Minna Tervamäki toimii itsensä ylittämisen alalla

Tähtitanssija Minna Tervamäki on yrittäjänä intohimotyössään, itsensä ylittämisen alalla. Poikkeusaika pakotti kurinalaisen luovan alan tekijän pysähtymään ja etsimään uutta tasapainoa.

Minna Tervamäen otteet ovat ripeät, kädet kokoavat nutturan päälaelle tottunein tavoin. Taustalla on toistoja toiston perään, tämän hän on tehnyt monta kertaa aiemmin. Toistojen tekeminen on tanssijan vaativan arjen ytimessä.

Harva kuitenkaan pystyy tekemään fyysisesti rankkoja urheilusuorituksia ammattilaistasolla yhtä kauan kuin Tervamäki, joka eläköityi Suomen Kansallisbaletin tähtitanssijan roolista 44 vuoden ikäisenä. Kehon vaaliminen terveenä sekä loukkaantumisten välttäminen ja niistä toipuminen eivät ole itsestäänselvyyksiä. Mikä on siis Tervamäen salaisuus?

Geenit, niistä hän kiittää vanhempiaan. Baletti on Tervamäen mukaan lahjakkuuslaji, jossa oikeanlainen keho on iso kilpailuetu. Toinen pitkän uran salaisuus on kehon kuunteleminen ja vammoista oppiminen. Jo nuoruuden loukkaantumiset sysäsivät hänet etsimään tietoa palautumisesta sekä kehon ja mielen huoltamisesta.

Kolmas ja se kaikista tärkein syy menestykseen on ollut rakkaus liikkumiseen. Liike on ollut aina läsnä Tervamäen elämässä. Se on hänelle sisäsyntyinen asia. Nykyisin seuraillessaan pienen tyttärensä liikkeitä hän ymmärtää sen entistä kirkkaammin.

Baletin Tervamäki aloitti 7-vuotiaana, omien sanojensa mukaan kohtuullisen myöhään. Jokin tanssissa kiehtoi silloin ja kiehtoo edelleen. Mahdollisuus yhdistää urheilu ja taide sekä musiikin tunnelmaan eläytyminen ja tulkitseminen saavat hänet ihastumaan lajiin aina vaan uudelleen. Ja onhan tanssi vain yksinkertaisesti kivaa. Siinä hän tavoittaa itsessään sisäisen lapsen ja luontaisen tavan olla.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Harrastuksesta unelmien työ

Baletti oli pitkään Tervamäelle vain harrastus. Jossain vaiheessa balettikoulussa todettiin, että hänellä on lahjakkuutta ja rahkeita saavuttaa enemmän. Kotona käytiin kriittistä keskustelua alan ammattilaisuuden riskeistä: tanssijan ja urheilijan ura voi olla yhdestä loukkaantumisesta kiinni.

13-vuotiaana ovet Oopperan balettikouluun aukesivat karsintojen kautta ja arki keskittyi yhä enemmän harjoitusten ympärille. Kilpailullisuus ja vertailu tulivat nuorelle tanssijalle tutummaksi.

– Kilpailullisuus ei ole täysin huono asia. Siitä saa motivaatiota ja se kannustaa entistä parempiin suorituksiin. Kilpailu on läsnä kaikkialla yhteiskunnassamme, eli sen kanssa pitää vain oppia elämään. Kilpailun ei silti pitäisi saada tuntemaan arvottomuutta. Ja paljon on myös siitä kiinni, miten asiat ilmaistaan.

Hyvä yhteistyö ja tiimissä toimiminen ovat Tervamäelle kantava voima. Tähtiballerinat näyttäytyvät monelle yksilöinä, mutta todellisuudessa tanssin maailma on hyvin yhteisöllinen. Onnistunut tanssi kätkee taakseen suuren joukon tekijöitä valmentajista kehonhuoltajiin ja puitteiden rakentajiin. Vuodet baletin parissa koulivatkin Tervamäestä tiimipelaajan ja opettivat paljon siitä, kuinka ihmisistä saadaan paras irti.

Tervamäki näkee useita yhtymäkohtia valmennuskulttuurin ja työelämän välillä. Kuten valmentajien, tulisi yritysjohtajien kyetä näkemään yksilöt massasta ja miettiä keinoja, joilla kannustaa ja saada draivia aikaan. Timantteja ei luoda ainakaan persoonia musertamalla.

