Liisa Karling
3.1.2022 klo 07:30
Uutinen

Liisa keksi auttaa osaamisellaan

Valokuvaajayrittäjä Liisa Karling myöntää, että tässä peliliikkeessä koronalla oli vauhdittava vaikutus. Ilman epidemiaa hän tuskin olisi perustanut oman valokuvaamonsa Studio Karlingin rinnalle kokonaan toista yhtiötä. Nyt sellainen kuitenkin syntyi. Kaupparekisteriin Valokuvasapu.fi-niminen firma merkittiin vuosi sitten joulukuussa, ja nettisivut avautuivat toukokuussa 2021. Toiminta on siis edelleen verraten tuoretta, mutta sille ovat jo löytyneet vakioasiakkaat. Pirkanmaan Yrittäjä -lehti piipahti paikalla, kun Liisan opissa olevalla Petri Toikkasella oli menossa järjestyksessään kahdeksas oppitunti.

Liisan liikeidea pompahtaa ruutuun, kun asiakas avaa yrityksen nettisivun. Ja valokuva-alan yrittäjälle sopivasti kuvallisesti ilmaistuna. Valokuvausapu.fi osoitteen pääkuvassa piskuinen Liisa on kuiskuttelemassa ohjeitaan huomattavasti suurempikokoisen valokuvaajan korvaan. Liisan mukaan siinähän koko kupletin juoni on yhteen kuvaan tiivistettynä. Karling teetti palveluaan varten tosiaan täysin uudet nettisivut. Hänen jo vuosia jatkuneen studiotoimintansa sivulta tietoa tästä ei löydy. Itse asiassa Liisa päätti myös perustaa tähän touhuun kokonaan oman yrityksen, joka kantaa nettisivun kanssa samaa nimeä.

– Halusin tehdä valokuvausavusta omansa näköisen. Ilman, että sen pitäisi kantaa samaa brändiä kuin valokuvaamo. Sisustettiin vähän niin kuin erilainen asuntoni asukkaille, Karling luonnehtii.

Poikkeustila

Täysin puskista Liisa ei koulutushommiin hypännyt. Takavuosina hän on pitänyt joitakin valokuvauskursseja Visuaaliviestinnän instituutissa ja omalla studiollaan. Lisäksi hänen omassa yrityksessään on vuosien saatossa ollut useita opiskelijoita oppisopimuskoulutuksessa. Mutta ei Liisa tätä ikinä aikaisemmin ollut pitänyt varsinaisena bisneksenä. Siihen vaadittiin tämä viheliäinen epidemia. Sen myötä kun myös Liisa oli ajautunut tilanteeseen, jossa omaan yritystoimintaan oli pakko ottaa tuumaustauko. Sen verran isosti suomalaiset tautia keväällä 2020 pelästyivät, että myös Liisan kalenterista pyyhkiytyi pois merkittävä määrä sovittuja työkeikkoja.

– Siellä minä itsekin olin vessapaperijonossa, kun en tiennyt, mitä tuleman piti, Liisa kertoo nyt, yli puolitoista vuotta epidemian Suomeen rantautumisen jälkeen.

Oma koulutus pätevöitti Teams-taituriksi

Nyt äskeinen vessapaperikommentti tulee jo hymyn kera, mutta Liisa myöntää, että epidemian alkuvaiheessa huumori oli kortilla.

– Omalta kohdaltani työt vähenivät sen verran radikaalisti, että jotain oli tilalle keksittävä. Iso osa tuttavista siirtyi etätöihin, mikä sai minut miettimään, voisinko itse hoitaa tätä valokuvaajan ammattiani etänä, esimerkiksi Teamsin kautta, hän pohjustaa. Kyseisen ohjelman käyttö kun oli likipitäen tullut osaksi yleissivistystä uudessa maailmantilanteessa.

Myös Liisa itse oli päätynyt sen käyttäjänä melko taituriksi, kiitos hänen itse pääosin etänä suorittamansa palvelumuotoilukoulutuksen. Sen hän suoritti Lapin yliopiston kesäyliopistoon.

