Lehmänlypsäjistä tapahtumatuottajiksi – onnistunut toimialan vaihdos vaatii mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä

Säynätmäet ottivat Miikan kotitilan hoitoonsa sukupolvenvaihdoksen kautta vuonna 2002. Yrittäjäura alkoi vanhassa parsinavetassa 19 lypsävän kanssa. Nuoret yrittäjät alkoivat heti suunnitella tilan kehittämistä ja laajentamista. Muutaman vuoden päästä valmistui uusi pihattonavetta, jossa aloitettiin yhden lypsyrobotin voimin. Mervi Säynätmäki kuvailee alkuajan tekemisen paloa:

-Intoa piisasi eikä ajateltu yhtään mitä 20 vuoden saattaisi olla edessä. Oli itsestään selvää, että tätä tehdään.
Kaikki näytti silloin hyvältä ja uskallettiin tehdä iso investointi.

Vuonna 2011 tuotanto laajeni kahteen lypsyrobottiin. Samalla hiehokasvatus siirrettiin Hiehohotellille ja rakennettiin uusi vasikkala. Järjestelmää kehitettiin myös lehmien ruokinnan osalta.

-Vielä tuolloinkin palo oli kova, meillä oli työntekijä ja lapset kasvoivat siinä sivussa. Peltoa hankittiin lisää ja kehitin itseäni jalostusasioissa, kouluttauduin ja siemensin lehmät itse, Säynätmäki muistelee.

Vuonna 2014 iskivät venäjän pakotteet. Maidon hinta putosi yhdessä yössä ja teki reilun loven vuosiliikevaihtoon. Ulkopuolinen työvoima piti vähentää minimiin ja 24/7 työ alkoi käydä voimille. Kuin tilauksesta ensimmäistä ulkopuolista yhteistyötä lähti rakentumaan navetalla lomitusvuoroja tehneen Mirva Rantalan kanssa.

-Lammaskoiria kouluttava Mirva tuli tiloihimme lampaiden kanssa vuokralle ja alkoi pitää paimennustreenejä koiraihmisille. Tuntui tosi luontevalta, kun tässä alkoi pyöriä porukkaa. Sitten joku kysyi, että järjestyisikö kahvit, ja kohta jo kyseltiin ruokaa ja majoitusta. Siitä se sitten lähti vähän vahingossa, Mervi Säynätmäki kertoo.

Vaikea päätös maidontuotannosta luopumisesta

Koronapandemian iskiessä matkustamista rakastavat Säynätmäet tutustuivat kotimaan Airbnb-vaihtoehtoihin ja näkivät siinä mahdollisuuden. Koiraväelle siivotut aitat laitettiin Airbnb:hen tarjolle hyvällä menestyksellä.

-Väkeä alkoi tulla ja sehän oli ihan mahotonta, Mervi Säynätmäki huudahtaa.

Ihmisvieraiden vastaanottaminen oli luontevaa vastapainoa navettatyölle. Säynätmäen mukaan maalla majoittujat ovatkin pääsääntöisesti rentoja tyyppejä ja arvostavat maatilamajoituksen eksotiikkaa.

Ajatus lehmistä luopumisesta oli tässä vaiheessa jo muhitellut pitkään, ja muiden töiden kokeilun myötä ajatus vahvistui. Kun koko nuorkarja oli mahdollista myydä hiehohotellin kautta kerralla yhdelle hyvälle ostajalle, Säynätmäet tarttuivat tilaisuuteen. Lypsävät jäivät vielä tilalle, mutta pallo oli lähtenyt pyörimään.

-Oli se pelottavaa, kun ensimmäistä kertaa sanoin ääneen tutuille jalostusneuvojille, että nyt olisi karja myynnissä, Mervi Säynätmäki tunnustaa.

Elämänkokoista päätöstä luopua lypsävistä helpotti lopulta se, että puolituttu isäntä Ylistarosta laajensi tuotantoaan ja osti koko karjan samaan, hyvään kotiin. Näin saatiin Ohelan tilan maidontuotannolle onnellinen – tai ainakin huojentunut loppu.

Ohelanaukeen uusi era

Niin kuin monessa muussakin tilanteessa, kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Työteliäälle ja luovalle Säynätmäen pariskunnalla vapautui aikaa tilan kehittämiseen ja nurkkien siivoamiseen. Homma lähti laukalle, kun Veera tyttären valmistujaisiin tarvittiin mukava tila, ja päätalon pihan puolelta päätettiin siivota vanha heinätalli juhlatilaksi.

-Pidettiin juhlat ja moni kommentoi, että onpa kiva paikka. Sitten alkoi tulla kyselyjä muidenkin tapahtumien järjestämisestä. Nykyään Heinäsuoja ulkoalueineen tarjoaa 300 asiakaspaikkaa anniskeluoikeuksin.

Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, tilan toiminnan kehittämisessä ei ollut mitään punaista lankaa. Tästä yhtenä esimerkkinä taustatarina, miten entisessä maitohuoneessa virtaa nykyään olut.

-Huomattiin somessa naapurikylän tuttujen olutpanimoyrittäjien ilmoitus, että etsinnässä olisi elintarvikekelpoiset tilat käsityöläispanimotoimintaan. Meillä syttyi lamppu heti ja soitettiin saman tien panimon ”pojille”. Maitohuonehan oli remontin jälkeen just eikä melkein heille sopiva, Mervi Säynätmäki nauraa.

Ohelanaukeella asioidessaan farmiputiikista voi ostaa samalla kertaa tilan omia kauratuotteita, Ohelanaukeen pelloilla laiduntavan ylämaankarjan lihaa ja Ymis-panimon käsityöläisoluita. Monipuolista palvelutarjontaa täydentää muun muassa joogaohjaaja Minni Vierolan kesäiltaisin järjestämät joogaillat, joihin on yhdistetty talon iltapala ja saunomismahdollisuus.

Puskaradio on lähtenyt vääjäämättä toimimaan monessa suunnassa.

-Viihdytään kaikenlaisten ihmisten kanssa ja aika monenlaista on tullut kokeiltua. Nyt alkaa pikkuhiljaa hahmottua mikä kannattaa ja mikä ei.

(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Mervi ja Miika Säynätmäen luotsaamalla Ohelanaukeella asioidessaan farmiputiikista voi ostaa samalla kertaa tilan omia kauratuotteita, Ohelanaukeen pelloilla laiduntavan ylämaankarjan lihaa ja Ymis-panimon käsityöläisoluita.

”Olispa kiva järjestää musiikkitapahtumia”

Matkustelun lisäksi Ohelan isäntäväki tykkää kovasti musiikista ja tutut kylän bändit ovatkin alusta asti käyneet soittamassa kaikissa tapahtumissa. Ajatuksen siemen isompienkin musiikkitapahtumien järjestämisesti lähti itämään.

-Luovuus ja mielikuvitus meinasi tukehtua lypsylehmien kanssa, mutta uusissa jutuissa maailma aukesi. Piti ja sai olla kekseliäs, Mervi Säynätmäki kuvailee.

-Ideoita virisi, kun vieraat ihastuivat paikkaan ja silmät avautuivat omien tilojen mahdollisuuksille.
Kesällä 2024 Säynätmäet palaveerasivat musiikkialan ihmisten kanssa ja yhdessä kartoitettiin millaisia rahkeita olisi tehdä maaseudulle tapahtumia. Jonkun artistin kohdalla kipuiltiin ääneen, että Heinäsuoja on tilana auttamattoman pieni.

-Miika se sitten lohkaisi ääneen, että onhan meillä tuossa tilaa tien toisella puolella sadan lehmän pihatossa!
Ja eihän se ole yrittäjä eikä mikään, joka ei laita tuumasta toimeen. Syksyllä alkoi mylläkkä neljä vuotta tyhjillään ollessa navetassa, kun pihatto tyhjennettiin, pestiin ja remontoitiin.

-Ei voi kuvailla sitä ryönän määrää, Mervi Säynätmäki huokaa.

Urakka oli itsessään jo melkoinen ja aikataulupainetta loi syyskuussa lukkoon lyöty Klamydian keikka pääsiäisenpyhiksi 2025. Talven edetessä ja työmäärän selvitessä homma alkoi tuntua jo hullulta ja keikkamyyjäkin epäili mahtaako navetanhajusta päästä eroon.

-Tuuriakin oli, että talvi oli lauha ja asfalttirekat pääsivät paikalle tekemään lattian valuasfalttia.

Rakentamistyön lisäksi taustalla pyöri tapahtuman luvitus, työntekijöiden rekrytoiminen ja kaikenlainen tiedonhankinta. Asioiden toimivuutta piti suunnitella joka kantilta, mutta uuden tekeminen innosti.

-Vaikka tehdään tapahtumaa maaseudulle, tänne pitää tuoda kaikki mitä kaupungissakin on: ruoka, juoma, kuljetukset ja hyvä henkilökunta. Vaatimukset viihtymiselle ovat erityisen kovat, koska täällä ei voi vaihtaa kadun toiselle puolelle toiseen baariin, Mervi Säynätmäki linjaa.

Taustatyö tehtiin huolella ja vaikutus saatiin tehtyä niin yleisöön kuin artisteihinkin. Kun helikopteri laskeutui Ohelanaukeen yleisöparkkiin, Klamydian muusikot hyökkäsivät tuvan ikkunaan sitä ihmettelemään.

-Ei maltettu olla härnäämättä, että missäs peräkylillä te muulloin käytte soittamassa, Säynätmäet nauravat.