Palkkatyöstä yrittäjäksi

Tervamäen tanssi on vaivatonta ja kepeää. Hypyt nousevat korkealle ja liikkeet ovat hallittuja. On hauska ajatella, että tässä tanssii eläkeläinen. Eläköityminen Kansallisbaletista ei mullistanut kovasti Tervamäen arkea. Hän on aina pitänyt tekemisen meiningistä ja kalenteri on ollut täynnä mielenkiintoisia töitä. Silloin 44-vuotias tanssija oli ehtinyt tehdä siirtymistä yrittäjyyden puolelle jo usean vuoden ajan. Tanssi- ja puhujakeikat työllistivät hyvin ja eläköitymisen jälkeen hänellä oli uusi ura valmiina ja verkostot olemassa.

– Olen aina katsonut vahvasti tulevaisuuteen ja ollut proaktiivinen. Tanssijana ja koreografina toimiminen olivat osa minua entuudestaan, eli yrittäjänä minun ei tarvinnut keksiä mitään ihan uutta.

Samoihin aikoihin, kun Tervamäki ryhtyi täysiaikaiseksi yrittäjäksi, hänestä tuli myös äiti. Uudessa elämäntilanteessa, ”eläkeläisbalettitanssijaäitinä”, Tervamäki koki vapautta luoda arkensa ihan omalla tavalla. Kahden yrittäjän taloudessa he pystyivät puolisonsa Mika Järvisen kanssa hyvin joustamaan aikatauluissa ja toimintatavoissa, eikä tämän myötä ollut tarvetta edes ihan perinteiselle äitiysvapaalle.

Yrittäjyys on tutustuttanut Tervamäen uudella tavalla itseensä. Ensinnäkin hän tunnustaa, että voisi kaupallistaa toimintaansa enemmän, mutta taiteilijapuoli on hänelle tärkeämpi. Toisekseen omia ominaisuuksia ja niiden vaikutusta yrittäjyyteen on ollut hyvä miettiä. Odotukset itseä kohtaan ovat todella kovat. Nuorena aloittelevana tanssijana Tervamäen itsetunto ei ollut kovin hyvä ja joskus itsensä kyseenalaistaminen meni liiallisuuksiin.

– Ihminen on itsensä pahin vihollinen. Kyseenalaistaminen on mahtava voimavara, mutta se kääntyy helposti itseä vastaan.

Pitkän tutkailun jälkeen Tervamäki on tunnistanut luonteessaan erityisherkän piirteitä. Herkkyys on toiminut valtavana voimavarana työssä taiteilijana ja tulkitsijana. Kääntöpuolena on suurempi riski kuormittua, ja tämän hän tunnistaa nyt paremmin vuosien kokemuksen jälkeen.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Aika uuden pohtimiselle

Kuten lähes kaikkien luovan alan yrittäjien, Tervamäenkin kiire koki äkkipysähdyksen koronaepidemian saavuttua Suomeen. Iso osa keikoista siivoutui pois,loput siirtyivät tulevaisuuteen. Puolison kanssa kehitetty HOI-kohtaamistila jouduttiin miettimään uusiksi. Tilanne pakotti pysähtymään ja pohtimaan oman työn mahdollisuuksia uusista näkökulmista.

– Oli koronaa tai ei, yrittäjyys on jatkuvaa kehittämistä. Yhteiskunta on koko ajan liikkeessä ja se vaatii meiltä kaikilta joustavuutta. Uskon, että kun poikkeustilanne on ohi, meillä on entistä suurempi tarve kohdata ja kokoontua yhteen.

Pitkä ura tanssijana on vahvistanut tunnetta siitä, että ne menestyvät, jotka rakastavat arjen puurtamista eivätkä vain huippuhetkiä. Ikä on onneksi opettanut omista rajoista, ja nyt kurinalaisuus, tavoitteellisuus ja maltillisempi tapa tehdä töitä ovat Tervamäellä paremmin harmoniassa.

– Korona-aika pakotti hyvällä tavalla miettimään, mikä on sopiva määrä asioita minun arjessani. Huomasin, että karsiminen olikin minulle se juttu, ei asioiden lisääminen.