Mestarin ja kisällin yhteistyö kirkon katolla sujui niin hyvin, että siitä syntyi yritys – ”Peltisepäksi täytyy olla tietynlainen luonne”

Heinäkuussa 2025 Kainuussa oli lämmintä. Helle tuntui varsinkin Kuhmon kirkon kattotyömaalla 46 metrin korkeudessa.

– Pressun alla oli 40 astetta. Kirkon kupolille vei 18 kerrosta telineitä ja vielä viisi metriä tikkaita. Niitä kiipesimme päivittäin ylös alas, kertoo peltiseppä Jussi Kilponen.

Paitsi olosuhteet, myös itse työmaa oli vaativa. Kilponen ja hänen kisällinsä Aleksi Immonen korjasivat yhteensä kolmena kesänä kirkon ja sen kellotapulin peltikattoa. Ammattitaitoa ja millintarkkaa työtä vaativat varsinkin kirkon kupolin kaarimuodot sekä tapulin huipun kuparipallo.

– Pallo oli mennyt huonoon kuntoon, joten teimme uuden. Se on läpimitaltaan 65 senttiä ja rakennettu 24 osasta.

Katolla hikoillessaan Kilponen, 43, ja Immonen, 21, huomasivat, että heidän yhteistyönsä toimii oikeastaan aika hyvin. 

Ensin apupojaksi

Tuolloin timpurin opintoja suorittanut Immonen oli tullut katolle Kilposen apupojaksi.

– Alun perin minun oli tarkoitus mennä toiseen paikkaan harjoittelemaan, mutta se peruuntui, ja pomppasin suoraan kirkkotyömaalle. Ei minulla ollut hajuakaan peltisepän töistä. En edes tiennyt, että sellainen ammatti on olemassa, Immonen kertoo.

Immonen arvioi, että kesti noin kolme viikkoa ennen kuin hän pääsi kärryille siitä, mitä katolla oltiin tekemässä. Käsillä tekeminen ja oman työn jäljen näkeminen alkoi kiinnostaa.

– Ammatin haastavuus kiehtoo myös. Tämä on hyvin erilaista verrattuna muihin rakennusalan tehtäviin, Immonen sanoo.

Raskasta henkisestikin

Kilponen kehuu, että Immosen kanssa kirkkotyömaalla onnistuivat vaikeatkin hommat.

– Harva siihen pystyy. Ollaan korkealla ja tehdään raskasta mutta tarkkaa työtä. Peltisepäksi täytyy olla tietynlainen luonne. Minulla on ollut monenlaisia apumiehiä, jotka ovat jättäneet hommat kesken, mutta Aleksi osoitti pystyvänsä tähän.

Kattotyömaat ovat usein myös henkisesti raskaita projekteja. Silloin mukana on hyvä olla työkaveri, joka ymmärtää työn vaativuuden.

– Työ on millipeliä, ja osaan olla todella kriittinen sekä itselleni että muille. Aleksi tietää, että kyse ei ole mistään henkilökohtaisesta.

– Jussi on todella haka myös opettamaan tätä hommaa ja jakamaan tietotaitoaan, Immonen lisää.

Palaset kohdalleen

Kun pitkä kirkkoprojekti oli ohi, Kilponen mietti, jatkaisiko uusien peltitöiden parissa jossain muualla vai ryhtyisikö yrittäjäksi. Hän oli jo alustavasti jutellut Immosen kanssa aiheesta, ja paikallinen pitkän linjan yrittäjä lupautui parivaljakolle yrityskummiksi. Lisäksi tuttu, 40 vuoden uran tehnyt peltiseppä oli jo pitkään kaupannut Kilposelle konekantaansa.

– Siten ne palaset vain loksahtelivat kohdalleen. 

Syksyllä 2025 Kilponen osti peltiseppäyrittäjän koneet. Hän ja Immonen perustivat yrityksensä Peltikontion helmikuussa 2026. 

Aina opittavaa

Jussi Kilponen otti ensimmäiset askeleensa peltisepäksi kesätöissä 1990-luvulla. Hän työskenteli muutaman kesän huopakattofirmassa. Sen jälkeen hän pääsi töihin tutulle peltisepälle. Vuosien mittaan työkokemusta on kertynyt erilaisista kattotyömaista muun muassa Tukholmasta.

– Siellä oli esimerkiksi museokohteita, joissa ei riittänyt, että katto näytti samalta kuin aikaisemmin. Se täytyi tehdä täysin samalla tavalla kuin se oli aikoinaan tehty. Katsoimme vanhoista, mustavalkoisista valokuvista, miten päin saumat oli käännetty.

Kilponen arvioi, että peltisepän ammattitaidon saavuttaminen vie kymmenisen vuotta. Työ opitaan enimmäkseen käytännön kautta, usein mestari-kisälli-periaatteella.

– Työssä on niin paljon yksityiskohtia, jotka pitää tietää. Niitä ei voi opetella koulun penkillä, vaan kädestä pitäen.

Hänen mielestään peltisepän työssä ei voi olla koskaan valmis.

– Aina on syytä olla silmät ja korvat auki. Jos joku tekee jonkun asian paremmin, pitää olla valmis oppimaan lisää.

Työnjälki näkyy

Peltisepän työ on yhdistelmä vanhaa käsityöläistaitoa ja uutta tekniikkaa. Pellit mitataan kohteessa ja leikataan levystä verstaalla. Paikan päällä ne saumataan tiiviiksi. 

Työmaat voivat olla vaativia museokohteita tai vaikkapa erikoispellityksiä uudisrakennusten katoille. Nykytaloissa täytyy huomioida esimerkiksi katolle tulevat aurinkopaneelit. Kaikissa kohteissa vaaditaan pikkutarkkaa symmetrian tajua ja avaruudellista hahmotuskykyä.

– Kyllä taitava timpuri pystyy tekemään katolle ruuvattavan profiilipeltikaton, mutta jos kohde on vähänkin haasteellisempi, se vaatii peltisepän, Kilponen arvioi.

Vastuu on suuri, sillä usein työnjälki näkyy kauas. Virheetkin paljastuvat melko pian, jos katto alkaa vuotaa. Peltikattojen odotetaan yleensä kestävän 70–100 vuotta. 

Lupaava alku

Yrittäjyyden ohella Aleksi Immonen opiskelee rakennusinsinööriksi. Sekä hän että Kilponen näkevät opinnot satsauksena Peltikontion tulevaisuuteen.

Yrityksen alku näyttää lupaavalta. Kilponen pohtii, että jos työtilanne näyttää hyvältä, tulevaisuudessa voidaan palkata lisää peltiseppiä.

Verkostot ovat olemassa, ja kalenterissa on jo pienempiä remontteja, kuten omakotitalojen kattoja.

– Tulevaisuus näyttää yllättävän positiiviselta huomioidan nykyinen taloustilanne ja se, missä asumme. Välillä tuntuu, että Itä-Suomi on jätetty täysin oman onnensa nojaan, Kilponen sanoo.

Hän arvioi, että rakentamisen huono suhdanne ei vaikuta juurikaan peltisepän töihin, sillä kysymyksessä on pieni erikoisala. Hän huomauttaa, että peltikatto tukee myös vihreää siirtymää, sillä sen elinkaari on pitkä. Hänen tuntumansa mukaan rakennusliikkeiltä kysellään peltisepän tekemää kattoa yhä useammin.

 – Uskon, että tällaiselle käsityöalalle on kysyntää jatkossakin.