Minna Patosalmi häpesi perheyhtiön konkurssia syvästi, kunnes hän nousi estradille –  ”Se kuoli siinä”

Minna Patosalmi oli työskennellyt isänsä, Pentti Patosalmen 1983 perustamassa Ferroplanissa yli 20 vuotta. Tästä ajasta toimitusjohtajana hän oli ollut 6,5 vuotta ja hallituksen puheenjohtajana reilut kolme vuotta.

Yritys hakeutui konkurssiin lokakuussa, kun elokuussa aloitettu saneerausmenettely ei onnistunut.

Kasvun riskit toteutuivat

Ferroplan teki teollisuuden erikoiskuljettimia ja oli merkittävä työnantaja Orimattilan seudulla. Konkurssiin johti lopulta monta tekijää. Kasvuun liittyvät riskit toteutuivat.

– Kun ongelmat alkoivat näkyä selkeästi, oli lähes mahdotonta neuvotella rahoittajien kanssa. Keinoja tilanteen ratkaisemiseksi ei enää ollut.

Yritys oli kasvanut nopeasti 10 miljoonan euron liikevaihdosta lähes 20 miljoonaan. Organisaatiota oli rakennettu rohkeasti suurempaa mittakaavaa varten, mutta muutamat suuret projektit aiheuttivat kassavirtaongelmia.

Yritys jätti saneeraushakemuksen kesäkuussa, mutta menettely alkoi vasta elokuussa. Kahden kuukauden viive oli poikkeuksellinen ja kriittinen. Tänä aikana tilanne ehti huonontua niin paljon, että saneeraus ei enää voinut pelastaa yritystä.

Liika sinnikkyys myös helmasynti

Minna Patosalmi sanoo, että usein yrittäjille ominainen sinnikkyys, toiveikkuus ja pärjäämisen halu voivat kääntyä itseään vastaan.

Ne ovat tietenkin yrittäjien voimavaroja, mutta samalla helmasyntejä, koska ne joskus sotivat todellisen tilanteen hyväksymistä vastaan. Vaikea tilanne pääsee menemään liian pitkälle.

Myös Patosalmi kantoi valtavaa vastuuta Ferroplanista ja yritti pelastaa sen viimeiseen asti.

– Se taakka, mikä näkyi edessä päin, oli niin valtava, että minulle tuli sellainen olo, että en halua selviytyä. Halusin, että tämä loppuu.

Tilanne johti uupumukseen ja lamaantumiseen.

– Se oli pahin paikka missä olin. Se herätti pyytämään apua. Ymmärsin, että minun pitää jutella jonkun kanssa, koska tällaiset ajatukset eivät ole normaaleja.

Häpeä parrasvaloihin

Patosalmi koki häpeää ja yksinäisyyttä silloin kun asia uutisoitiin paikallislehti Orimattilan Sanomissa. Hänen mukaansa häpeä ja yksinäisyys voivat johtaa syrjäytymiseen ja epätoivoisiin ratkaisuihin.

Näin ei kuitenkaan pitäisi olla.

– Tiesin, että kun tämä asia tulee julkiseksi, niin siitä tulee todella iso uutinen. Ja niinhän siinä kävi, että siitä kirjoitettiin viikon verran meidän paikallislehdissä. Se oli ehkä se kaikista rankin paikka.

Patosalmen mielestä avoimuus oli ainoa tapa ”tappaa” häpeä. Hän ei piilotellut tilannetta, vaan päätti tuoda häpeän parrasvaloihin niin isosti kuin mahdollista.

Patosalmi kertoi tarinansa lokakuussa Valtakunnallisilla yrittäjäpäivillä. Kun hän piti puheenvuoronsa suurelle yleisölle, hän konkreettisesti talutti häpeän estradille asettamalla lavalle tyhjän tuolin ja kertomalla yleisölle, että siinä istuu hänen häpeänsä.

– Kun lähdin pois sieltä, pystyin poimimaan sen ja laittamaan sen taskuun, koska se oli kutistunut ihan pieneksi. Yrittäjäpäivien esitykseni jälkeen en ole tuntenut häpeää. Se kuoli siinä.

Yöuni on kivijalka

Patosalmen kolme selviytymisperiaatetta vaikeassa tilanteessa olivat tilanteen radikaali hyväksyminen, ihmisten pariin hakeutuminen ja häpeän kohtaaminen. Nämä vaiheet toteutuivat omassa toipumisessa.

Hänen hyvinvointinsa perusta on uni.

– Jos nukkuminen ei onnistu, kaikki muu alkaa sortua.

Patosalmen keinoja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ovat muun muassa arjen rytmin pitäminen mahdollisimman tasaisena. Hän käyttää myös hermoston rauhoittamisen keinoja, joita on oppinut muutos- ja palautumisvalmennuksen opinnoistaan.

Lisäksi hänen arkeensa kuuluvat lyhyet meditaatiot sekä hengitysharjoitukset ja silmänliikeharjoitukset, jotka auttavat hermoston tasapainottamisessa.

Luonto ja liikkuminen ovat ehdottoman tärkeitä. Minna käy kävelyillä metsässä ja tarkistaa sienitilanteen. Luonnossa oleminen tuo rauhaa.