Liisa ja oppilas Petri
MESTARI JA kisälli – Oppitunti alkaa käymällä läpi Petrin kotiläksynään ottamia kuvia. Valokuvauksessa ei ole kieliopin tapaan ehdottomia oikein- ja väärin -sääntöjä, mutta joitakin lainalaisuuksia hyvän kuvan kaava kuitenkin noudattaa.
– Ja siis nyt puhutaan ihan perusasioista, kuten kultaisesta leikkauksesta sekä
valon suunnasta ja rytmistä. Kuvaushan on aina valojen ja varjojen maalailua, ja
sen jälkeen voidaan sitten alkaa pohtia kuvauskulmaa, horisontin suoruutta ja niin
poispäin. Tavallaan ne tietyt perussäännöt on tiedettävä, että niitä voi edes tietoisesti rikkoa, Karling kertoo.

Meistä tuli japanilaisturisteja pahempia

Liisa Karling myöntää, että koulutusajatustaan tuki myös valokuvaamisen kasvanut suosio. Siinä missä vielä 90-luvulla aika moni täällä vähän naureskeli stereotyyppiselle japanilaisturistille, joka tuntui kuvaavan kaiken kokemansa, kännyköiden myötä olimme itse siirtyneet aivan samaan toimintamoodiin, vieläpä potenssiin kaksi. Ja vaikka leijonanosa kuvista nykyään tallennetaan kamerakännyköillä, aika moni näin kuvaamisen makuun päässeestä on ostanut itselleen järjestelmäkameran.

Tässä kohderyhmässä Liisa näki markkinaraon. Kokeneen valokuvaajan ammattitaidosta riittäisi heille hänen ammennettavaa sen verran, että siitä oltaisiin valmiita myös maksamaan. Ja koronan myötä vielä todennäköisesti heiltä liikenisi aikaakin.

Vaihtoehto tutoriaaleille

Liisa Karling piti tärkeänä, että vaikka koulutukset saatettaisiinkin pitää etänä, että ne olivat kuitenkin reaaliaikaisia ja vuorovaikutteisia. Ei tallenteita. Tästä hän piti kiinni siitäkin syystä, että hän myöntää aina olleensa laiska katsomaan tutoriaaleja ja ylipäätään vähänkään pidempiä opastusvideoita.

– En oikein jaksa katsoa niitä, ja sitten toisaalta ei niissä uskalla myöskään hypätä eteenpäin, ettei sitten missaa mitään tärkeää. Tästä syystä näen, että monotonisen paasauksen sijaa opetuksessa tarvitaan vuorovaikutusta, hän kertoo.

Vuorovaikutteisessa yksityisopetuksessa keskitytään juuri niihin asioihin mikä vie kutakin eteenpäin. Yrittäjä oli alun perin ideoinut, että yrityksessä voisi toimia kouluttajana useampiakin valokuvaajia, mutta mitään riemunkiljahduksia tai pitkää jonoa hänen utelunsa eivät ole kollegoiden parissa aiheuttaneet. Tämä ei kuitenkaan saanut Liisan päätä kääntymään.

Kameran hintalappu ei takaa hyvää kuvaa

Liisa huomauttaa, että vaikka arvokkaitakin järjestelmäkameroita löytyy nykyään yhä useammasta taloudesta, se ei vielä itsessään ole tae sitten mistään. Hänen mielestään onkin hyvä tiedostaa, että paras kuva ei synny automaattisesti häneltä, jolla on kalleimmat välineet.

– En todellakaan ole mikään kävelevä teknologiatietopankki, eikä tämä koulutus sovi sellaiselle, joka haluaa keskustella objektiivien teknisistä ominaisuuksista, hän aloittaa.

