Lvi-alan konkariyrittäjä Hannu Seppälä, 71, opetteli taidot jo 12-vuotiaana – ”Teoriaa en ole tarvinnut mihinkään muuhun kuin matematiikkaan”

Lvi-alan yrittäjä Hannu Seppälän puheessa kuuluu kokemuksen ääni. Nyt 71-vuotias Seppälä aloitti yrittäjänä vuonna 1976, jolloin hän otti vastuulleen isänsä perustaman lvi-yrityksen. Tuolloin hänellä oli toiminimi, nykyisin kommandiittiyhtiö, jossa Seppälän veli on ollut mukana 18-vuotiaasta.

– En ole koskaan tehnyt mitään muuta kuin lvi-töitä. Se on verenperintöä isältäni. Kiinnostuin alasta, kun kotitaloomme asennettiin vuonna 1964 öljylämmitys. Aina kun järjestelmään tuli häiriö, isä opetti mitä pitää tehdä.

Tuolloin 12-vuotias Seppälä innostui niin, että kulki polkupyörällä pitkin ja poikin Kankaanpäätä korjailemassa kotitalouksien öljypolttimia. Saman ikäisenä hän kiersi jo asiakaskeikoilla isänsä mukana, mutta 14 vuoden iässä teki töitä pitkälti yksin.

Ainoa kokemus palkkatöistä on vuodelta 1970, jolloin Seppälä hakeutui töihin saadakseen omia säästöjä.

– Vanhempani eivät päästäneet minua Helsinkiin töihin, joten jäin Kankaanpäähän.

Töitä on riittänyt, sillä Seppälän mukaan hän ei ole ollut päivääkään työttömänä uransa aikana. Edes nykyinen haastava taloustilanne ei ole juurikaan näkynyt yrityksen toiminnassa.

”Olen täysin itseoppinut, vaikka luinkin itseni sivutöinä lvi-teknikoksi.”

Hannu Seppälä, yrittäjä

Kouluttautumalla käsiksi isompiin urakoihin

Viidenkymmenen vuoden ajan jatkunut yrittäjyys on opettanut miehelle muun muassa sen, että työnteko opettaa paremmin kuin opiskelu. Tästä huolimatta Seppälä on opiskellut paljon: Siihen ovat velvoittaneet alan kiristyneet säännökset ja pätevyysvaatimukset.

– Olen täysin itseoppinut, vaikka luinkin itseni sivutöinä lvi-teknikoksi. Alle parikymppisenä hommasin itselleni öljypolttimien huolto- ja asennusoikeudet. Työkokemus on ollut itselleni tärkeämpää kuin koulutus. Teoriaa en ole tarvinnut mihinkään muuhun kuin matematiikkaan.

Seppälän kouluttautumista ovat ohjanneet alan vaatimukset. Lvi-teknikoksi oli syytä kouluttautua, koska se avasi suuremmat urakat.

– Kun opiskelin sen, aloin tekemään rivitaloja, kouluja, päiväkoteja ja isoja pelastusasemia. 

Yrittäjä muistaa, kuinka aikanaan piti käydä lukemassa KVV- (kodin vesi- ja viemärilaitteisto) ja iv-pätevyydet (ilmanvaihto), jotta töitä pystyi tarjoamaan laajemmalle asiakasjoukolle.

– Pääsin välikäden kautta töihin pk-seudulle, missä nämä pätevyydet vaadittiin, hän kertoo.

Sittemmin Seppälä on opiskellut kaikki kylmäasentamisessa ja kaukolämpötöissä vaadittavat luvat.

– Kävin tenttimässä ne, kun vuonna 2017 kyseisiä lupia alettiin vaatia. Minulle tentit eivät tuottaneet minkäänlaisia vaikeuksia, yrittäjä jatkaa.

Vastikään Seppälä laittoi hakemuksen vetämään FISE-pätevyyden saamiseksi. Kyseessä on rakennus-, talotekniikka- ja kiinteistöalan ammattilaisten pätevyysrekisteri, joka myöntää pätevyyksiä yhteistyössä alan asiantuntijaorganisaatioiden kanssa. Nykyisen lainsäädännön mukaan työnjohtajiltä ja suunnittelijoilta vaaditaan kirjaaminen rekisteriin. Hakemuksessa kysytään muun muassa todistuksia suoritetuista opinnoista.

