Kukaan ei ole K-kauppias syntyessään

”Isoisäni aloitti 1920-1930-lukujen vaihteessa perustamalla kyläkaupan Someron Terttilään. 30-luvun lama teki liiketoiminnasta vaikeaa. Isoisäni myi ihmisille tavaroita velaksi, eikä monella ollut varaa maksaa velkojaan takaisin. Kauppa meni konkurssiin ja isoisäni menetti kotinsa”, Matti kertoo.

Takaiskun jälkeen Matin isoisä perusti sähkölaitoksen ja alkoi myydä sähköä kyläläisille. Sähkölaitoksen lisäksi hänellä oli mylly. Näillä hän elätti kahdeksanlapsisen perheensä. ”Lapsista vain kaksi ei lähtenyt yrittäjiksi”, Matti kertoo. Sotien jälkeen Matin isä lähti Helsinkiin töihin Osuuskaupan myymälähoitajaksi. Ensimmäisen K-kauppansa hän perusti 1962. Hänen veljensä tulivat perässä Helsinkiin, ja 60-70-lukujen taitteessa kolmella veljeksellä oli kaupungissa neljä K-kauppaa. Matti jatkoi isänsä kauppaa, kun tämä jäi pois työelämästä. Hän oli muutaman kymmenen vuotta K-kauppiaana ja jäi eläkkeelle vuonna 2014. Nyt hän auttaa poikaansa Iivisniemen K-Marketissa purkamalla hyllyihin esimerkiksi hedelmä- ja vihanneskuormia. ”Minä olen kuitenkin se, joka tekee kaupassa päätökset”, Olli sanoo varmalla äänellä.

SITOUTUMISTA NELJÄSSÄ SUKUPOLVESSA

Kauppiaskokemusta Piekkalan suvussa on kartoitettu yhteensä lähes sadan vuoden ajan. Olli on K-kauppias kolmannessa ja kauppias neljännessä sukupolvessa. ”Pikkupojasta asti minulla kasvoi päätös lähteä tälle uralle. Suurin vaikutin on ollut seurata isoisän ja isän töitä kaupalla pienestä pitäen”, Olli kertoo. Lapsena hän teki töitä muun muassa pullohuoneessa ja kärrypoikana. Kun pituutta tuli lisää ja pää yletti pöydän yläpuolelle, hän myi marjoja. ”Isällä oli selittelemistä, etteivät ihmiset pitäneet minua lapsityövoimana – halusin ihan omasta tahdostani olla marjakauppiaana”, Olli nauraa.

Ollin lapsuudessa sekä hänen isänsä että äitinsä olivat kauppiaita. Kaupalla olo oli hänelle toisaalta työpaikka, toisaalta hoitopaikka. Joku katsoi aina Ollin perään, mutta hassuja sattumuksiakin tapahtui. ”Vanhemmillani oli kauppa Alppilan Porvoonkadulla. Olin kolmen vuoden ikäisenä kaupan maitokaapissa nappailemassa mummoja kädestä, kun he ottivat maitopurkkeja hyllystä. He säikähtivät hirveästi”, Olli muistelee.

Tuolloin kauppiaalla oli viikonloppuisin enemmän aikaa perheelle: sunnuntaisin kaupat olivat kiinni ja lauantaisinkin ne menivät kiinni jo kuudelta. Nyt, kun kaupat ovat joka päivä auki, kauppias itse käy usein tekemässä kalliit sunnuntaitunnit. ”Näen lasteni kautta, miten paljon olen yrittäjänä pois kotoa. Välillä tuntuu itsestä pahalta lähteä töihin ja välillä kotona kysytään, pitääkö minun aina mennä. Kauppiasura antaa paljon, mutta myös ottaa”, Olli toteaa.

KAUPPIAS-OLLI HOITAA HOMMAN

Olli pohtii, voiko kukaan syntyä K-kauppiaaksi sen enempää kuin sepäksikään. ”Kaupan tekeminen ja työinto ovat varmasti tulleet minulle verenperintönä. Mutta kauppiaaksi pitää myös kouluttautua, tutustua kaupanteon lainalaisuuksiin ja hankkia työkokemusta”, hän sanoo. Armeijan jälkeen Olli kävi AMK:ssa K-kauppiasyrittäjyyden linjan ja valmistui tradenomiksi. Hän oli harjoittelussa K-Market Töölöntorilla Timo ja Marjo Loikkasen alaisuudessa. ”Isoisäni veli Aaro Piekkala oli aikoinaan Töölöntorilla kauppiaana”, Olli toteaa hymyillen. Kasvattajakauppiailta karttui näkemystä, kokemusta ja parempi kuva siitä, miten haastavaa työ on. Haasteista huolimatta kauppiasura oli Ollille luonnollinen valinta.

Kaupassa ei ole työtä, joka olisi Ollille vieras: hän purkaa kuormia, tekee tilauksia, markkinoi, hallinnoi hävikkiä ja pitää huolta henkilökunnastaan. Parhaiten hän viihtyy kassalla juttelemassa asiakkailleen. ”Tämä on vähän kuin kyläkaupan pitoa, minut tunnetaan alueella aika hyvin. Vaihdan ihmisten kanssa kuulumisia ja teen kauppaa heille”, Olli sanoo hymyillen. Jokaisen K-ruokakauppiaan tavoitteisiin kuuluu muun muassa asiakkaan odotusten ylittäminen ja alueen parhaan kaupan titteli. Nämä eivät Ollia pelota. ”Tavallaan molemmat ovat itsestäänselvyyksiä. Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö molempien eteen pitäisi tehdä töitä”, hän toteaa. Asiakkaan odotukset ylittyvät monesti jo sillä, että pieni kauppa tarjoaa monipuolista valikoimaa. Kilpailijoiden peittoaminen taas on Ollilla DNA:ssa.

Alan kehityksestä puhuessamme Olli kertoo tarinan jo edesmenneestä isoisästään. ”Hänestä oli hämmästyttävää, ettei enää tarvitse ottaa Keskon tilausvihkoa käteen ja miettiä, mitä pitäisi tilata. Automaattijärjestelmä huolehtii lisätilauksista, kun minimisaldot alittuvat”, Olli kertoo. Hän toteaakin, että kaupan perustoimintoja on pystytty helpottamaan, mutta teknologia ei tule korvaamaan kauppiaan roolia kaupanteossa. ”Niin kauan kuin asiakkaat käyvät kaupassa ostoksilla, asiakkaan huomiointi, oikean tavaran ostaminen oikeaan aikaan, sekä hävikin ja kulujen hallinta ovat kauppiaan vastuulla. Nämä perusasiat eivät tule muuttumaan seuraavassakaan sadassa vuodessa”, Olli toteaa.

www.k-market.fi/kaupat/iivisniemi/

Juttu on julkaistu Business Espoo 2017-lehdessä, jota pääsee lukemaan myös verkossa >

Teksti: Elina Mäkinen Kuva: Nina Mönkkönen