Kunnan ei järkeä hoitaa itse aina teitä ja viemäreitä – yksityinen tekee sen tehokkaammin
Kuntien korvausvelka on yli kaksi miljardia ja ne hoitavat teknistä puoltaan hyvin eri tavalla. Jotkut tehokkaammin ja halvemmin kuin toiset.
Suomessa on lähes mahdotonta muodostaa kuvaa kuntien teknisen puolen taloudellisesta tehokkuudesta, saati vertailla monenkirjavien toimintamallien paremmuutta. Asia käy ilmi Taloustutkimuksen tuoreesta selvityksestä.
Kuntatekniset työt edellyttävät paljon koneita, laitteita, materiaalia, henkilöstöä ja tiloja. Niihin sitoutuu suuria pääomia, mutta seurataanko pääomien tuottoa?
Taloustutkimus selvitti kuntien teknisen toimialan laajuutta ja tehokkuutta Suomen Yrittäjien, INFRAn, Koneyrittäjien ja Rakennusliiton toimeksiannosta.
– Työn tuottavuus on tärkeää ja pääoman tuottavuus ratkaisevaa. Seisovatko koneet turhan panttina vai saadaanko ne töihin 24/7 tai mahdollisimman paljon? Esimerkiksi ei taksiauto ei tee töitä vain 8 tuntia päivässä, kuvailee Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Pasi Holm problematiikkaa.
Kuntien omaisuuden hallintaa ja hankintastrategioita pystyttiin lopulta tarkastelemaan vain yleisellä tasolla. Eniten hukassa ovat pääoman käytön ohjaus ja tehokkuusseuranta.
Tutkitut kunnat ostavat aineita, tavaroita ja tarvikkeita keskimäärin 420 eurolla asukasta kohden vuodessa. Helsinki ostaa noin 800 eurolla. Koneita ja laitteita omistetaan kuntalaista kohti keskimäärin 116 euron edestä. Helsingissä luku on 290, Vantaalla 85 ja Espoossa 75 euroa.
Kunnan oma tuotanto vaikuttaa lisäävän materiaalimenoja sekä nostavan koneisiin ja laitteisiin sidotun pääoman määrää – juuri sitä, jonka tuottoa ei yleensä seurata.
– Olennainen kysymys on, että mitä julkisen sektorin kannattaa tehdä ja mitä yksityisen pitäisi tuottaa – ja mitä voidaan tehdä yhdessä, kiteyttää Suomen Yrittäjien pääekonomisti Mika Kuismanen.
– Kannattaa pohtia ostopalveluita. Yrityksen voi olla helpompi käyttää tehokkaasti koneita ja laitteita esimerkiksi infran hoidossa ja infrahankkeissa ympäri vuorokauden siellä, missä kysyntää on, Holm summaa.
– Huhtikuussa valittavilla valtuustoilla on vastuu vaikuttaa siihen, että heillä on käytettävissään oikeaa ja riittävää tietoa päättää yhteisten verovarojen parhaasta käytöstä, Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkynen sanoo.
– Ilman yrityksiä ei ole olemassa hyvinvoivia kuntia, Mäkynen muistuttaa.
Korjausvelkaan puututtava
Kuntien teissä ja verkostoissa piilee yli kahden miljardin euron korjausvelka, minkä taittamiseksi kuntien hankkimat yhdyskuntatekniset palvelut on tehtävä kustannustehokkaasti.
– Kunnissa tulee havahtua näihin korjausvelkakysymyksiin, sillä ne eivät itsestään ratkea. Suunnitelmallisuus on tärkeää, korjataan liian myöhään paniikissa kalliilla kaivoa, josta ei saada vettä, Koneyrittäjien varapuheenjohtaja Markku Suominen kuvailee.
Kuntien on kehitettävä toimintaympäristöään sellaiseksi, että sekä nykyisten että uusien yritysten kannattaa sijoittua kuntaan. Sijoittumispäätös on helppo tehdä, kun väyläyhteydet, joukkoliikenne ja vesihuolto toimivat, eikä elintärkeissä teknisissä rakenteissa muhi korjausvelkaa.
Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkysen mukaan kunnissa on nyt paljon syitä kehittää tapaa, jolla tekniset palvelut tuotetaan.
– Yksityisten toimijoiden nykyistä laajempi pääsy kuntien markkinoille toisi tuottavuushyötyjä pääoman ja hankkeiden paremman organisoinnin myötä. Kuntiin on luotava kokeilukulttuuri, joka mahdollistaa toimintojen kehittämisen ja sitä kautta tuottavuuden kasvun. Tämä vaatii vaihtuvia ja joustavia verkostoja, joissa julkiset ja yksityiset ovat tasaveroisia kumppaneita.
Voittajakunta verkostoituu
Selvityksen tilanneiden järjestöjen mukaan tulevaisuuden voittajakunta on se, joka kykenee johtamaan ketterästi erilaisia verkostoja, eli hankkimaan palveluja joustavasti oman alueensa erikokoisilta yrityksiltä, löytäen jokaiseen tehtävään osuvimman tekijän.
– Tämä vaatii markkinatuntemusta ja jatkuvaa vuoropuhelua yritysten kanssa. Verkostoitumisen eteen nähty vaiva tulee moninkertaisesti takaisin veroissa, joita yritykset kuntaan maksavat ja säästöissä, jotka saadaan omaa organisaatiota kevennettäessä, INFRA ry:n puheenjohtaja, yrittäjä Nina Lindström sanoo.
Hän painottaa, että kuntien korjausvelan lyhentäminen vaatii infraomaisuuden inventointia ja infran jatkuvaa ylläpitoa. Kuntien hankinnat edellyttävät rautaista tilaajaosaamista.
– Tehokkuusseuranta on tärkeää. Meidän näkemyksemme on, että yksityinen puoli toisi säästöjä, mutta seurantaan on löydettävä yhteiset mittarit, Lindström huomauttaa.
Kokemuksia epäonnistuneista hankintatilanteista on hänellä monia, liian usein ratkaisee lyhyellä tähtäimellä halvin hinta.
– En minäkään osta aina halvinta aliurakoitsijaa, laatukriteerit ovat tärkeitä, Nina Lindström sanoo.
Taloustutkimuksen vertailussa oli mukana 21 kuntaa: Espoo, Helsinki, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Kotka, Kouvola, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Mikkeli, Oulu, Pori, Rauma, Rovaniemi, Salo, Seinäjoki, Tampere, Turku, Vaasa ja Vantaa.