Klamydia avasi ketsuppipullon

Loppuunmyydyn, 700 henkeä vetäneen ja uuden keikka-areenan korkanneen Klamydian keikan onnistuminen avasi näkymän uusille mahdollisuuksille.

-Heti tultiin kyselemään, että mitä on tulossa seuraavaksi. Hetken oli vaikea keksiä miten tästä voi enää laittaa paremmaksi!

Huolellinen ennakkovalmistelu näkyi järjestelyissä ja onnistuneet kumppanivalinnat saavat kiitosta.

-Jytaksi palveli kyydeissä viimeisen päälle ja Grill Roomin burgerit takasivat laadukkaat hiukopalat.

Kun keikan jälkeisestä unenomaisesta ”Me tehtiin se” -tunnelmasta herättiin, alkoi heti selvitys pihattonavetan muuttamisesta pysyväksi tapahtumatilaksi. Selvityksen alla ovat muun muassa ilmanvaihto ja wc-tilojen rakentaminen.

-Peruspuitteet tässä on nyt olemassa ja koko ajan pitää kehittää. Kaikkea benchmarkataan, kun liikutaan itsekin tapahtumissa. Ohelanaukeen pihatto sopisi hyvin monenlaisiin tarpeisiin koiranäyttelyistä yritysjuhliin.
-Klamydian keikka oli iso harppaus vähällä kokemusta, nyt taas viisaampana eteenpäin.

Uusi, tilava keikkapaikka vähän erilaisella sijainnilla tuntuisi vetävän keikkamyynnissä, ja ohjelmatoimistot osaavatkin jo tarjota artisteja. Ohelan kesän kalenteriin on lukittu keikkoja sekä Heinäsuojaan että isolle lavalle. Odotetuimpana nimivieraana nähdään Steve ’n’ Seagulls heinäkuussa ja Happoradio elokuussa.

-Klamydian keikalla moni kävi meillä ensimmäistä kertaa, mutta tunnettuus paranee koko ajan. Vahvuutemme on, että kaikella mitä meillä tehdään, on kasvot. Olemme helposti lähestyttäviä ja vähän ehkä persoonallisiakin, Mervi Säynätmäki kuvailee.

Alkutuottajan työn arvostuksen puute harmittaa

Ohelanaukeen yrittäjät pitävät juurensa maassa, ja tilan työt ovat edelleen isolta osin maatilatoimintaa. On peltoviljelyä ja simmental-emolehmät syrjäyttänyt ylämaankarja laiduntaa lähimmillään kesäterassin kupeessa tuottaen lihaa suoramyyntiin.

Yrittäjiä harmittaa valtakunnan uutisiinkin yltänyt alkutuotannon arvostuksen puute, johon ei millään tahdo löytyä lääkettä.

-Nyt kun tehdään näkyvää, ihmiset kummastelevat kuinka paljon saammekaan aikaiseksi. Ennen tehtiin töitä yötä päivää, mutta ei käyty kehumassa, kun valtava työmäärä ja hyvin tekeminen ei näkynyt missään, Mervi Säynätmäki napauttaa.

Ohelanaukeen ylämaankarja laiduntaa lähimmillään kesäterassin kupeessa tuottaen lihaa suoramyyntiin.

Ohelanaukeen liiketoiminnan punainen lanka alkaa jo siinä mielessä hahmottua, että on opittu sanomaan osalle ehdotuksista ei. Omalle vapaa-ajalle ja perheelle annetaan myös arvoa.

-Omaa jaksamista on ajateltava, kun tässä ei olla enää ihan nuoriakaan. Kaikkeen ei enää lähdetä mukaan, Mervi Säynätmäki muotoilee.

Elämäntapayrittäjyyden rinnalla varttuneet lapset ovat oppineet yrittäjähenkisen tavan tehdä työtä.
-Ihan tolkun ihmisiä heistä tuli, äiti-Säynätmäki nauraa.

Lypsykarjan sitovuudesta on jäänyt sellainen mörkö, että pitkäaikaisiin suunnitelmiin sitoutuminen on on vaikeaa. Muuttuvat maailmantilanteet eivät helpota visiointia.

-Vaikea tässä on viisivuotissuunnitelmia tehdä, mennään kesä kerrallaan. Ja jos ei muuta jää käteen niin onpahan ainakin siivottu nurkkia eikä tarvitse katua, että olisi jäänyt elämä elämättä, Mervi Säynätmäki puntaroi.

-Ihmisille ilon tuottaminen tässä synkässä maailmassa tuntuu merkitykselliseltä, ei tämä työ hukkaan mene.

https://www.ohelanaukee.fi/
https://www.facebook.com/ohelantila
https://www.instagram.com/ohelanaukee/

Jutun pääkuva: Tiina Lamminaho
Talvikuva: Minni Vierola
Keikkakuva: Who’s that? Photography