Menestyksekäs taidemaalari Osmo Rauhala kritisoi kuvataiteilijoiden sitkeää vastarintaa yrittäjyyttä kohtaan: ”Peruja Neuvostoliitosta”

Taidemaalari Osmo Rauhala on yksi Suomen menestyneimmistä nykytaiteilijoista: Hänellä on ollut yli 60 omaa näyttelyä parissa kymmenessä eri maassa maailmalla.

Taiteilija osallistui tiistaina Suomen Yrittäjien paneelikeskusteluun SuomiAreena-tapahtumassa Porissa. Keskustelun aikana Rauhala kritisoi kuvataiteilijoiden haluttomuutta yrittäjyyteen.

– Se on poliittinen perinne. Muistan, kuin aloittelin uraani 90-luvun lopulla. Yleinen näkemys oli, että kuvataiteilijan pitäisi elää apurahoilla, valtionmuseoiden ostoilla ja julkisilla teoshankinnoilla. Vain sellaista pidettiin oikeana taiteena. Jos oli kaupallinen ja myi galleriasta, oli huonompi taiteilija.

Yrityksen perustaminen on Rauhalan mukaan edelleen vieras asia kuvataiteilijoille, vaikka yrittäjien määrä alalla on hiljalleen kasvanut.

– Kuvataide on tässä mielessä viimeinen hännänhuippu. Musiikki- ja elokuva-alalla yrittäjyys on tavallista. Osittain kyse on siitä, että valtaosa kuvataiteessa liikkuvasta rahasta on julkista rahaa. Säätiöiden ja valtion apurahat kattavat 80–90 prosenttia kuvataiteen bruttokansantuotteesta. Yksityisen kulutuksen osuus on tosi kapea.

Ideologiset syyt tiukassa

Rauhalan mukaan Suomi on jäänyt jälkeen muusta Euroopasta ja etenkin Yhdysvalloista, missä suurin osa kuvataiteilijoista on yrittäjiä. Tilanne oli vielä huonompi takavuosina.

– Vielä vuosituhannen vaihteessa Helsingissä oli hädin tuskin 20 galleriaa, kun saman kokoisessa Amsterdamissa niitä oli yli 200. Väitän, että kuvataiteilijat ovat edelleen ideologisista syistä haluttomia perustamaan yrityksiä.

Alan tärkein etujärjestö Suomen taiteilijaseura ei ole juuri edistänyt yrittäjyyttä.

– Seuran vetäjien asenteissa ja puheissa näkee edelleen markkinatalouden ja kapitalismin vastaisuutta. Halutaan, että yhteiskunta palkitsee. Se on peruja Neuvostoliitosta.

Rauhalan mukaan taiteen kuluttamisen perinne ja tarve eivät synny hetkessä. Hän nostaa esille myös yrittäjäkoulutuksen merkityksen taiteen opetuksessa. 

– Ymmärrän, että tärkeintä on ensin kehittyä luovana ihmisenä. Ei ole kuitenkaan tervettä, jos yrittäjyyden kaltaista työkalua vieroksutaan eikä haluta ottaa sitä käyttöön.

Hurja työrupeama keväisin

Rauhala on paitsi taiteilija, myös luomutilallinen. Noin sadan peltohehtaarin tilalla laiduntaa 250 uuhta. Puolet vuodesta Rauhala viettää New Yorkissa, missä hän keskittyy vain taiteeseen.

– Siellä finanssisektori määritteli noin kymmenen vuotta sitten taideteokset samaan kategoriaan arvometallien, merkittävän antiikin ja jalokivien kanssa. Se tarkoitti, että luotonantajat hyväksyvät taideteokset vakuuksiksi. Niihin investoimista analysoidaan samoin kuin esimerkiksi jalometalleihin sijoittamista. Kuvataiteen markkina on moninkymmenkertaistunut tällä vuosisadalla.

Rauhalan ei tarvinnut aikanaan perustaa uutta yritystä taiteelle, sillä sekä taiteen että maanviljelyn ala kuuluvat MYEL-vakuutuksen piiriin.

– Sama y-tunnus soveltuu molempiin. Erona on vain se, että täytän myös ammatinharjoittajan veroilmoituksen.

Pääsiäisestä juhannukseen Rauhala paiskii tilallaan töitä noin 1 800 tuntia. Sen vastaa suunnilleen tavallisen palkansaajan vuotuista työaikaa. Talvella töitä on vähän ja ne ovat ulkoistettujen ammattilaisten vastuulla.

– Keväällä karitsoinnin aikana nukun nelituntisia öitä.

Taiteen parissa suurimmat tavoitteet ovat jo toteutuneet.

– Nyt kyse on lähinnä siitä, että tuotanto jatkuu. Minulla on satoja luonnoksia valmiina muistikirjoissa. Uteliaisuus ajaa eteenpäin.