– Ajatukseni on siis auttaa ihmisiä ottamaan parempia kuvia tarjoamalla kiinnostuneille omaa osaamistani. Esimerkiksi sitä, miten erilaisia kuvakulmia voi hyödyntää tai kameran säätöjä apuna käyttäen saada toimitettua haluttu viestin katsojalle, Karling jatkaa.

Petri oli alkuun koekaniini

Valokuvausavulle on ehtinyt jo tulla muutama vakioasiakaskin, joista paikalla on tänään Petri Toikkanen. Hän laskeskelee, että nyt hän on Liisan opissa kahdeksatta kertaa. Petri on Liisan mukaan aika lähellä hänen mielikuvaansa potentiaalisesta asiakkaasta. Petri kun on järjestelmäkameran omistaja ja innokas harrastaja. Liisan kanssa tiet olivat risteytyneet alun perinkin töiden merkeissä, sillä konsulttiyritys Osanaa pyörittävä Petri oli käyttänyt Liisaa kuvaajana useampaan otteeseen. Petrin valokuvaharrastuksesta oli ollut joskus puhetta, ja kun asia ajoitus osui yksiin, päätyi Liisa kysäisemään häntä eräänlaiseksi ”koekaniiniksi” ideoimaansa valokuvausapuun. Näin se liikkeelle lähtikin, mutta sittemmin Petristä on leipoutunut aivan oikea asiakas.

Liisa Karling ja oppilas
OPPILAAN ROOLISSA penkillä istuva Petri päätyi itse asiakkaaksi Liisan uuteen yritykseen, koska hänen oma yrityksensä oli asioinut Liisan kanssa. Konsulttifirma oli käyttänyt Karlingia omissa kuvauksissaan. Ja kun puheenaiheeksi tuli valokuvaus, kävi yrittäjän oma harrastuneisuus ilmi.

Tavoitteena automaatio

Kun Petrin koulutukset alkoivat, hän ilmoitti haluavansa kehittyä eritoten tapahtumakuvaajana, tai siis saamaan spontaaneistakin tilanteista laadukkaita kuvia. Liisan mukaan tavoitteiden saavuttaminen tarkoitti Petrin taitotason kehittämistä ”automaation suuntaan”.

– Siis siihen, että muutamat perusasiat ovat kuvaajalla selkärangassa ja tulevat luonnostaan silloinkin, kun kuvaajalla on vähemmän aikaa sommitteluun. Kuvaajalle se on hyvin tärkeä taito, jonka kautta tarina alkaa löytyä vähän joka kuvasta, ja kohde tulee halutulla tavalla esille kuvista kuin kuvista, Liisa jatkaa.

Lapsiperheen isänä Petrin kuvauskohteet ovat löytyneet omasta jälkikasvusta. Taitotason kasvaessa hän on kuitenkin huomannut, ettei panisi pahakseen sitäkään, jos myös oma yritys hyötyisi kohentuneista kuvaustaidoista. Koulutuksia säännöllisesti järjestävällä firmalla kun iso tarve esimerkiksi Powerpoint-esityksiin sopivista fotoista.

Aina asiakkaan tarve esillä

Liisa korostaa sitä, että asiakkaalle toteutettava apu räätälöidään aina hänen omien tarpeidensa mukaan, olipa kyseessä sitten yksityishenkilö tai yritys. Jos joku haluaa oppia ottamaan parempia kuvia rottweileristaan, Liisa opettaa hänet ottamaan parempia koirakuvia ja niin poispäin. Eikä ostaja aina ole myöskään se varsinainen koulutuksen hyödyntäjä. Vasta äsken Liisalta esimerkiksi kävi palvelun ostamassa keski-ikäinen rouva, joka antoi puolisolleen lahjaksi viiden tunnin paketin.

– Mihin tahtiin paketti sitten käytetään, voidaan päättää täysin asiakkaan aikataulujen mukaan pidemmin tai lyhemmin aikavälein, hän kertoo.

Vähän aika sitten Liisan asiakkaana oli isohkon yrityksen valokuvauskerho. Heille apu oli enemmänkin tyky-päivä, sillä kaikki kerholaiset ottivat mukaan omia otoksiaan, joita käytiin läpi yhdessä.

