Kun kipua valittava yrittäjä purskahtaa itkuun Hannu Borénin vastaanotolla, syy voi yllättää: ”Joidenkin täytyy saada ensimmäinen varoitus pahimman kautta” 

Nurmijärveläinen fysioterapia-alan yrittäjä Hannu Borén on urheillut elämänsä aikana lajeissa, jotka ovat varsin kaukana toisistaan. Hän on kilpaillut muun muassa uinnissa ja voimanostossa.

Borén pyörittää Nurmijärvellä fysioterapiayritystä ja kuntosalia, jossa järjestetään myös kamppailulajien valmennusta. Hänen fysioterapiavastaanotollaan käy yrittäjiä, joiden suurin huoli voi olla jaksaminen, vaikka vastaanotolle tullaan tuki- ja liikuntaelinvaivojen takia.

– Enemmistö yrittäjistä huolehtii yrityksen liikevaihdosta ja työntekijöistä. Stressistä kärsiviin ihmisiin törmään jatkuvasti. Yrittäjä huolehtii kaikesta muusta kuten perheestään ja asiakkaistaan, mutta on lopettanut itsestään huolehtimisen. Ihminen saattaa itkeä ja täristä, mutta sairauslomaa ei haeta kovin helposti. Sitä vaan jatketaan ja jatketaan, vaikka sitten hautaan asti, Borén kertoo Yrittäjän podcastissa.

Hän painottaa, että ei yritä olla kenenkään psykologi ja pyrkii tarvittaessa ohjaamaan asiakkaita eteenpäin oikealle ammattilaiselle.

“Yrittäjä huolehtii kaikesta muusta kuten perheestään ja asiakkaistaan, mutta on lopettanut itsestään huolehtimisen.”

Hannu Borén, yrittäjä

”Aivot löivät tilttiin”

Viitisentoista vuotta sitten Borén ymmärsi tekevänsä liikaa töitä. Hän kertoo podcastissa kokemuksistaan.

– Se oli se tyypillinen tarina. Luulin olevani teräsmies, ja itsestä huolehtiminen jäi retuperälle. Minulla oli jo jonkin asteinen burnout, mutta onneksi tajusin asian ja muutin elämäntapojani. Olisin sairastunut vakavasti, jos en olisi tehnyt mitään. Aivot vaan löivät tilttiin. Oli itse lyötävä jarrut päälle, koska kukaan muu sitä ei olisi tehnyt.

Tuolloin Borén teki töitä noin 12 tuntia päivässä ja lisäksi viikonloppuisin.

– Tein tolkuttomasti töitä. Eihän sellaista kukaan jaksa. Oma treenaaminen jäi, kun ei ehtinyt salille tai juoksemaan.

Borén heräsi omaan tilanteeseensa nähtyään sattumalta tv-ohjelman, jossa edesmennyt Claes Andersson kertoi yksinkertaisesta testistä ihmisen jaksamisen selvittämiseen.

– Testiin kuuluu paperilappu sekä sininen ja punainen kynä. Paperiin kirjoitetaan, mitä kyseinen henkilö arvostaa elämässään eniten. Lähes poikkeuksetta ihminen kirjoittaa vastaukseksi perhe tai terveys. Seuraavaksi kirjoitetaan, mitä arvostaa toiseksi eniten. Listaa jatketaan esimerkiksi kohtaan kymmenen asti. Kun kohdat on täytetty, henkilöltä kysytään, mitä teet ykköseksi mainitun asian eteen. Minulla ykkösenä oli terveys, mutta en tehnyt sen eteen mitään, koska oli mukamas kaikkea muuta. Lopuksi otetaan punakynä ja sillä vedetään yli niitä asioita, jotka estävät ykkösasiaan paneutumisen. Se on se vaikein kohta.

Borén teki tehtävän loppuun ja päätti luopua tietyistä asioista elämässään. Myöhemmin hän on tehnyt saman testin useiden asiakkaidensa kanssa.

– Monella tulee itku siinä vaiheessa, kun hän tajuaa, ettei tee mitään tärkeimmäksi valitun asian eteen. Tuhoton tekeminen yrittäjän kohdalla johtaa lopulta tuhoon. Jossain vaiheessa noutaja tulee vastaan.

”Liikunnastakin voi tulla stressi”

Hannu Borén kertoo podcastissa, että joskus asiakkaalle on kerrottava suoraan pahin mahdollinen seuraus, jos elämäntapoja ei muuteta.

– Joidenkin täytyy saada se ensimmäinen varoitus pahimman kautta. Olen nähnyt paljon ihmisiä, joita olen varoittanut vuosikausia ja jotka uskovat vasta kun saavat esimerkiksi aivohalvauksen ja toipuvat siitä. Joskus olen ollut niin julma, että olen kysynyt tutulta asiakkaalta, että haluatko vielä nähdä lapsenlapsesi kasvavan. Kun ihminen sanoo, että haluaa, vastaan, että tuolla meiningillä et tule sitä näkemään. Toiset uskovat, toiset eivät. Tämä voi kuulostaa julmalta, mutta tietyille ihmisille voi sanoa näin. Ja kyllä ihmiset minua uskovat.

Podcastissa Borén kertoo, ettei liikuntakaan ole aina parantava voima. 

– Jos joku ei halua liikkua eikä hän siitä tykkää, en minä pakota. Jos liikunnasta ei nauti, siitäkin voi tulla stressi. Elämän kokonaisrasitus on hyvä ottaa huomioon. Kokonaisrasitus voi olla niin kova, että välillä liikunta voi olla parempi jättää väliin. Pitää myös miettiä, mikä lasketaan liikunnaksi. Kävelykin on liikuntaa. Ei sen tarvitse tarkoittaa kovaa treeniä kuntosalilla.

“Jos joku ei halua liikkua eikä hän siitä tykkää, en minä pakota. Jos liikunnasta ei nauti, siitäkin voi tulla stressi.”

Hannu Borén

Kuuntele podcastista lisää Hannu Borénin ajatuksia hyvinvoinnista ja sen muuttamisesta. Hän kertoo myös, miten tuki- ja liikuntaelinvaivoja voi välttää omassa arjessa.

Yrittäjän podcast on kuunneltavissa Suplassa ja Spotifyssa.