta samaan kokonaisuuteen kuntien elinvoima, -koulutus, -ja kotoutumispalveluiden kanssa. Tämä mahdollistaa uudenlaisten palvelukokonaisuuksien rakentamiseen ja tähän mahdollisuuteen kannattaa tarttua. Virkamiehet ovat jo käyneet neuvotteluita siitä millaisilla kuntapohjilla uusia työllisyysalueita voidaan rakentaa.

Työllisyysalue tarkoittaa ministeriön ohjeiden mukaan vähintään 20 000 henkilön työvoimapohjaa kyseisellä alueella. Pohjois-Savossa ainoastaan Kuopio pystyy näillä ehdoilla perustamaan työllisyysalueen yksin. Muut alueet ja kunnat tarvitsevat tähän työhön toisiaan.

Yrittäjien toiveet valmistelutyöhön liittyvät konkreettisiin asioihin.

Työllisyysalue on TE24 raamit ja runko. Tästä pääsemme suoraan rakennusprojektiin eli palveluiden asiakaslähtöisyyteen. Tehdäänkö uudistus hallinto edellä vai asiakaslähtöisesti? Osa palveluista on lakisääteisiä, osa tarvepohjaisia, mutta asiakasnäkökulma on oleellinen.

Uudistuksen kohderyhmiä on paljon. Työttömät työnhakijat, työuraa muuttavat henkilöt, yritykset jotka tarvitsevat yrityksen elinkaariajattelun mukaisesti eri tyyppisiä kasvu-ja kehityspalveluita. Kunnat, joiden tavoitteena on lisätä oman kunnan elinvoimaa sekä TE-palveluita tuottava henkilöstö. Ei ole liian aikaista kysyä eri asiakasryhmiltä, mitä asioita he toivovat uudistukselta.

Yksittäisten työllisyysalueiden vaihtoehtona myös maakunnallinen malli on mahdollinen. Pohjois-Savo olisi yksi työllisyysalue hallinnollisesti ja lähipalvelut tuotettaisiin työnhakijoille ja yrityksille eri puolilla maakuntaa kuten nyt. Maakuntamalliin nihkeästi suhtautuvat pelkäävät sitä, että eri seutukuntien omat erityispiirteet ja palveluntarpeet jäävät huomiotta. Tämä huoli pitää pystyä torppaamaan.

Ei maakunnallinen työllisyysalue ole kuitenkaan hallintomallina este joustaville palveluille mikäli sitä ei sellaiseksi tehdä. Jos Varkaudessa tarvitaan eniten kasvuyritysten palveluita, tähän tarpeeseen voidaan vastata. Jos Kuopiossa kysyntää on start-up yritysten palveluille, tämä onnistuu. Oleellisista on tunnustaa kolmen talousalueen olemassa olo ja se, että kaikkien alueiden pitää saada yhdenvertaista palvelua. Oli hallintomalleja sitten yksi tai kolme.

Yrittäjien toiveet valmistelutyöhön liittyvät konkreettisiin asioihin. Työvoiman saatavuus ja kohtaanto-ongelman taklaaminen ovat listan kärjessä. Edistääkö uudistus varmasti työssäkäyntialueiden laajenemista ja työvoiman liikkuvuutta? Jos lopulta päädytään kolmeen työllisyysalueeseen, syntyykö uudistuksen myötä uutta yhteistyötä eri alueiden työvoimaviranomaisten välille?

Tietojärjestelmien erilaisuus on jo nyt este monella hallinnonalalla. Tuleeko TE-kokonaisuuteen yhteinen tietojärjestelmä ja liikkuvatko tiedot työpaikoista ja työnhakijoista sujuvasti riippumatta työllisyysalueiden rajoista?

Annetaanko avoimista työpaikoista tietoa myös yksityisille rekrytointifirmoille, jotta markkinat työnpaikkojen luomiselle ovat aidosti avoimet ja kattavat?

Parhaimmillaan uudistus luo dynaamiset työvoima- ja elinkeinokeskukset. Pahimmillaan uudistus muuttuu kankeaksi hallintohimmeliksi. Valitaan tuo ensimmäinen vaihtoehto.