– Katsottiin, mitä hyvää kuvissa oli, ja millä pienillä muutoksilla niitä olisi vielä pystynyt kehittämään eteenpäin, hän kertoo.

Petrin kanssa on edistetty jo siihen vaiheeseen, että läksyksi otetuissa kuvissa on aihealueena salaman käyttö.

– Tätä ennen olemme käyneet läpi esimerkiksi kuvakulmia, rajauksia, vallitsevan valon suunnan hyödyntämistä ja varsinaisen kohteen erottumista kuvasta. Tämä on luonnollista jatkoa siihen, Liisa kertoo.

Tavoitteena tasapaino

Yrittäjänä Liisa Karlingin toiveena olisi saada sopivassa suhteessa sekä varsinaista valokuvaajan työtä, että sen kylkeen valokuvausapua. Paljon esimerkiksi juhlakuvia ottavan Karlingin oman työvuoden hiljaisimmat hetket kun sijoittuvat yleensä talvikauteen.

– Tästä toivon saavani lisätekemistä sekä vastapainoa tuolle studiotyölle, hän kertoo.

Valokuvien lisäksi Liisa on antanut apua yrityksille myös videokuvauksiin. Siis sellaisia perusniksejä.

– Jo sillä, että yritys saisi hieman nostettua omien valokuvien tai videoiden tasoa, voi olla iso merkitys. Ja se on kyllä saavutettavissa nyt aika pienellä vaivalla.

Oma edistyminen miellyttää

Petri kertoo olevansa tyytyväinen Liisalta saamaansa opetukseen ja myöntää huomanneensa kehittyneensä kuvaajana – ja siis verraten lyhyessä ajassa.

– Isoin muutos on se, että enää minun ei tule vain räiskittyä menemään, vaan keskityn miettimään ennen jokaista kuvaa, hän miettii.

Myös Liisa on yhteistyöhön enemmän kuin tyytyväinen.

– Petri sanoi jo aika nopeasti saaneensa täältä monta ahaa-elämystä, vaikka olikin kuvaillut itsenäisesti varsin paljon, hän kertoo.

Liisan mainoskuvasta on tullut konkretiaa.

– On ollut hieman hämmentävää huomata, että kuten mainoskuvassa, Liisa on todella ilmestynyt kuvaustilanteissa minunkin olkapäälleni. Aika monesti ennen kuvaa nykyään mietin, mitähän Liisa tästä sanoisi, Petri naurahtaa.

Miestä kuunnellessa samalla tajuan myös sen, miksi Petri näytti kovin tutulta. Hän on tuo Liisan kotisivujen etusivulla oleva kuvaaja. Siis se, jonka korvaan Liisa kotisivukuvassa kuiskuttelee.

Tunti alkaa läksyjentarkastuksella

Nyt ei kuiskutella, vaan puhutaan ihan normaaliäänellä. Kaksikko istuu Liisan työpisteellä, ja alkamassa on Petrin koulutustunti, joka on järjestyksessään nyt kahdeksas. Tällä, kuten aiemmillakin kerroilla Liisa on antanut Petrille kotiläksyn ja kehottanut häntä huomioimaan tätä ja tuota kuvia ottaessa. Vähän koulun läksyjen tapaan myös täällä kotitehtävä käydään lävitse opettajan kanssa heti tunnin alkuun.

– Tässä tulee seuratuksi edistymistä. Eihän pianotunnillakaan heti kärkeen anneta tehtäväksi Mozartin vaikeinta biisiä, jos ei osaa edes Ukko Nooaa, Liisa Karling selittää kun Petrin ennakkoon lähettämät kuvat pulpahtavat Liisan isokokoiselle näytölle.

Oppitunti alkaa, ja toimittajan on silloin parempi lähteä pois häiritsemästä.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 14.12.2021

Ville Kulmala
Ville Kulmala