Matti Jokinen perusti vinyylilevyjen kivijalkakaupan vastapainoksi insinööritoimistolleen – ”Tuttu muusikko kysyi, olenko hullu”

Tehdäänpä jotain kivaa, ajatteli insinööri Matti Jokinen, kun perusti kivijalkaan pienen levykaupan.

– Tuttu muusikko kysyi, olenko hullu. 

Kesällä 2024 paikallinen R-kioski lopetti toimintansa Hämeenlinnan keskustan länsipuolella, ja 20 neliön kivijalkaliike tyhjeni. Jokinen, itsekin kitaraa ja bassoa soittava musiikkidiggari, päätti tehdä jotain, mikä toisi kaivattua vastapainoa hänen toiselle yritykselleen insinööritoimistolle.

Saman vuoden syksyllä näki päivänvalon levykauppa nimeltä Vinyylivimma. 

– Ei minulla ole tässä logiikkaa, bisnesmallia tai suunnitelmaa, Jokinen sanoo.

Hän myöntää, että elanto tulee ympäristö- ja infra-alaan keskittyneestä Insinööritoimisto Matti Jokisesta. Vinyylivimma puolestaan on, ainakin toistaiseksi, ”kallis harrastus”.

– Olen laittanut levykaupan pystyyn omista lähtökohdistani. Se on arvovalinta.

Terapeuttinen paikka

Runsaassa vuodessa asiakkaat ovat ottaneet Vinyylivimman omakseen. Jokinen arvelee, että fyysisten musiikkituotteiden eli vinyyli- ja cd-levyjen plärääminen sekä kuunteleminen kaikessa rauhassa tuo vastapainoa siihen, mitä musiikin kuluttaminen nykyisin on. Siis striimauspalvelujen musiikkivirrassa poukkoilua.

– Tänne tullaan tunniksi tai kahdeksi, kuunnellaan levyjä, keitetään kahvit. Leikkisästi sanon tätä lyhytterapiaksi puolin ja toisin. Keskustelut polveilevat, usein mennään syväänkin päätyyn, hän kuvailee.

Lähes kaikilla ihmisillä musiikkiin liittyy vahvoja muistoja ja ajankuvia. Jokinen sanoo hakeneensa levykaupan perustamisella tunnelmia omasta nuoruudestaan.

– Teinivuosinani 1990-luvun alun lama-aikoina oli kaikenlaisia divareita, antikvariaatteja ja levykauppoja. Hämeenlinnassakin oli useampi, ja joku Helsingin Kalevankatu oli täynnä levykauppoja. Ehkä tämä on sellainen paluu sinne.

Punkin räimettä

Viimeiset 20 vuotta insinööritoimistoa pyörittänyt Jokinen on harrastanut musiikkia nuoruudestaan lähtien. Hän soittelee kaveriensa kanssa bändissä bassoa tai kitaraa, vähän kokoonpanosta riippuen. 

– Soittotaito huomioiden se on hyvin yksinkertaista, kitaravetoista. Kai se punkin puolelle menee, sellaista räimettä.

Levykauppansa valikoimaan hän sai tärkeän vinkin tutulta tukholmalaiselta levykauppiaalta.

– Hän sanoi, että myy vain sellaista musiikkia, mitä itse kuuntelet. Muutenhan voisit myydä vaikka hammastahnaa.

Tätä ohjetta Jokinen on noudattanut. Hänen hyllyistään löytyvät klassikot 1960-luvun jazzista ja bluesista 1980-luvun uuteen aaltoon ja 1990-luvun grungeen, jota kuunnellen hän on itse kasvanut. 

– Kokoelmassa on kaikkea monipuolisesti yhden soinnun jumituksesta proge-klassikoihin.

Jokinen painottaa tarjonnassaan myös suomalaista musiikkia.

– On yllättävää, että Suomessa tehdään tosi paljon hyvää musiikkia, oli se omakustannetta tai levy-yhtiötavaraa, jazzia tai manserockia. Metallikin voi hyvin, sehän on Suomen kansallismusiikkia. 