”En tiedä, mitä muuta tekisin”

Seppälä on opetellut suhtautumaan alan koulutus- ja pätevyysvaatimusten tiukentumiseen maalaisjärjellä.

– Muutoksiin on pakko suhtautua myönteisesti, jos meinaa töitä tehdä. Osa niistä tosin tuntuu vähän sellaisista, että sama pätevyys täytyy hakea uudelleen, kun tuulet vähän muuttuvat. Tällä alalla on kuitenkin kouluttauduttava tämän tästä koko uransa ajan. Enkä toisaalta tiedä, mitä muuta tekisin, jos en tekisi tämän alan töitä. Siksi on kouluttauduttava.

Kokenut yrittäjä on saanut tuekseen omia lapsiaan. Vanhin tytär on kouluttautunut lvi-insinööriksi. Hänen puolisonsa on niin ikään tulossa mukaan yritykseen.

– Poikani on lvi-insinööri, mutta tällä hetkellä vieraalla töissä, Seppälä kertoo.

Tyttärellä ei ole vielä riittävästi työkokemusta, mikä estää pätevyyksien saamisen. Kokemusta kartutetaan nyt isän yrityksessä.

– Koska minulla on tarvittavat luvat, saan sitä kautta tyttärelleni työkokemusta työnjohdollisista tehtävistä.

Seppälä toivoo, että oppisopimuskoulutus yleistyisi myös hänen alallaan. Yrittäjä itse on kouluttanut useita nuoria oppisopimuksella. Niiden myötä hän on huomannut ammattikoulutuksen tason laskun, josta olemme aiemmin kertoneet muun muassa täällä.

– Tänä päivänä ammattikoulut eivät ole enää sellaisia kuin ennen. Ammattikoulu on menettänyt merkitystään, mutta toki maailmakin on muuttunut. Kaikkia motivoituneita nuoria suosittelen hakeutumaan oppisopimukseen.

Asiantuntija kannustaa mentoriksi

Suomen Yrittäjien koulutuspolitiikan asiantuntija Mikko Kinnunen pitää Seppälän esimerkkiä rohkaisevana.

– Myös yrittäjä tarvitsee menestyäkseen jatkuvaa oppimista ja osaamisensa päivittämistä ja syventämistä, Kinnunen sanoo. Hän toivoo, että yrittäjän oppisopimuksen suosio lisääntyisi. Siinä yrittäjä opiskelee kokeneen mentoriyrittäjän tukemana tekemällä oman yrityksensä työtä.

– Sen kautta voi opiskella yrittäjyyteen, mutta myös alan osaamiseen liittyviä tutkinnon osia. Näin yrittäjä voi opiskella tulevaisuudessa tarvittavia taitoja, kuten esimerkiksi vihreään siirtymään tai digitalisaatioon liittyviä asioita.

Kinnusen mukaan yrittäjän kannattaa harkita mentoriksi ryhtymistä.

– On hienoa, että taitavat ammattilaiset ottavat kisällin rinnalleen oppimaan oppisopimuskoulutukseen. Rohkaisen kokeneita yrittäjiä lähtemään myös mentoreiksi ja hiljaisen tietonsa levittäjiksi.

”En osaa mennä kellon mukaan”

Hannu Seppälä aikoo jatkaa työntekoa niin kauan, kun terveyttä riittää. Vapaata hän pitää lähinnä syksyisin, jolloin metsästysharrastus vie voiton.

– Yrittäjyys on verenperintö ja eämäntapa. Joskus olen kyllä ajatellut, että olisi ollut helpompaa jäädä nuorena vieraalle töihin. Helpommalla sillä olisi rahansa saanut, mutta ei minusta ollut siihen. En ole koskaan pystynyt sellaiseen rytmiin, että menen seitsemältä töihin, yhdeksältä kahville, kymmeneltä lounaalle ja neljältä kotiin. En osaa mennä kellon mukaan. Sellaiseksi lapsuudenkoti minut opetti.