Näkökulma: Älykoti ei ole totta vieläkään, mistä kiikastaa?
Älykodista on kohistu jo yli 10 vuotta, mutta todellinen läpimurto odottaa yhä.
Älykodista puhuttiin jo 2000-luvun alussa. Tuolloin laitteet olivat toki toista maata kuin nykyään. Ne olivat paitsi kalliita, myös hankalasti asennettavissa. Älykoteja oli niillä harvoilla, jotka kykenivät investoimaan älykkäisiin kiinteisiin järjestelmiin jo talon rakennusvaiheessa.
Nykyisin älyä on lähes jokaisen taskussa yllin kyllin älypuhelimen kautta, mutta älykoti on edelleen pahasti vaiheessa.
Ongelmana ovat osittain puutteelliset standardit, jotka eivät ole mahdollistaneet sellaisia älykotiratkaisuja niin nopeasti kuin valmistajat olisivat halunneet. Ongelman ennakoidaan poistuvan muutaman vuoden kuluessa.
Toinen ongelma on puheohjauksessa. Monet jo nykyisistä laitteista (esimerkiksi älytelevisiot) tukevat puheohjausta, mutta puheentunnistus ei ole vielä riittävän kehittynyttä ainakaan pienillä kielialueilla.
Älykkäät kodinkoneet ovat vasta osittain älykkäitä. Voimme käynnistää pesuohjelman tai uunin mobiilisovelluksella ja tarkkailla pyykinpesun edistymistä. Monelle toiminnot ovat turhia eikä niille koeta tarvetta.
Yksinkertaisimmillaan älyteknologia on langattomuutta ja sitä kuluttajat arvostavat. Euroopanlaajuiset tilastot kertovat, että esimerkiksi langattomien rikkaimurien myynti kasvoi viime vuonna peräti 40 prosenttia. Robottipölynimurien myynnin kasvu oli hillitympää mutta niitäkin myytiin 20 prosenttia enemmän kuin toissa vuonna.
Älykkäämpien, sovelluksella ohjattavien kodinkoneiden myynti on vielä suhteellisen pientä, mutta kasvussa. Ongelmana on kuluttajien tietämys uudesta teknologiasta. Jälleenmyyjien tulisi panostaa näyttelytiloihin, joissa kuluttajat pääsevät kokeilemaan sovelluksia ja laitteiden etäohjausta. Ilman konkreettista omaa kokemusta hyödyt jäävät myyntipuheiden asteelle.
Pauli Reinikainen