Vinyylejä varastosta

Vinyyli- ja cd-levyjen saaminen myyntiin on helppoa. Nykybänditkin tekevät usein albumeistaan fyysisen kappaleen. Klassikoista kuten Beatlesista ja Rolling Stonesista taas otetaan uusintapainoksia tasaisin väliajoin. Käytettyjä levyjä kauppaan tuodaan jatkuvasti.

– Esimerkiksi 1980-luvun musiikkia tänne tulee laatikkokaupalla, kun ihmiset tyhjentävät varastojaan.

Haluttua tavaraa on juuri 1980-luvun tukkahevi.

– Se oli hevin kultakautta, ja kuunteleva polvi on meikäläisen ikäistä tai muutamaa vuotta vanhempaa, sanoo tänä vuonna 50 täyttävä Jokinen.

Ilman algoritmeja

Jokisen suhde Spotifyyn ja muihin suoratoistopalveluihin ei ole lainkaan negatiivinen. Hänen mielestään esimerkiksi Spotify on hyvä alusta löytää uutta musiikkia, kun radiokanavatkaan eivät sellaista juuri enää esittele.

Jokinen on huomannut, että moni tulee hakemaan hänen liikkeestään musiikin kuuntelemista omilla ehdoillaan. Sitä, että saa itse päättää, mitä levyä kuuntelee ja kuinka kauan, ilman algoritmien suosituksia ja hyppimistä kappaleesta toiseen. 

– Siinä on ehkä sellaista kapinamieltä. Halutaan valita itse levy ja kuunnella se. 

Jokinen myös muistuttaa, että albumit ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, joiden kappaleet on tarkoitus kuunnella tietyssä järjestyksessä.

– Biisit on järjestetty tietyn logiikan mukaan, myös progressiivisen rockin puolella. Levyn kääntäminenkin on mietitty valmiiksi. 

Toimii myös nuorille

Jokinen on järjestänyt levykaupassaan iltaisin muutamia olohuonekeikkoja, jolloin paikalla on bändi soittamassa kappaleitaan.

– Esimerkiksi vastikään täällä esiintyi vaihtoehtorockia soittava yhtye Free Carmen, nuoria kavereita. He ottivat itse yhteyttä, koska tekevät perinteisen levykauppakiertueen.

Levykaupoissa ja vinyylilevyissä ei olekaan kysymys vain keski-ikäisten nostalgiasta, vaan parikymppisetkin kaipaavat rauhoittumista musiikin äärelle. 

Siksi Vinyylivimmasta on tullut suosittu opiskelijoiden harjoittelupaikka. Jokisella on ollut useita tet-harjoittelijoita, ja eräs lukiolainen tekee hänelle Instagram-markkinointia.

– Se on myös kasvatusasia. Monet tulevat kulttuurikodeista, joissa luetaan kirjoja ja kuunnellaan musiikkia.

Lisää livekeikkoja

Tulevaisuudessa Jokinen haluaisi järjestää enemmän livemusiikkiesityksiä levykaupassaan. Hän myöntää, että jonkinlaisia kaupallisia tavoitteita hänellä on. Hän haluaisi saada Vinyylivimmalle toimivan verkkokaupan. Sellaista suunnitteleekin paraikaa nuori datanomi.

Eikä Vinyylivimma ole jumittunut musiikillisesti pelkästään menneisiin vuosikymmeniin. Uusiakin artisteja löytyy, esimerkiksi Taylor Swiftiä. 

– Hänen levyjensä vinyylipainoksista maksetaan ihan tolkuttomia summia. Ne myydään saman tien loppuun ja jälkimarkkinoilla pyydetään kovaa hintaa.

Jos Jokinen ei itse tunne jotakuta nykyartistia, nuoriso auttaa.

– Työharjoittelijani vinkkasivat, mitkä levyt Swiftiltä kannattaa ottaa myyntiin.

Aiemmin aiheesta kertoi Hämeen Sanomat.